#1
•
•
sielu hänkin Psykehoitsu. Team Rekkalesbot. ViherPirkko-linnu.
Klubituksesta varmasti löytyy useita laittomien päihteiden käyttäjiä ja varmasti myös niitä jotka ovat lopettaneet moisen urheilun.
Mä en kaipaa nyt mitään saiteilta haettuja huumeiden käytön riskit referaatteja vaan ihan henkilökohtaisia fiiliksiä aiheen tiimoilta niiltä ihmisiltä jotka näin ovat tehneet tai sitä suunnittelevat.
Mikä muuttuu, muuttuuko mikään? Oppiiko sitä olemaan olemaan kaipaamatta ja kuinka sitten oikeesti, onko se "ei" helppo sanoa kuinka pitkään?
Omakohtaisesti ei ole ollut mitään ongelmia sanoa millekkään huumausaineelle ei.
Tupakka on ainut mihin olen koukkuun jäänyt.
Vahva itesetunto ja hyvät kaverit on tietty aina positiivinen juttu jonkun aineen lopettamiseen.
Eipä ainakaan itselle ole koskaan tullut sellaista kaipuuta mihinkään huumaus aineeseen.
Mun mielestä lievimmätkin päihteet on jotenkin salakavalasti yllättävän addiktoivia. Ajatus siitä, että olisi selvinpäin vaikka seuraavat 2 kuukautta voi tuntua mahdolliselta, mutta ei vaan (mukamas) tahdo löytää syitä sen toteuttamiseen. Mutta jos ne kuitenkin jää kokonaan pois, niin ei niiden olemassaoloa tahdo pahemmin edes muistaa muutaman kuukauden päästä. Itselläni yltiöpäinen rakastuminen sai unohtamaan about kaiken muun maailmassa, ja reilun kolmen kuukauden jälkeen tyyliin vaan huomasi että olenpas muuten ollut selvinpäin siitä asti kun ruvettiin seurustelemaan. Hassua sinänsä ettei suhtautuminen päihteisiin muuttunut mihinkään, ei vaan löytänyt enää mitään syytä miksi ottaa, koska oli hyvä olla. Se tunne on ehkä loistavin ikinä, kun hölmistyneenä vaan kohauttaa olkapäitään ja ihmettelee, että miks hitossa mun pitäisi olla sekaisin. Tää on ainakin yks positiivinen juttu mikä tuli mieleeni.
- Mielialan nousu: kyynisyys häviää, tai ainakin vähentyy huomattavasti. Monet asiat jotka tuntuivat aikasemmin turhilta tuntuvat yhtäkkiä mielekkäiltä, ja aikasemmin ylivoimaisilta tuntuvat esteet tai tehtävät tuntuvat huomattavasti helpommilta. Vainoharhaisuus ja "worst case"-tunteet ihmisten käyttäytymisestä ("nyt toi käyttäytyy ihmeellisesti, se liittyy varmaan jotenkin muhun") vähenevät. Ja kun huomaa että pystyy olemaan ilman huumeita, tulee vahva olo joka lisää positiivista mieltä.
- Ihmissuhteet paranee: tietyssä käytön pisteessä kaveripiiri alkaa muuttumaan (ei, tämä ei ole pelkkää propagandaa. Joka niin väittää voi katsoa itseään peiliin). Vanhat frendit jää pois. Yleensä lopettamisen (tai huomattavan vähentämisen) jälkeen tulee pidettyä enemmän yhteyttä myös vanhoihin tuttuihin. Lisäksi itsekkyys vähenee, enää ei ole niin oman edun perässä. Tämän ansiosta on helpompi olla reilu muita kohtaan, joka taas näkyy siinä että he ovat kivoja takasin.
- Perhesuhteet paranee: kyllä vanhemmat aina huomaavat, vaikka yrittävät tuudittautua ajatukseen "ehkä naapurin lapsi, mutta ei meidän!".
- Raha: puhdasta rahaa jää kuukaudessa käteen satoja euroja enemmän. Sillä voi tehdä paljon muuta kivaa.
- Terveys: päihteiden käyttö (myös alkoholin suurkulutus) kuluttaa elimistöä ja heikentää vastustuskykyä, mikä johtaa siihen että sairastuu helpommin. Stimulantit rasittavat sydäntä, joka voi ilmetä rytmihäiriöinä myös jonkin akaa lopettamisen jälkeen.
Negatiiviset puolet:
- Elämänmuutos: alussa voi olla mihinkäänkuulumaton olo, varsinkin jos kaikki tutut jatkavat käyttöä. Jos kyse on viikonloppukäytöstä, voi tulla sellainen olo että on tylsää olla pelkästään kännissä kun tietää millaiset kicksit voi saada aineista. Kannattaa miettiä jo viikolla mitä muuta kivaa voi tehdä kuin vetää pää sekaisin kun on vapaata, niin päihteettömyys ei tunnu ihan niin vaikealta.
