Posts: 15,721
Posts: 2,493
kuilu:
1. Nietzche uskoi ihmiseen, ehkä liikaakin.
Ja useasti liika keskittynyt viisaus ajaa hulluuteen. Ja se ettemme osaa arvostaa edelläkävijöitä, nykyisten arvojemme kyseenalaistajia, kertoo miten pelkäämme kehittyä ihmisinä. Homo Sapiens ei ole koskaan tarpeex viisas yksin ja sen takia vasta qn kyseenalaistajia on enemmän muutos voi tulla mahdollisexi.
2. Kysymys oli tarkoituksellisesti "julma"
ehkä ansakin niille jotka julistavat vain itseään eikä näe muita. Halusin saada aikaan mietintää yksilöstä yhteisössä.
Lammas o alistuvan yhteisöolennon symboli
ja ehdottomasti se pitää kyseenalaistaa yksilöllisyytensä takia..
3. Tuot(te) *nauraa* esiin rationaalisen ajattelun painoarvon kasvun tarvittavuuden päätösten vaikuttaessa suurenevaan joukkoon ja se olisi ehdottomasti hyvä asia, mut ongelmaksi katson rationaalisuuden lähtökohdan, eli mitkä opit olisivat oikeita*häh* Intuition määrä kasvaa itseensä kohdistuvissa välittömissä päätöksissä ja rationaalisuuden osuus kasvaa pitkävaikutteissa päätöksissä.
4 En voi kuin kehua tuota pätkää. "Heikkoja" pitää auttaa löytämään oma graalin maljansa, mutta tiennäyttäjän pitää aina tavoitella objektiivisuutta koska liika omakohtainen näkemys ei välttämättä riitä näyttämään koko totuutta.
Ei saa tuomita ellei ole itse tuomittu..
Kiitän Teitä Teidän pitäisi useamminkin luottaa pelkkään omaan ajatteluun*joo* Pärjäätte erinomaisesti ilman liikoja lainauksia*joo*
toma
1.Nietzsche on tyytyväinen! Hän oli oikeassa!!!
Ideologiaa ei kuitenkaan voi kuopata, edes tavallaan, se on käsite, ja sellaisenaan vaikeammin "tapettavissa", kuten tuo idolini tuli karvaasti kokemaan raahustaessaan viimeisinä vuosinaan Venetsian katuja itsekseen höpisten..
Mitä se kertoo meistä muista?
2. Ensinnäkin kysymyksen asettelusi on ilkeä. Hmm, sellanen seiska, ehkä seiska puol...Bäää-ää!
Tut mä mikää lammas oo, musta tahi valkoinen.
Mä oon jotain paljon pahempaa, mä oon ihminen.
Toivon että osaan nyt.
Toivon että osaan nyt.
3.Yleensä ongelma on asia, jossa on valittava ainakin kahden erilaisen etenemismallin väliltä, Jos tilanne on yhtäkkinen ja päätös on tehtävä nopeasti, luotamme intuitioon, samalla annamme autonomisen kroppamme toki hoitaa mitä hoidettavissa on, ja jäljelle jääneellä käyttömuistilla ollaan nii perikleen rationaalisia. Toisaalta, mitä suurempia joukkoja päätös koskee, sitä enemmän tulee rationaalisuudelle pyrkiä antamaan tilaa. (Jos sitä ei koskaan löydetä, on jonkin sortin vallankumous tai sota yleensä käsillä... ks. uutiset) Joskus antaudumme jopa syvällisemmin pohtimaan henkilökohtaisia, että mitäs sitä tulikaan eilen illalla tehtyä? Aina se oma rationaalisuus ei ole kovinkaan hellä tuhlaajapojan lailla kotiin palaavalle todellisuudentajulle. Ja aina silloin tällöin, varsinkin keväisin, saatamme eksyä ajattelemaan, että mitä kaikkea ihmeellistä sitä tänäänkin voisi tapahtua, täysin au naturel (tiedoksi disdis-heimolle, aua-aua-aaa-aua-aua-aaa on tuon heimon kutsuhuuto). Tai kun olemme saaneet pitkällisen marssin päätökseensä, juuri se hetki, kun tajuaa sen kaiken olevan ohi, förbi, reppu lattialle ja venytys. Silloin saattaa jopa järkikin todeta:Analyysikin todistaa, helvetin hyvä homma!
4.Jos taas aikaa riittää, niin usein pyrimme mahdollisimman monipuolisien ratkaisujen etsimiseen ja sitten monin eri tavoin päädymme valintoihimme, tässäkin tosin vielä intuitiokin vaikuttaa. Jotta se rationaalisuus osaisi pysyä aisoissa, intuitio vaikuttaa kaikkein rationaalisimmissakin päättelyissä, mutta kuitenkin meillä on täysin vaistonvaraisia ulkoiseen maailmaan reagoivia toimintoja, esim silmän räpäys. Eli älkäämme hairahtuko kaikki Kaiken selittämisen ansaan, jättäkäämme se suonsilmä muille, ammattifilosofeille (toki siel voi käydä silloin tällöin tuikkaamassa jonku kiihkoilijan pulisongit tuleen...).
