Nimenomaan globalisaation ja ihmisoikeuksien nostaminen keskeiseksi teemaksi - ja tästähän Halosta todellakin on kritisoitu raskaalla kädellä mm. EVA:n haukkojen toimesta toisin kuin Ville esittää - on mielestäni erittäin tärkeää ja kunnioitettavaa ja sitäpaitsi ehdottomasti mitä keskeisin osa ulkopolitiikkaa. Talouspolitiikka ei kuulu presidentille ja siitä mitä tapahtuu kun presidentti lähtee koko auktoriteetillaan mestaroimaan sille tontille löytyy varoittava esimerkki 80-90 -luvun vaihteesta. Ylipäänsä presidentti pysyköön lestissään, hallitus hoitaa juoksevat asiat myös ulkopolitiikan puolella.
Virkamieskunta ja huomattava joukko siltarumpupoliitikkoja huolehtii päivittäisen politiikan terveestä ja välillä epäterveestäkin itsekkyysaspektista, presidentti voi ja mielestäni pitääkin olla vastapainona tälle ideologisempi hahmo joka painottaa suurempia moraalisia kysymyksiä. Halosen näytöt tässä suhteessa ovat erittäin vahvat.
Sitä, onko Halosen julkisuuskuva taitavasti rakennettu kulissi vai onko sillä pohjaa hänen todellisessa persoonallisuudessaan, en tiedä. Olen kuullut molemmansuuntaisia väitteitä, tosin tasavallan presidentin kansliassa töissä olevalta kaverinkaverilta kyllä nimenomaan että tuo väite Halosesta hankalana ihmisenä ei pitäisi paikkaansa. Tämä ei kuitenkan ole mikään kriteeri päätöksenteolle asiassa, näytöt ratkaisevat.
Mitä tulee Tuomiojaan niin erona hänen ja Halosen välillä on ehkä ensin mainitun hieman vähäisempi sovittelunhalukkuus. Tässä suhteessa Tuomioja vertautuu mielestäni Niinistöön. Jos tämä olisi presidenttinä, Suomen kantoja saisi varmasti selitellä aivan yhtä lailla, ehkä tosin eri suuntaan. Itse arvostan kyllä Tuomiojaa sekä poliitikkona että henkilönä (faijan vanhoja kavereita itse asiassa), joten kyllä häntä todennäköisesti äänestäisin jos olisi ehdolla.