- Jotkut ihmissuhteet jäävät pois. Jos tämä harmittaa, kannattaa miettiä minkälaatuisia nämä ihmissuhteet oikeasti ovat/olivat. Jos eivät kestä sitä että lopetat, vika tuskin on sinussa.
Koulussa on tullut luettua aikamoinen nippu päihderiippuvaisten ja entisten päihderiippuvaisten haastatteluja. Riippuvuus on vaihdellut päivittäisestä pilven poltosta, erilaisten rauhoittavien pitkäaikaiskäytöstä tai satunnaisesta stimulanttien ottamisestia aina piri- ja heroiinikoukkuun asti, ja haastattelumateriaalia suhteellisen reilusti. Eli vaikka en puhu omasta kokemuksesta, niin uskoisin kuitenkin tässä postissa olevan joitain hyviä pointteja. :)
John, 9.2.2006 13:07: Positiiviset puolet:
Lisäksi itsekkyys vähenee, enää ei ole niin oman edun perässä. Tämän ansiosta on helpompi olla reilu muita kohtaan, joka taas näkyy siinä että he ovat kivoja takasin.
Erittäin hyvä ja tärkea pointti. Huumeidenkäyttö kun usein perustuu siihen, että käyttäjä haluaa maksimoida ainoastaan omaa mielihyvää, mikä johtaa egoismiin. Varsinkin aineet jotka jo muutenkin korostavat egoa, kuten esim amfetamiini ja kokaiini, johtavat usein hyvin egosentriseen maailmankuvaan jossa oma hyvänolo menee melkeinpä kaiken muun edelle.
Mielestäni maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä jotka ovat itskeskeisiä ja kykenemättömiä ottamaan muiden asiat ja ongelmat huomioon. En usko, että piristeet ovat tehneet kenestäkään empaattisempaa ihmistä. Päinvastoin. Sellainen "vitut muista, kunhan mulla on hyvä olla"-asenne on muutenkin asia jota koko länsimaisessa maailmassa mielestäni esiintyy aivan liikaa.
Elämässä oppii arvostamaan aivan uusia asioita kun jättää huumeet. Usein vasta jälkikäteen, kun on saanut vähän etäisyyttä ja perspektiiviä asioihin, huomaa millä tavalla huumeet vaikutti omaan elämään ja itsekuvaan.
En ole koskaan mikään tehokuosaaja ollutkaan, mutta alkoholia on kyllä mennyt lähes joka viikonloppu. Nyt kun on vähän rajoittanut, tuntuu ihan mukavalta ajatus siitä, että aivot eivät vaurioidu enää enempää. Samaten on ihan kivaa kun esim. sunnuntaisin voi tehdä muutakin kuin potea krapulaa / laskuja / morkkista / whatever.
Niin paljon hyviä muistoja kaikennäköisistä reissuista on kyllä tullut, että ei oikeastaan kaduta, enkä varmasti ole kokonaan lopettamassa päihteidenkäyttöä. Ajattelin kuitenkin rajoittaa ennen kuin pää menee ihan puuroksi, enkä toisinpäin kuten valitettavan monella näyttää tapahtuvan.
Pahimmat vieroitusoireet mitä olen kokenut ovat alkoholista, nikotiinista ja lääkärin määräämstä lääkityksestä. Lääkkeillä en ole koskaan viihtellyt ja jos lääkärin määrämän annoksen vieroitusoireet ovat tuota luokkaa niin ei kiitos. Muutenkin syön lääkkeitä ainostaan jos niitä todella tarvitsee.
Alkoholista 3. pv:n krapula, oksentamista ensimmäiset 12+h, heikotus, vapina ja yleinen paha olo jatkuu seuraavan päivän. 3. päivä on yleensä aika irtonainen tunnelmaltaan ajoittain jopa seesteinen. 4. pv alkaa päässä naksuttamaan ja pientä vainoharhaista ajatuslooppia alkaa päässä kehttymään 5. päivä on yleensä pakko ottaa vähän korjausta koska tuntuu siltä että alkaa kunnolla hulluuntumaan. Yleensä moisen jälkeen on pari päivää aika hyvä olo kun tajuaa että selvisi moisesta matkasta hengissä. Takana ~10v juopottelua 1-4krt viikossa, taju parkkiin asenteella.
Nikotiinin puute: tekee miltei kenestä tahansa pirun. Ei aamuröökiä -> vituttaa niin että silmät puhkee
Muutaman viikon hiisauksen jälkeinen hikoilu ja unettomuus, molempia ollut jo niin pitkään ettei se minun laskuissani ole edes vierotusoire vaan tila jossa tulen luultavasti viettämään koko elämäni niinkuin tähänkin asti lapsesta saakka. Ruokakaan ei maistu mutta se tekee tällaiselle läskille vaan hyvää. Lähinnä asennoitumiskysymys mitä psyykkisiä vierotusoireita tulee, kun pitää aivot varattuina ei tarvitse luupata ajatuksia.
