mekaanikko, 24.9.2005 18:41:
Siis, hommahan menee näin: Ensinnäkin, toki erisnimet taipuvat. "Ankkan" olisi sekin jo taivutusmuoto (genetiivi). Toiskseen, niiden taipumisessa tapahtuu YLEENSÄ aina normaali astevaihtelu: Helsinki, Helsingin. Mutta ei aina: Ryti, Rytin (ei "Rydin"). Kaksoiskonsonantti on aina astevaihtelussa, muut astevaihtelun muodot ovat epäsäännöllisempiä erisnimissä.
Suomenkieliset sukunimet taivutetaan pääsääntöisesti kuten vastaavat yleiskielen sanatkin, esim. Suomi, Suomen. Silloin kun ko. yleisnimi taipuu normaalisti jotenkin poikkeavalla tavalla, saatetaan erisnimessä suosia tästä eroavaa taivutusta: Kirves, Kirveksen (ei "Kirveen").
Suomenkielisiä etunimiä taas ei yleensä taivuteta samoin kuin vastaavaa yleisnimeä: Veli, Velin (ei "Veljen"). Toisaalta jotkut nimet taas taivutetaan juuri näin: Satu, Sadun (tosin myös "Satun" on oikeaoppinen taivutus eli tällä nimellä on kaksi taivutusmuotoa).
Vieraskielisten nimien taivutus on sitten vähän monimutkaisempi juttu. Ja aina ei ole lainkaan selvää milloin joku nimi on "suomenkielinen" ja milloin ei.
Joo. Meille tosiaankin opetettin vielä lukiossa et sukunimet ei taivu olleenkaan ikinä siis silleen, että se itse sukunimen muodostava merkkijono on pyhä, ja sen perään voi sit laittaa sijamuotoon viittavia kirjaimeksia kuten esim "Susin".
Aika pasketta. No, se maikka on ny kuollu et palautetta tuskin tarvinnee antaa.