4.Auttakaamme ihmisiä, jotka ovat suossa vasten tahtoaan; paratiisin, helvetin, utopian, nirvanan, Valhallan tai Graalin maljan tavoittelijat, tehkäämme motiiveillamme mitä haluavamme, kunhan emme tavoittelussamme satuta muita. Olkaamme tietoisia tästäkin dilemmasta. (Olen kuitenkin itselleni säästänyt pienen toiveen, että jos sen totuuden todella saisi kuulla, niin sitten viimeisellä henkäyksellä, ei ennen, sehän sattuu päähän!)
Eli olemme kaikki samanlaisia ja erilaisia. Yhtä paljon ei mitään ja molempia.
- diehymiöhard -
1. Nietzche uskoi ihmiseen, ehkä liikaakin.
Ja useasti liika keskittynyt viisaus ajaa hulluuteen. Ja se ettemme osaa arvostaa edelläkävijöitä, nykyisten arvojemme kyseenalaistajia, kertoo miten pelkäämme kehittyä ihmisinä. Homo Sapiens ei ole koskaan tarpeex viisas yksin ja sen takia vasta qn kyseenalaistajia on enemmän muutos voi tulla mahdollisexi.2. Kysymys oli tarkoituksellisesti "julma"
ehkä ansakin niille jotka julistavat vain itseään eikä näe muita. Halusin saada aikaan mietintää yksilöstä yhteisössä.Lammas o alistuvan yhteisöolennon symboli
ja ehdottomasti se pitää kyseenalaistaa yksilöllisyytensä takia..3. Tuot(te) *nauraa* esiin rationaalisen ajattelun painoarvon kasvun tarvittavuuden päätösten vaikuttaessa suurenevaan joukkoon ja se olisi ehdottomasti hyvä asia, mut ongelmaksi katson rationaalisuuden lähtökohdan, eli mitkä opit olisivat oikeita*häh* Intuition määrä kasvaa itseensä kohdistuvissa välittömissä päätöksissä ja rationaalisuuden osuus kasvaa pitkävaikutteissa päätöksissä.
4 En voi kuin kehua tuota pätkää. "Heikkoja" pitää auttaa löytämään oma graalin maljansa, mutta tiennäyttäjän pitää aina tavoitella objektiivisuutta koska liika omakohtainen näkemys ei välttämättä riitä näyttämään koko totuutta.
Ei saa tuomita ellei ole itse tuomittu..Kiitän Teitä
Teidän pitäisi useamminkin luottaa pelkkään omaan ajatteluun*joo* Pärjäätte erinomaisesti ilman liikoja lainauksia*joo*
Posts: 2,493
bunde:
Tuleeko itsenäisyys vasta iän myötä? Onko yksilöllisyys jotain mitä pitää rakentaa? Vai onko iän myötä tullut vain niin paljon vaikutteita mitä alkaa pitää omanaan?
Pukeutuminen.. Markkinakulttuuri yrittää tarttua jokaiseen mahdolliseen yksilöllisyyteen ja tehdä siitä trendin. Oliko Punk tarkoitettu alunperin muodiksi? Ei, mutta nykyään se on sitä. Markkinavoimat etsivät koko ajan uusia trendejä. (nyt melkein voin sanoa et tiedän puhun, koska jopa opiskelenkin tätä
)
Ehkä yksilöllisyyden saisi vaatteissa vain tekemällä itse ne? vai ottaisiko silloinkin mallia jostain*täh* Pukeutumisessa näkee myös paikallisia vaikutteita ja on joskus todella turhauttavaa q tunnin sisään tulee 5 samanlaista vaatekappaletta vastaan. Mut jos haluaa erilaisia vaatteita ettei tule heti vastaan, ni ite harrastan esim. tilaamista, itse tekemistä (no jotain väsäämistä ainaki) ja suosimalla erikoisliikkeitä suurten massaketjujen sijaan. Ja kuten oot varmaan huoman ni Kvlassa o aika helppo erottua massasta, mut en tilitä Kvlasta enempää.. täällä *voiei*
Kiitoksia.