Niiden tietojen ja kokemuksien perusteella, jotka minulla on, en näe mitään syytä uskoa niin. Ei edes MDMA:n kohdalla. Ja amfetamiinista ja kokaiinista lienee turha puhua tässä asianyhteydessä. Egoa korostava huume ja empaattisuus ovat itselleni mahdoton yhtälö. Sori vaan.
Omakohtaisten kokemusten perusteella minun on syytä uskoa päinvastaista, piri ja kokaiini eivät kylläkään mitään empatogeenejä ole, MDMA on varmasti tehnyt hyvää monelle. Ja epäilemättä myös pahaakin...
Android, 9.2.2006 20:34:
Egoa korostava huume ja empaattisuus ovat itselleni mahdoton yhtälö. Sori vaan.
Niinpä. Empatia tarkoittaa kykyä samaistua toiseen ja ymmärtää hänen tunteitaan.
Se, että joku kiekkonousuissa kokee rakastavansa/ymmärtävänsä jotakuta/kaikkia johtuu just tasan hänen omasta hyvänolon tunteestaan ja se on mun mielestä kohtuu kaukana empatiasta ja siihen liittyvästä ymmärryksestä.
Niinpä. Empatia tarkoittaa kykyä samaistua toiseen ja ymmärtää hänen tunteitaan.
Se, että joku kiekkonousuissa kokee rakastavansa/ymmärtävänsä jotakuta/kaikkia johtuu just tasan hänen omasta hyvänolon tunteestaan ja se on mun mielestä kohtuu kaukana empatiasta ja siihen liittyvästä ymmärryksestä.
edit: opettelen kirjoittamaan. :)
Aivan. Ja runsas kuosi on sitten varma tapa tappaa viimeisimmätkin empatian rippeet.
Elämän hallinta, ts. tasapainottaminen,
tuo varmasti mainitsemiasi hyötyjä ja "haittoja".
Olkoon riippuvuuden aihe esim pelit tai vaikkapa meditointi.
Ts. painoittaisin itse noita terveydellisiä puolia.
Android, 9.2.2006 20:34:
Egoa korostava huume ja empaattisuus ovat itselleni mahdoton yhtälö. Sori vaan.
ei tartte pyydella anteeksi :)
jokaisella on varmasti omat mielipiteensä asiasta,
mutta IMO on turha lähteä yleistämään subjektiivisia kokemuksia.
Elvirith, 10.2.2006 09:58:
Niinpä. Empatia tarkoittaa kykyä samaistua toiseen ja ymmärtää hänen tunteitaan.
Se, että joku kiekkonousuissa kokee rakastavansa/ymmärtävänsä jotakuta/kaikkia johtuu just tasan hänen omasta hyvänolon tunteestaan ja se on mun mielestä kohtuu kaukana empatiasta ja siihen liittyvästä ymmärryksestä.
Aivan. Ja runsas kuosi on sitten varma tapa tappaa viimeisimmätkin empatian rippeet.
Mie ite opin, menettäessäni kiekkoneitsyyden,
kuinka esim äijät ei vaan osaa antaa ihmiselle tärkeitä
sanattomia viestejä kosketusten muodossa eli yleisesti sen kuulun plur-asenteen.
Monelle riittää se alkukipinä, että lopulta viikonloppu jää voiton puolelle ;)
Dokaatteko krapula mielessänne?
m_a, 10.2.2006 14:18:
Mie ite opin, menettäessäni kiekkoneitsyyden,
kuinka esim äijät ei vaan osaa antaa ihmiselle tärkeitä
sanattomia viestejä kosketusten muodossa eli yleisesti sen kuulun plur-asenteen.
Ja tämä taas on aivan uskomatonta paskaa. Mut sunhan mielestä oli turha lähteä yleistämään...
Olen päihteettömänä oppinut aivan uskomattoman paljon enemmän itsestäni ja maailmasta kuin minkään päihteen vaikutuksen alaisena koskaan.
Monelle riittää se alkukipinä, että lopulta viikonloppu jää voiton puolelle ;)
No jos egoismiin perustuva oman nautinnon maksimoiminen on "alkukipinä" niin toivon että tämä alkukipinä jääkin kokematta. Serotoniinivarastojen tyhjentäminen lienee pikemminkin lopun alku kuin mikään muu.
Ja niin, olen myös oppinut "kiekoista" sen, miten helvetin hauskaa on saada neljää eri mielentervyesongelmiin liittyvää diagnoosia samanaikaisesti ja miten hauskaa on popsia neljää eri psyykelääkettä päivittäin...Että PLUR vaan!
Hassua sinänsä ettei suhtautuminen päihteisiin muuttunut mihinkään, ei vaan löytänyt enää mitään syytä miksi ottaa, koska oli hyvä olla. Se tunne on ehkä loistavin ikinä, kun hölmistyneenä vaan kohauttaa olkapäitään ja ihmettelee, että miks hitossa mun pitäisi olla sekaisin. Tää on ainakin yks positiivinen juttu mikä tuli mieleeni. 
