72 posts, 4 pages, 9,588 views
toma
1.Nietzsche on tyytyväinen! Hän oli oikeassa!!!
Ideologiaa ei kuitenkaan voi kuopata, edes tavallaan, se on käsite, ja sellaisenaan vaikeammin "tapettavissa", kuten tuo idolini tuli karvaasti kokemaan raahustaessaan viimeisinä vuosinaan Venetsian katuja itsekseen höpisten..
Mitä se kertoo meistä muista?
2. Ensinnäkin kysymyksen asettelusi on ilkeä. Hmm, sellanen seiska, ehkä seiska puol... Bäää-ää!
Tut mä mikää lammas oo, musta tahi valkoinen.
Mä oon jotain paljon pahempaa, mä oon ihminen.
Toivon että osaan nyt.
Toivon että osaan nyt.
3.Yleensä ongelma on asia, jossa on valittava ainakin kahden erilaisen etenemismallin väliltä, Jos tilanne on yhtäkkinen ja päätös on tehtävä nopeasti, luotamme intuitioon, samalla annamme autonomisen kroppamme toki hoitaa mitä hoidettavissa on, ja jäljelle jääneellä käyttömuistilla ollaan nii perikleen rationaalisia. Toisaalta, mitä suurempia joukkoja päätös koskee, sitä enemmän tulee rationaalisuudelle pyrkiä antamaan tilaa. (Jos sitä ei koskaan löydetä, on jonkin sortin vallankumous tai sota yleensä käsillä... ks. uutiset) Joskus antaudumme jopa syvällisemmin pohtimaan henkilökohtaisia, että mitäs sitä tulikaan eilen illalla tehtyä? Aina se oma rationaalisuus ei ole kovinkaan hellä tuhlaajapojan lailla kotiin palaavalle todellisuudentajulle. Ja aina silloin tällöin, varsinkin keväisin, saatamme eksyä ajattelemaan, että mitä kaikkea ihmeellistä sitä tänäänkin voisi tapahtua, täysin au naturel (tiedoksi disdis-heimolle, aua-aua-aaa-aua-aua-aaa on tuon heimon kutsuhuuto). Tai kun olemme saaneet pitkällisen marssin päätökseensä, juuri se hetki, kun tajuaa sen kaiken olevan ohi, förbi, reppu lattialle ja venytys. Silloin saattaa jopa järkikin todeta:Analyysikin todistaa, helvetin hyvä homma!
4.Jos taas aikaa riittää, niin usein pyrimme mahdollisimman monipuolisien ratkaisujen etsimiseen ja sitten monin eri tavoin päädymme valintoihimme, tässäkin tosin vielä intuitiokin vaikuttaa. Jotta se rationaalisuus osaisi pysyä aisoissa, intuitio vaikuttaa kaikkein rationaalisimmissakin päättelyissä, mutta kuitenkin meillä on täysin vaistonvaraisia ulkoiseen maailmaan reagoivia toimintoja, esim silmän räpäys. Eli älkäämme hairahtuko kaikki Kaiken selittämisen ansaan, jättäkäämme se suonsilmä muille, ammattifilosofeille (toki siel voi käydä silloin tällöin tuikkaamassa jonku kiihkoilijan pulisongit tuleen...).
4.Auttakaamme ihmisiä, jotka ovat suossa vasten tahtoaan; paratiisin, helvetin, utopian, nirvanan, Valhallan tai Graalin maljan tavoittelijat, tehkäämme motiiveillamme mitä haluavamme, kunhan emme tavoittelussamme satuta muita. Olkaamme tietoisia tästäkin dilemmasta. (Olen kuitenkin itselleni säästänyt pienen toiveen, että jos sen totuuden todella saisi kuulla, niin sitten viimeisellä henkäyksellä, ei ennen, sehän sattuu päähän!)
Eli olemme kaikki samanlaisia ja erilaisia. Yhtä paljon ei mitään ja molempia.
- diehymiöhard -
Olen huomannu,että aiemmin kun on liikkunu eri poruikoissa. On tullu kuunneltua sen porukan musiikki ja pukeutu hieman samalaisesti. Onko se sitä pinta liitämistä? Vastas vuoden pari aikana olen alkanu kuuntelemaan sitä musiikkia mistä todella pidän ja pukeutumaan niin kuin haluan vaikka muut olis erilaisia. Olenko vasta nyt yksilö? Mielestäni kyllä mutta en todellakaa voi sanoa että teen kaiken oman mielen mukaa, olen varmaankin liian kiltti sanomaan EI. Olen huomannu myös että samassa porukassa olevat ihmiset kuuntelee eri musiikkia mutta pukeutuu täysin samalla tavalla, sen takia koska toinenkin pukeutuu (olen kysynyt asiaa). Mutta on tietenkin on nämä alakuttuurit joiden mukaa sit pukeudutaa. Tosin musiikki ja pukeutuminen on tästä asiasta vain pinta raapaisu.