Olen huomannu,että aiemmin kun on liikkunu eri poruikoissa. On tullu kuunneltua sen porukan musiikki ja pukeutu hieman samalaisesti. Onko se sitä pinta liitämistä? Vastas vuoden pari aikana olen alkanu kuuntelemaan sitä musiikkia mistä todella pidän ja pukeutumaan niin kuin haluan vaikka muut olis erilaisia. Olenko vasta nyt yksilö? Mielestäni kyllä mutta en todellakaa voi sanoa että teen kaiken oman mielen mukaa, olen varmaankin liian kiltti sanomaan EI. Olen huomannu myös että samassa porukassa olevat ihmiset kuuntelee eri musiikkia mutta pukeutuu täysin samalla tavalla, sen takia koska toinenkin pukeutuu (olen kysynyt asiaa). Mutta on tietenkin on nämä alakuttuurit joiden mukaa sit pukeudutaa. Tosin musiikki ja pukeutuminen on tästä asiasta vain pinta raapaisu.
Tuleeko itsenäisyys vasta iän myötä? Onko yksilöllisyys jotain mitä pitää rakentaa? Vai onko iän myötä tullut vain niin paljon vaikutteita mitä alkaa pitää omanaan?
Pukeutuminen.. Markkinakulttuuri yrittää tarttua jokaiseen mahdolliseen yksilöllisyyteen ja tehdä siitä trendin. Oliko Punk tarkoitettu alunperin muodiksi? Ei, mutta nykyään se on sitä. Markkinavoimat etsivät koko ajan uusia trendejä. (nyt melkein voin sanoa et tiedän puhun, koska jopa opiskelenkin tätä
)Ehkä yksilöllisyyden saisi vaatteissa vain tekemällä itse ne? vai ottaisiko silloinkin mallia jostain*täh* Pukeutumisessa näkee myös paikallisia vaikutteita ja on joskus todella turhauttavaa q tunnin sisään tulee 5 samanlaista vaatekappaletta vastaan. Mut jos haluaa erilaisia vaatteita ettei tule heti vastaan, ni ite harrastan esim. tilaamista, itse tekemistä (no jotain väsäämistä ainaki) ja suosimalla erikoisliikkeitä suurten massaketjujen sijaan. Ja kuten oot varmaan huoman ni Kvlassa o aika helppo erottua massasta, mut en tilitä Kvlasta enempää.. täällä *voiei*
Kiitoksia.
Posts: 2,009
Selvennykseksi vastaan vielä tähän alkuperäiseen suoraan.
Tres:
Jos pudottaa esineen on nollasta poikkeava todennäköisyys
että se ilmestyy vaikka pääsi päälle.
En ole aivan varma onko kohteita joihin ei vaikuta mikään
voima... Neutriinot vaikuttavat hyvin, hyvin heikosti minkään
kanssa, miljardeja neutriinoja suhahtelee lävitsesi ja koko
maapallon läpi joka hetki, eikä Maa vaikuta niihin mitenkään.
Ne kuitenkin ilmeisesti jollakin tapaa vuorovaikuttavat joissain
oloissa jonkin kanssa (ei tämä mullekaan niin selvää ole
),
joten enpä tiedä onko mitään täysin voimien ulottumattomissa
olevaa olemassa.
Viimeiseen vastaus on kyllä. Hiukkas-antihiukkaspareja
todellakin syntyy tyhjästä ja ne tuhoavat toisensa lähes
välittömästi. Mitä pienempiin aikaskaaloihin ja mittakaavoihin
mennään, sitä enemmän "kuhinaa" tyhjiö sisältää. Hiukkaset
eivät kyllä sinänsä katoa "sattumanvaraisesti" vaan tietyn
periaatteen mukaan, mutta niiden synty on täysin
satunnainen tapahtuma.
Ja selvennykseksi vielä: mä luen fysiikkaa vasta ensimmäistä
vuotta, suuri osa kertomistani asioista on vain kirjoista
luettua, en vielä ole ehtinyt suoranaisesti oppia näitä asioita.
Joten antakaa anteeksi mahdolliset asiavirheet ja
epäselvyydet.
Niin ja se vielä, että kvanttimekaniikka alkaa olemaan jo
klassista fysiikkaa, eli se on lukemattomissa kokeissa oikeaksi
osoitettu. Näinkin oudolta tuntuvan teorian tapauksessa kyse
on siitä, että teoria kyllä toimiin loistavasti, mutta kukaan ei
oikeastaan ole ihan varma mitä se merkitsee.
[muokattu 19.3.2003 14:10]
Tres:
Mitä, eli siis asioiden väliset keskinäiset vaikutussuhteet
ei oliskaan pitäviä ja jos mä pudotan esineen niin se
ei välttämättä putoakaan kohti maata
kohteita joihin ei vaikuta mikään voima? Onko kohteita
jotka ilmestyisivät yht' äkkiä ja katoaisivat täysin
sattumanvaraisesti?
[muokattu 10.3.2003 16:53]
Jos pudottaa esineen on nollasta poikkeava todennäköisyys
että se ilmestyy vaikka pääsi päälle.
