Huumeiden käytön lopettaminen/vähentäminen - positiiviset ja negatiiviset kelat?

Päihteidenkäytön vähentämisyritykset ovat tähän mennessä menneet siinä kohtaa mönkään kun olen mennyt sillä asenteella että pystyn kyllä sanomaan ei vaikka mikä olisi ja loppupeleissä se että onkin himo päässyt yllättämään. Pitäisi vaan pysyä kotona jos tietää että ei osaa olla vahva.
Nollatoleranssi taas johtaa siihen että minusta tuntuu että jään niin paljosta paitsi. Kamala mennä yksin kotona nukkumaan kun tietää että parhaat ystävät, niin selvinpäin kuin sekaisinkin, ovat yhdessä jossain ja minä en ole siellä. Yksinäisyys on pahin vihollinen. (Ja siksi tätä topikkiakin oli suunnitelmissa, ei siksi että päästäisiin keskustelemaan siitä mikä on pahaksi, vaan se miltä oikeesti tuntuu.)
Ei tarvitse olla nisti että päihteiden käyttö ei vaikuttaisi. Tarkoitus miksi niitä käytetään sen ratkaisee. Jo se että ihminen on sisällään surullinen ja käyttää päihteitä ollakseen onnellinen johtaa varmasti ongelmiin. Siinä vaiheessa ei tarvitse olla nisti. Ongelmakäyttäjä ratkaiseen muita ongelmia ongelmallaan. Ei tarvitse ajatella sitä että on huono olla. Oli käyttö sitten päivittäistä tai kerran vuodessa se että pahaa oloa lievitetään jollain päihteellä tekee huonoa jälkeä varmasti. Vaikka käyttäisi kerran kuussa ja on masentunut valmiiksi voi tarkoittaa sitä että mieli menee entistä matalammalle. Siitä nistiytyminen vasta alkaa kun masentunut mieli huomaa että hyvä olo saavutetaan helposti.
Vaikka olisi oppinut mitä päihdepäissään, viekö lopettaminen mitä on oppinut pois? Ne asiat mitä on oppinut, ovatko ne olleet niin suuria ettei jossain vaiheessa elämäänsä olisi kuitenkin oppinut asiat? Enkö muka voi oppia millään muulla tavalla kuin päihteissä itseni rajamailta asioita? Jos hienoimmat asiat itsestään oppii selvinpäin niin onko se vain siitä kyse että kyseenalaistaa siinä kohtaa itseään enemmän kuin päihteissään?
Tunnen yhden pojan joka oppi hyvinkin ääriasenteista toiseen päähän. Sama ihminen edelleen ajatteli tietyistä asioista niin että "neekerit on perseestä" ja hänellä oli vahvat mielipiteet mutta silti kiksukarva ja PLUR tulivat hänelle läheisiksi. Jossain vaiheessa hän kukoisti ja elämä oli hienoa. Loppupeleissä se mitä hän oli oppinut ihkuillessaan oli melkoista harhaa, nistieukot kusettivat tai sitten hän oikeasti oli vain tyhmä. Kun elämä alkoi muuntua ongelmalla ongelmanratkaisuksi se mitä hän oli oppinut ihmisten kunnioittamisesta tai mitä periaatteita hänellä oli muuttuivat yhdentekeviksi. Päihteiden käytön lopettaminen siis voisi johtaa siihen että hälläväliä asenne poistuu. Se mitä tekee ei voi olla yhdentekevää eikä sitä voi selittää sillä että olinpa niin sekaisin. Se taas pelottaa että pakotie siitä että olinpa tyhmä sulkeutuu ja oikeasti joutuu miettimään mitä minä teinkään. Mutta olisiko se vain aikuiseksi kasvamista, sitä ettei aina vain pakenisi omaa vastuutaan, itsestään ja muista.
Tunnen myös toisen tapauksen joka on ahdistunut ja hyvin ahdistavaa seuraa oli hän sitten selvinpäin tai ei. Samanlainen alunperin ääritapaus joka etsi ennen turvaa porukasta joilla kaikilla oli samanlaiset vaatteet siirtyi "vastustajien" leiriin ja pakeni itseään päihteillä. Ei ole väliä mitä käyttää, aatetta vai päihteitä jos asenne kaikkeen on ongelma. Tämä tyyppi on nykyään ahdistavaa seuraa siksi että hän ei ole sinut itsensä kanssa. Päihteiden käyttö on pahentanut asiaa siten että vainoaminen kaikesta, vaikka olisi selvinpäinkin lisääntyy kokoajan. Yksikin katse väärään suuntaan ja hän on varma siitä että ajattelet jotain minkä hän itse kokee vaikeaksi on selvinnyt. Salaisuus on paljastettu ja on pakko keksiä taas jotain millä paeta omaa itseään koska ei halua olla läsnä tässä ja nyt koska se on vaikeaa.
Päihteiden käytön lopettaminen ei olisi hänelle mikään pakotie enää koska ongelma on muualla.
Päihteiden käytön lopettaminen ei ratkaise yhtään ongelmaa jossei oikeasti pelkät päihteet ole ongelma. Mutta ei se ainakaan huonoa tee. Motivaatio tehdä asioille jotain kasvaa. Motivaatio siihen että tekee jotain mieluista kasvaa koska pakokeinoa helposta hyvästä ei ole ja siitä että tuntuu hyvältä kun vain on. Toisaalta päihteet lisäävät sitä että ei ole hyvä olla missään selvinpäin. Jossain vaiheessa sitä oppii olemaan niinkuin on taas jälleen.