Mitä, eli siis asioiden väliset keskinäiset vaikutussuhteet
ei oliskaan pitäviä ja jos mä pudotan esineen niin se
ei välttämättä putoakaan kohti maata Onko
kohteita joihin ei vaikuta mikään voima? Onko kohteita
jotka ilmestyisivät yht' äkkiä ja katoaisivat täysin
sattumanvaraisesti?
[muokattu 10.3.2003 16:53]
Jos pudottaa esineen on nollasta poikkeava todennäköisyys
että se ilmestyy vaikka pääsi päälle.
En ole aivan varma onko kohteita joihin ei vaikuta mikään
voima... Neutriinot vaikuttavat hyvin, hyvin heikosti minkään
kanssa, miljardeja neutriinoja suhahtelee lävitsesi ja koko
maapallon läpi joka hetki, eikä Maa vaikuta niihin mitenkään.
mutta niiden synty on täysin
satunnainen tapahtuma.
Ja selvennykseksi vielä: mä luen fysiikkaa vasta ensimmäistä
vuotta, suuri osa kertomistani asioista on vain kirjoista
luettua, en vielä ole ehtinyt suoranaisesti oppia näitä asioita.
Joten antakaa anteeksi mahdolliset asiavirheet ja
epäselvyydet.
Niin ja se vielä, että kvanttimekaniikka alkaa olemaan jo
klassista fysiikkaa, eli se on lukemattomissa kokeissa oikeaksi
osoitettu. Näinkin oudolta tuntuvan teorian tapauksessa kyse
on siitä, että teoria kyllä toimiin loistavasti, mutta kukaan ei
oikeastaan ole ihan varma mitä se merkitsee.
Jos pudottaa esineen on nollasta poikkeava todennäköisyys että se ilmestyy vaikka pääsi päälle.
En ole aivan varma onko kohteita joihin ei vaikuta mikään
voima...
Neutriinot vaikuttavat hyvin, hyvin heikosti minkään
kanssa, miljardeja neutriinoja suhahtelee lävitsesi ja koko
maapallon läpi joka hetki, eikä Maa vaikuta niihin mitenkään.
Ne kuitenkin ilmeisesti jollakin tapaa vuorovaikuttavat joissain oloissa jonkin kanssa (ei tämä mullekaan niin selvää ole ), joten enpä tiedä onko mitään täysin voimien ulottumattomissa olevaa olemassa.
Hiukkas-antihiukkaspareja todellakin syntyy tyhjästä ja ne tuhoavat toisensa lähes välittömästi.
Hiukkaset eivät kyllä sinänsä katoa "sattumanvaraisesti" vaan tietyn periaatteen mukaan, mutta niiden synty on täysin satunnainen tapahtuma.
Ja selvennykseksi vielä: mä luen fysiikkaa vasta ensimmäistä vuotta, suuri osa kertomistani asioista on vain kirjoista luettua, en vielä ole ehtinyt suoranaisesti oppia näitä asioita.
Niin ja se vielä, että kvanttimekaniikka alkaa olemaan jo klassista fysiikkaa, eli se on lukemattomissa kokeissa oikeaksi osoitettu.
Näinkin oudolta tuntuvan teorian tapauksessa kyse
on siitä, että teoria kyllä toimiin loistavasti, mutta kukaan ei
oikeastaan ole ihan varma mitä se merkitsee.
Tuleeko itsenäisyys vasta iän myötä? Onko yksilöllisyys jotain mitä pitää rakentaa? Vai onko iän myötä tullut vain niin paljon vaikutteita mitä alkaa pitää omanaan?
Pukeutuminen.. Markkinakulttuuri yrittää tarttua jokaiseen mahdolliseen yksilöllisyyteen ja tehdä siitä trendin. Oliko Punk tarkoitettu alunperin muodiksi? Ei, mutta nykyään se on sitä. Markkinavoimat etsivät koko ajan uusia trendejä. (nyt melkein voin sanoa et tiedän puhun, koska jopa opiskelenkin tätä)
Ehkä yksilöllisyyden saisi vaatteissa vain tekemällä itse ne? vai ottaisiko silloinkin mallia jostain*täh* Pukeutumisessa näkee myös paikallisia vaikutteita ja on joskus todella turhauttavaa q tunnin sisään tulee 5 samanlaista vaatekappaletta vastaan. Mut jos haluaa erilaisia vaatteita ettei tule heti vastaan, ni ite harrastan esim. tilaamista, itse tekemistä (no jotain väsäämistä ainaki) ja suosimalla erikoisliikkeitä suurten massaketjujen sijaan. Ja kuten oot varmaan huoman ni Kvlassa o aika helppo erottua massasta, mut en tilitä Kvlasta enempää.. täällä *voiei*
Kiitoksia.