En ole aivan varma onko kohteita joihin ei vaikuta mikään
voima... Neutriinot vaikuttavat hyvin, hyvin heikosti minkään
kanssa, miljardeja neutriinoja suhahtelee lävitsesi ja koko
maapallon läpi joka hetki, eikä Maa vaikuta niihin mitenkään.
Ne kuitenkin ilmeisesti jollakin tapaa vuorovaikuttavat joissain
oloissa jonkin kanssa (ei tämä mullekaan niin selvää ole
),joten enpä tiedä onko mitään täysin voimien ulottumattomissa
olevaa olemassa.
Viimeiseen vastaus on kyllä. Hiukkas-antihiukkaspareja
todellakin syntyy tyhjästä ja ne tuhoavat toisensa lähes
välittömästi. Mitä pienempiin aikaskaaloihin ja mittakaavoihin
mennään, sitä enemmän "kuhinaa" tyhjiö sisältää. Hiukkaset
eivät kyllä sinänsä katoa "sattumanvaraisesti" vaan tietyn
periaatteen mukaan, mutta niiden synty on täysin
satunnainen tapahtuma.
Ja selvennykseksi vielä: mä luen fysiikkaa vasta ensimmäistä
vuotta, suuri osa kertomistani asioista on vain kirjoista
luettua, en vielä ole ehtinyt suoranaisesti oppia näitä asioita.
Joten antakaa anteeksi mahdolliset asiavirheet ja
epäselvyydet.
Niin ja se vielä, että kvanttimekaniikka alkaa olemaan jo
klassista fysiikkaa, eli se on lukemattomissa kokeissa oikeaksi
osoitettu. Näinkin oudolta tuntuvan teorian tapauksessa kyse
on siitä, että teoria kyllä toimiin loistavasti, mutta kukaan ei
oikeastaan ole ihan varma mitä se merkitsee.
[muokattu 19.3.2003 14:10]
Posts: 6,049
toma:
Juu, eittämättä. Ehkä vähän laittamattomasti valitut
esimerkit, mutta hain yleisellä tasolla sitä,
että vaikkemme kykenisi ymmärtämään kaikkia niitä
vuorovaikutussuhteita joiden takia esine ilmestyi pääni
päälle, niin jokin tähänkin ilmiöön on väistämättä johtanut.
toma:
Milläs forsella ne mun läpi sujahtelee; jokin niitäkin
eteenpäin ajaa - vai liikkuuko kaikki muu suhteessa
niihin? Siinä tapauksessa, mikä voima pitää niitä
paikallaan kaiken muun liikkuessa? Se, ettemme minä
tai maapallo ole niiden liikkumiselle esteitä ei tarkoita
sitä, etteikö mikään niihin vaikuttaisi.
toma:
Siis: niiden syntytapa on toistaiseksi tuntematon.
Voihan ne olla esim. osia jostain neliulotteisesta
kokonaisuudesta. jota emme kykene muilta osin
havainnoimaan.
toma:
Eipä midist, mä luulen että mun kysymysten oikee
osote ylipäätään olis jossain MITissä jossa on kelailtu
tota filosofistakin aspektia toisin kuin Suomessa -käsittääkseni.
toma:
Juu, mutta mulla on sellainen kuva että esim. toi sattuman-
varaisuus tossa on vaan havaintokentän rajallisuutta,
ja että kvanttimekaniikka tuntuu olevan sellanen
Ö-mappi, johon toistaseks selittämättömiä mutta kokeilla
havaittuja ilmiöitä on tuupattu.
[muokattu 19.3.2003 16:40]
Jos pudottaa esineen on nollasta poikkeava todennäköisyys
että se ilmestyy vaikka pääsi päälle.
Juu, eittämättä. Ehkä vähän laittamattomasti valitut
esimerkit, mutta hain yleisellä tasolla sitä,
että vaikkemme kykenisi ymmärtämään kaikkia niitä
vuorovaikutussuhteita joiden takia esine ilmestyi pääni
päälle, niin jokin tähänkin ilmiöön on väistämättä johtanut.
toma:
En ole aivan varma onko kohteita joihin ei vaikuta mikään
voima... Neutriinot vaikuttavat hyvin, hyvin heikosti minkään
kanssa, miljardeja neutriinoja suhahtelee lävitsesi ja koko
maapallon läpi joka hetki, eikä Maa vaikuta niihin mitenkään.
Milläs forsella ne mun läpi sujahtelee; jokin niitäkin
eteenpäin ajaa - vai liikkuuko kaikki muu suhteessa
niihin? Siinä tapauksessa, mikä voima pitää niitä
paikallaan kaiken muun liikkuessa? Se, ettemme minä
tai maapallo ole niiden liikkumiselle esteitä ei tarkoita
sitä, etteikö mikään niihin vaikuttaisi.
toma:
mutta niiden synty on täysin
satunnainen tapahtuma.
Siis: niiden syntytapa on toistaiseksi tuntematon.
Voihan ne olla esim. osia jostain neliulotteisesta
kokonaisuudesta. jota emme kykene muilta osin
havainnoimaan.
toma:
Ja selvennykseksi vielä: mä luen fysiikkaa vasta ensimmäistä
vuotta, suuri osa kertomistani asioista on vain kirjoista
luettua, en vielä ole ehtinyt suoranaisesti oppia näitä asioita.
Joten antakaa anteeksi mahdolliset asiavirheet ja
epäselvyydet.
Eipä midist, mä luulen että mun kysymysten oikee
osote ylipäätään olis jossain MITissä jossa on kelailtu
tota filosofistakin aspektia toisin kuin Suomessa -käsittääkseni.
toma:
Niin ja se vielä, että kvanttimekaniikka alkaa olemaan jo
klassista fysiikkaa, eli se on lukemattomissa kokeissa oikeaksi
osoitettu. Näinkin oudolta tuntuvan teorian tapauksessa kyse
on siitä, että teoria kyllä toimiin loistavasti, mutta kukaan ei
oikeastaan ole ihan varma mitä se merkitsee.
Juu, mutta mulla on sellainen kuva että esim. toi sattuman-
varaisuus tossa on vaan havaintokentän rajallisuutta,
ja että kvanttimekaniikka tuntuu olevan sellanen
Ö-mappi, johon toistaseks selittämättömiä mutta kokeilla
havaittuja ilmiöitä on tuupattu.
[muokattu 19.3.2003 16:40]
Jos pudottaa esineen on nollasta poikkeava todennäköisyys että se ilmestyy vaikka pääsi päälle.
Joo... Mutta mutta... Kannattaa myös muistaa, että kvanttimekaniikkaa yritetään kovaa vauhtia yhtenäistää gravitaation kanssa. Kun tämä onnistuu, seurauksena pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös ajan ja tilan kvantittuminen. Kun näin tapahtuu, kvanttimekaniikan hilbertinavaruusformalismille tapahtuu tiettyjä hassuja juttuja, jotka saattavat hyvinkin tehdä tarpeeksi pienistä todennäköisyyksistä mahdottomuuksia.
Ei sillä että ymmärtäisin kvanttigravitaatiosta himpun vertaa.
En ole aivan varma onko kohteita joihin ei vaikuta mikään
voima...
Ei ole. Tällaiset eivät ole havaittavissa millään keinolla, joten ne voidaan turvallisesti olettaa olemassa olemattomiksi. Näin kvanttivärifysiikassa on jo kerran tehtykin -- sen symmetriat johtaisivat yhteen hiukkaseen, jota ei tästä syystä voida havaita, ja joka on näin yksinkertaisesti oletettu pois Occamin partaveitsen nojalla.
Neutriinot vaikuttavat hyvin, hyvin heikosti minkään
kanssa, miljardeja neutriinoja suhahtelee lävitsesi ja koko
maapallon läpi joka hetki, eikä Maa vaikuta niihin mitenkään.
Kyllä ne vuorovaikuttavat, mutta vain perin kehnosti. Tämän vuorovaikutuksen nojalla niitä nimenomaan syntyy, ja symmetrian takia myös häviää. Neutriinojen ilmaisukeinot ovat sitten aika intensiivisiä -- esim. pannaan hirveä kuutiomäärä naurettavan puhdasta vettä muulta säteilyltä suojaan vuoren sisään, valonvahvistimet ympärille ja lasketaan fotoneja. Kammiossa syntyy heikkoa Cerenkov-säteilyä, jonka suunta ja intensiteetti mitataan.
Oikeastaan ainoat naurettavammat kokeet liittyvät gravitaatioaaltoihin. Vilkaisepa vaikkapa LIGO:n sivuilta löytyviä kertomuksia erilaisista häiriölähteistä joihin tutkijat ovat törmänneet, niin repeilet aivan taatusti. Ehkä paras tähän asti on viereisen tienvarren tuulessa heiluvat ruohot, jotka täristelevät maata aivan liikaa.
Ne kuitenkin ilmeisesti jollakin tapaa vuorovaikuttavat joissain oloissa jonkin kanssa (ei tämä mullekaan niin selvää ole
Samoissa ydinreaktioissa ne vaikuttavat joissa syntyvätkin. Google antaa paljon näppäriä esimerkkejä.
Hiukkas-antihiukkaspareja todellakin syntyy tyhjästä ja ne tuhoavat toisensa lähes välittömästi.
Jep. Lisäksi tällaiselle syntymiselle ei kvanttimekaniikassa tarvitse olla mitään mekanismia, syvällistä selitystä tai vastaavaa. Näin vain tapahtuu kun kenttäteoria sen kerran sallii. "Deal with it."