Neutriinojen ilmaisukeinot ovat sitten aika intensiivisiä -- esim. pannaan hirveä kuutiomäärä naurettavan puhdasta vettä muulta säteilyltä suojaan vuoren sisään, valonvahvistimet ympärille ja lasketaan fotoneja. Kammiossa syntyy heikkoa Cerenkov-säteilyä, jonka suunta ja intensiteetti mitataan.
Juu, eittämättä. Ehkä vähän laittamattomasti valitut
esimerkit, mutta hain yleisellä tasolla sitä,
että vaikkemme kykenisi ymmärtämään kaikkia niitä
vuorovaikutussuhteita joiden takia esine ilmestyi pääni
päälle, niin jokin tähänkin ilmiöön on väistämättä johtanut.
Milläs forsella ne mun läpi sujahtelee; jokin niitäkin
eteenpäin ajaa - vai liikkuuko kaikki muu suhteessa
niihin? Siinä tapauksessa, mikä voima pitää niitä
paikallaan kaiken muun liikkuessa? Se, ettemme minä
tai maapallo ole niiden liikkumiselle esteitä ei tarkoita
sitä, etteikö mikään niihin vaikuttaisi.
Siis: niiden syntytapa on toistaiseksi tuntematon.
Voihan ne olla esim. osia jostain neliulotteisesta
kokonaisuudesta. jota emme kykene muilta osin
havainnoimaan.
Juu, mutta mulla on sellainen kuva että esim. toi sattuman-
varaisuus tossa on vaan havaintokentän rajallisuutta,
ja että kvanttimekaniikka tuntuu olevan sellanen
Ö-mappi, johon toistaseks selittämättömiä mutta kokeilla
havaittuja ilmiöitä on tuupattu.
Joo... Mutta mutta... Kannattaa myös muistaa, että kvanttimekaniikkaa yritetään kovaa vauhtia yhtenäistää gravitaation kanssa. Kun tämä onnistuu, seurauksena pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös ajan ja tilan kvantittuminen. Kun näin tapahtuu, kvanttimekaniikan hilbertinavaruusformalismille tapahtuu tiettyjä hassuja juttuja, jotka saattavat hyvinkin tehdä tarpeeksi pienistä todennäköisyyksistä mahdottomuuksia.
Jep. Lisäksi tällaiselle syntymiselle ei kvanttimekaniikassa tarvitse olla mitään mekanismia, syvällistä selitystä tai vastaavaa. Näin vain tapahtuu kun kenttäteoria sen kerran sallii. "Deal with it."
Syntymät noudattavat samoja sääntöjä kuin häviämisetkin. Lisäksi kenttäteoria sallii sen, että syntyneet hiukkaset reagoivat edelleen "todellisten" tai virtuaalisten muiden hiukkasten kanssa, sekä itsekseen, kunhan relevantit symmetriat pysyvät voimassa. (Esim. massaa/energiaa ei häviä.) Eli kuhinaa on <em>todella</em> massiivisesti -- itse asiassa paljon enemmän kuin ihan vain hiukkasia. Kaikkein jännimmäksi juttu menee vahvan vuorovaikutuksen kanssa, koska siinä itse vuorovaikutusta välittävät hiukkaset vuorovaikuttavat keskenään. Tuloksena on perkeleellinen sotku, jolla on käytännössä mahdotonta laskea.
Hyväksi, ei oikeaksi. Samoin hiukkasteorian standardimalli kannattaa erottaa kvanttimekaniikasta formalismina -- sitä kun hiotaan jatkuvasti. Edelleen testattuja omituisuuksia löytyy myös suhteellisuusteoriasta -- esim. ajan hidastuminen maapallon painovoimakentässä näkyy tarkempien atomikellojen avulla jo seinäajassa.
Jep. Lisäksi teoriasta on olemassa monia tulkintoja, erillisenä sen formalismista. Kööpenhamina-, monimaailma- ja multiversumitulkinnat lienevät tunnetuimpia. Todella hämärää kamaa itse kukin.
Kyseessä on ennemminkin se, että esine on koko ajan tietyllä
todennäköisyydellä kätesi sijasta pääsi päällä, ja voi myös
ilmestyä sinne jos kyseinen mahdollisuus sattuu toteutumaan.