Hiukkaset eivät kyllä sinänsä katoa "sattumanvaraisesti" vaan tietyn periaatteen mukaan, mutta niiden synty on täysin satunnainen tapahtuma.
Syntymät noudattavat samoja sääntöjä kuin häviämisetkin. Lisäksi kenttäteoria sallii sen, että syntyneet hiukkaset reagoivat edelleen "todellisten" tai virtuaalisten muiden hiukkasten kanssa, sekä itsekseen, kunhan relevantit symmetriat pysyvät voimassa. (Esim. massaa/energiaa ei häviä.) Eli kuhinaa on <em>todella</em> massiivisesti -- itse asiassa paljon enemmän kuin ihan vain hiukkasia. Kaikkein jännimmäksi juttu menee vahvan vuorovaikutuksen kanssa, koska siinä itse vuorovaikutusta välittävät hiukkaset vuorovaikuttavat keskenään. Tuloksena on perkeleellinen sotku, jolla on käytännössä mahdotonta laskea.
Ja selvennykseksi vielä: mä luen fysiikkaa vasta ensimmäistä vuotta, suuri osa kertomistani asioista on vain kirjoista luettua, en vielä ole ehtinyt suoranaisesti oppia näitä asioita.
Heh. Kuudes vuosi matematiikkaa, ei fysiikkaa. Kirjat ovat ystäviä.
Niin ja se vielä, että kvanttimekaniikka alkaa olemaan jo klassista fysiikkaa, eli se on lukemattomissa kokeissa oikeaksi osoitettu.
Hyväksi, ei oikeaksi. Samoin hiukkasteorian standardimalli kannattaa erottaa kvanttimekaniikasta formalismina -- sitä kun hiotaan jatkuvasti. Edelleen testattuja omituisuuksia löytyy myös suhteellisuusteoriasta -- esim. ajan hidastuminen maapallon painovoimakentässä näkyy tarkempien atomikellojen avulla jo seinäajassa.
Näinkin oudolta tuntuvan teorian tapauksessa kyse
on siitä, että teoria kyllä toimiin loistavasti, mutta kukaan ei
oikeastaan ole ihan varma mitä se merkitsee.
Jep. Lisäksi teoriasta on olemassa monia tulkintoja, erillisenä sen formalismista. Kööpenhamina-, monimaailma- ja multiversumitulkinnat lienevät tunnetuimpia. Todella hämärää kamaa itse kukin.
Posts: 684
LostM:
Hmm, välillä tuntuisi itsenäisyys tulee iän myötä ja yksilöllisyyttä rakennetaa mutta ei sekään voi onnistua jos ei tunne itseää. Mutta tollekin on oma topicci jossain tuolla (muistaakseni). Lauma/porukka/kaverit piiri koostuu ykslöistä jotka pukeutuu samalla tavalla ja ehkä jopa ajattelee ja käyttäytyykin samalla tavalla. Silloin yksilö hukkuu laumaan/porukkaan ja häntä on vaikeampi huomata. Kyllähän sitä sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen.
Tuleeko itsenäisyys vasta iän myötä? Onko yksilöllisyys jotain mitä pitää rakentaa? Vai onko iän myötä tullut vain niin paljon vaikutteita mitä alkaa pitää omanaan?
Pukeutuminen.. Markkinakulttuuri yrittää tarttua jokaiseen mahdolliseen yksilöllisyyteen ja tehdä siitä trendin. Oliko Punk tarkoitettu alunperin muodiksi? Ei, mutta nykyään se on sitä. Markkinavoimat etsivät koko ajan uusia trendejä. (nyt melkein voin sanoa et tiedän puhun, koska jopa opiskelenkin tätä
Ehkä yksilöllisyyden saisi vaatteissa vain tekemällä itse ne? vai ottaisiko silloinkin mallia jostain*täh* Pukeutumisessa näkee myös paikallisia vaikutteita ja on joskus todella turhauttavaa q tunnin sisään tulee 5 samanlaista vaatekappaletta vastaan. Mut jos haluaa erilaisia vaatteita ettei tule heti vastaan, ni ite harrastan esim. tilaamista, itse tekemistä (no jotain väsäämistä ainaki) ja suosimalla erikoisliikkeitä suurten massaketjujen sijaan. Ja kuten oot varmaan huoman ni Kvlassa o aika helppo erottua massasta, mut en tilitä Kvlasta enempää.. täällä *voiei*
Kiitoksia.
Hmm, välillä tuntuisi itsenäisyys tulee iän myötä ja yksilöllisyyttä rakennetaa mutta ei sekään voi onnistua jos ei tunne itseää. Mutta tollekin on oma topicci jossain tuolla (muistaakseni). Lauma/porukka/kaverit piiri koostuu ykslöistä jotka pukeutuu samalla tavalla ja ehkä jopa ajattelee ja käyttäytyykin samalla tavalla. Silloin yksilö hukkuu laumaan/porukkaan ja häntä on vaikeampi huomata. Kyllähän sitä sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen.
Posts: 199
decoy:
Vanha fyysikkovitsi meneekin:
Q: What does a neutrino detector actually detect?
A: The presence of funding.
Varsin osuva, mielestäni...
Neutriinojen ilmaisukeinot ovat sitten aika intensiivisiä -- esim. pannaan hirveä kuutiomäärä naurettavan puhdasta vettä muulta säteilyltä suojaan vuoren sisään, valonvahvistimet ympärille ja lasketaan fotoneja. Kammiossa syntyy heikkoa Cerenkov-säteilyä, jonka suunta ja intensiteetti mitataan.
Vanha fyysikkovitsi meneekin:
Q: What does a neutrino detector actually detect?
A: The presence of funding.
Varsin osuva, mielestäni...
Posts: 2,009
Tres:
Kyseessä on ennemminkin se, että esine on koko ajan tietyllä
todennäköisyydellä kätesi sijasta pääsi päällä, ja voi myös
ilmestyä sinne jos kyseinen mahdollisuus sattuu toteutumaan.
Tres:
Eiväthän kappeleet liikkuakseen mitään voimaa tarvitse,
voimaa tarvitaan vain kiihdytyksiin. Kuten decoy tossa jo
tarkensikin, neutriinot syntyvät tietyissä ydinreaktioissa, joissa
ne saavat tietyn alkunopeuden (valonnopeus käsittääkseni),
joka pysyy muuttumattomana kunnes neutriinot uudestaan
vuorovaikuttavat saman mekanismin mukaan, mitä tapahtuu
hyvin, hyvin harvoin. Siinä välillä niihin ei vaikuta mikään.
Tres:
Niin ikävää kun se onkin, jokaiseen viestiini pitää sisällyttää
nykyisen tiedon mukaan, mutta pitää korostaa että
nykyinen tieto on todellakin lukemattomissa kokeissa
varmennettua, eikä mitään luuloa. Eli nykyisen tiedon mukaan
sattuma on ei vain teoriassa, vaan myös todellisuudessa
osa maailmankaikkeutta. Eli kyse ei ole puutteellisesta tiedosta
tai epätarkoista kokeista, vaan maailmankaikkeuden
luonteesta, johon epävarmuus kuuluu. Voi tietysti olla että
tämä joskus osoitetaan vääräksi, mutta en luottaisi siihen ;)
Tres:
Näin ei käsittääkseni ole, vaan kvanttimekaaniikka on
yhtenäinen teoria joka toimii lähes täydellisesti, eikä mikään
tilkkutäkkimäinen en-halua-ajatella-näitä -roskakori.
[muokattu 20.3.2003 13:53]
Juu, eittämättä. Ehkä vähän laittamattomasti valitut
esimerkit, mutta hain yleisellä tasolla sitä,
että vaikkemme kykenisi ymmärtämään kaikkia niitä
vuorovaikutussuhteita joiden takia esine ilmestyi pääni
päälle, niin jokin tähänkin ilmiöön on väistämättä johtanut.
Kyseessä on ennemminkin se, että esine on koko ajan tietyllä
todennäköisyydellä kätesi sijasta pääsi päällä, ja voi myös
ilmestyä sinne jos kyseinen mahdollisuus sattuu toteutumaan.
Tres:
Milläs forsella ne mun läpi sujahtelee; jokin niitäkin
eteenpäin ajaa - vai liikkuuko kaikki muu suhteessa
niihin? Siinä tapauksessa, mikä voima pitää niitä
paikallaan kaiken muun liikkuessa? Se, ettemme minä
tai maapallo ole niiden liikkumiselle esteitä ei tarkoita
sitä, etteikö mikään niihin vaikuttaisi.
Eiväthän kappeleet liikkuakseen mitään voimaa tarvitse,
voimaa tarvitaan vain kiihdytyksiin. Kuten decoy tossa jo
tarkensikin, neutriinot syntyvät tietyissä ydinreaktioissa, joissa
ne saavat tietyn alkunopeuden (valonnopeus käsittääkseni),
joka pysyy muuttumattomana kunnes neutriinot uudestaan
vuorovaikuttavat saman mekanismin mukaan, mitä tapahtuu
hyvin, hyvin harvoin. Siinä välillä niihin ei vaikuta mikään.
Tres:
Siis: niiden syntytapa on toistaiseksi tuntematon.
Voihan ne olla esim. osia jostain neliulotteisesta
kokonaisuudesta. jota emme kykene muilta osin
havainnoimaan.