Eiväthän kappeleet liikkuakseen mitään voimaa tarvitse,
voimaa tarvitaan vain kiihdytyksiin. Kuten decoy tossa jo
tarkensikin, neutriinot syntyvät tietyissä ydinreaktioissa, joissa
ne saavat tietyn alkunopeuden (valonnopeus käsittääkseni),
joka pysyy muuttumattomana kunnes neutriinot uudestaan
vuorovaikuttavat saman mekanismin mukaan, mitä tapahtuu
hyvin, hyvin harvoin. Siinä välillä niihin ei vaikuta mikään.
sattuma on ei vain teoriassa, vaan myös todellisuudessa
osa maailmankaikkeutta. Eli kyse ei ole puutteellisesta tiedosta
tai epätarkoista kokeista, vaan maailmankaikkeuden
luonteesta, johon epävarmuus kuuluu. Voi tietysti olla että
tämä joskus osoitetaan vääräksi, mutta en luottaisi siihen ;)
Mutta siis tarkoitin luonnollisesti sitä, että jokin voima neutriinotkin on liikkeelle pistänyt, ts. vaikka juuri tällä hetkellä kohteeseen ei meidän havaintokentässämme vaikuta mikään, niin kohteen liikkuessa voinemme olettaa että jokin voima on kohteen laittanut liikkeelle(?), joten kohde ei ole täysin muista kohteista riippumaton.
Mähän en luota lähtökohtaisesti mihinkään - varsinkaan
vankkoihin todisteisiin sattumanvaraisuuden olemassaolosta
Jep, tuo on tietysti totta. Mutta ajattele asiaa tältä kantilta:
jos on olemassa jotain, mihin ei vaikuta mikään voima ja
joka ei vuorovaikuta minkään kanssa, niin millä tavalla sen
voisi muka havaita? Ei mitenkään. Eli voi olla olemassa
vaikka mitä vaikutusten ulottumattomissa olevaa, mutta
sillä ei juurikaan ole mitään väliä, koska niitä on mahdoton
havaita
Arvaapa vain haluaisiko kukaan muukaan uskoa
Kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa". Mutta vaikka
fyysikot ovat kuinka yrittäneet kiemurrella asiasta irti, niin
se ei näytä onnistuvan. Saattaa tietysti olla että nykykäsitys
johtuu vain puuttellisista tiedoista ja ymmärryksestä.
Lähinnä kyse on siitä, että nähdäkseni tiede nykymuodossaan ei tarjoa niinkään vastauksia olemassaolon ongelmiin,vaan pikemminkin herättää uusia kysymyksiä, jaaiheuttaa uusia ongelmia. Enkä sano sitäkään että tämä olisi huono asia, ongelmat kun on tehty ratkaistaviksi, vaan yksinkertaisesti pidän tiedettä (viittaan tällä nyt lähinnä luonnontieteisiin, mutta osin myös humanistisiin tieteisiin kuten psykologiaan) eräänlaisena sateenkaarijahtina, jossa mitään lopullista, absoluuttista ja
konkreettista hyötyä ei tulla koskaan saavuttamaan.
Mutta miksi tarvitsisikaan
LostM:
Hmm, välillä tuntuisi itsenäisyys tulee iän myötä ja yksilöllisyyttä rakennetaa mutta ei sekään voi onnistua jos ei tunne itseää. Mutta tollekin on oma topicci jossain tuolla (muistaakseni). Lauma/porukka/kaverit piiri koostuu ykslöistä jotka pukeutuu samalla tavalla ja ehkä jopa ajattelee ja käyttäytyykin samalla tavalla. Silloin yksilö hukkuu laumaan/porukkaan ja häntä on vaikeampi huomata. Kyllähän sitä sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen.
Kait mun tänne on sitte pakko jotain laittaa kun LostM koko ajan käskee käydä laittamas jotain... tuntuu sinänsä turhalta, koska tiedän sen et laitan mitä tahansa niin sielt tulee jokin vastaväite asialle... Jos menee vähän offtopic niin ei se nyt ainakaan haittaa tätä... on täällä sen verran häröä tekstiä.. ei tiedä edes mitä tänne kirjottais... hauskaa luettavaa tosin.. ehkä myös aika vakavaa...
Miksi vastasyntynyt ei voi olla itsenäinen... on totta ettei se pysty vielä mitenkään käydä kaupassa tai tehdä muutenkaan mitään yksin mutta merkkaako se ettei se ole itsenäinen? Se kumminkin ajatteleee itsenäisesti ja tekee päätöksiä.. (tietää et tulee varmasti jotain haloota asiast)
Onko sellaista kuin yksilö? Kukaan ei voi väittää ettei ole ikinä ottanut mistään vaikutteita tai alkanut ihannoimaan mitään.. jos sen katsoo tästä suunnasti niin ykslöä ei ole... Tosin herää heti kysymys siitä, että kuka/mikä on ollut se ensimmäinen josta kaikki ovat ottaneita vaikutteita ja merkkaako se ettei tämä olisi ottanut vaikutteita sitten jostain muusta...