Niin ikävää kun se onkin, jokaiseen viestiini pitää sisällyttää
nykyisen tiedon mukaan, mutta pitää korostaa että
nykyinen tieto on todellakin lukemattomissa kokeissa
varmennettua, eikä mitään luuloa. Eli nykyisen tiedon mukaan
sattuma on ei vain teoriassa, vaan myös todellisuudessa
osa maailmankaikkeutta. Eli kyse ei ole puutteellisesta tiedosta
tai epätarkoista kokeista, vaan maailmankaikkeuden
luonteesta, johon epävarmuus kuuluu. Voi tietysti olla että
tämä joskus osoitetaan vääräksi, mutta en luottaisi siihen ;)
Tres:
Juu, mutta mulla on sellainen kuva että esim. toi sattuman-
varaisuus tossa on vaan havaintokentän rajallisuutta,
ja että kvanttimekaniikka tuntuu olevan sellanen
Ö-mappi, johon toistaseks selittämättömiä mutta kokeilla
havaittuja ilmiöitä on tuupattu.
Näin ei käsittääkseni ole, vaan kvanttimekaaniikka on
yhtenäinen teoria joka toimii lähes täydellisesti, eikä mikään
tilkkutäkkimäinen en-halua-ajatella-näitä -roskakori.
[muokattu 20.3.2003 13:53]
Posts: 2,009
decoy:
Tarkoitat varmaan supersäieteoriaa. Kvanttimekaniikan ja
suhteellisuusteorian välinen yhteensopimattomuus johtuu
kvanttimekaniikan sallimista ja suorastaan edellyttämistä
pienenpienen mittakaavan "kuohunnasta", eli tavallaan
avaruuden kvanttikuplimisesta, jossa on kyse energian ja
hiukkas-antihiukkasparien kiivaassa syntymisessä, joka
lisääntyy mitä pienempiin mittakaavoihin mennään.
Tämä romuttaa suhteellisuusteorian ja gravitaation
edellyttämän avaruuden säännöllisyyden. Säieteoria tarjoaa
ratkaisun tähän väittämällä, etteivät pienimmät alkeisosaset
olekaan pistemäisiä, vaan säikeitä, joilla on pienenpieni
koko. Tämä ilmeisesti poistaa ongelman.
decoy:
Juuri tämä on se mikä klikkaa kun gravitaatiota ja kvantti-
mekaniikkaa yritetään yhdistää. Nämä ongelmat siis ilmeisesti
häipyvät kun alkeishiukkasten pistemäisyydestä luovutaan,
ja siirrytään hyvin hyvin pieniin säikeisiin. Jotta saisi jotain
käsitystä säikeiden koosta, niin muistelisin kuulleeni vertauksen että jos protoni suurennettaisiin koko tunnetun
maailmankaikkeuden kokoiseksi, niin säie olisi normaalin
puun kokoinen
decoy:
Öööh missaan nyt varmaan jotain; mitä omituisuutta siinä
on että ajan hidastuminen näkyy seinäajassa? Sehän on
nimenomaan todiste teorian puolesta?
Jep, erilaisia tulkintoja on runsaasti. Käsittääkseni kaikki
tulkinnat johtavat samoihin laskennallisiin tuloksiin, mutta
ne selittävät asian eri tavalla. Tätä voi juuri pitää
kvanttimekaniikan teorian heikkoutena; vaikka se toimiikin
lähes täydellisesti, niin voiko luonto tosiaan olla niin
monimielinen että siitä voisi olla eri tulkintoja? Vai onko
meillä vaan asiat sekaisin?
Mielenkiintoisia kysymyksiä.
Joo... Mutta mutta... Kannattaa myös muistaa, että kvanttimekaniikkaa yritetään kovaa vauhtia yhtenäistää gravitaation kanssa. Kun tämä onnistuu, seurauksena pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös ajan ja tilan kvantittuminen. Kun näin tapahtuu, kvanttimekaniikan hilbertinavaruusformalismille tapahtuu tiettyjä hassuja juttuja, jotka saattavat hyvinkin tehdä tarpeeksi pienistä todennäköisyyksistä mahdottomuuksia.
Tarkoitat varmaan supersäieteoriaa. Kvanttimekaniikan ja
suhteellisuusteorian välinen yhteensopimattomuus johtuu
kvanttimekaniikan sallimista ja suorastaan edellyttämistä
pienenpienen mittakaavan "kuohunnasta", eli tavallaan
avaruuden kvanttikuplimisesta, jossa on kyse energian ja
hiukkas-antihiukkasparien kiivaassa syntymisessä, joka
lisääntyy mitä pienempiin mittakaavoihin mennään.
Tämä romuttaa suhteellisuusteorian ja gravitaation
edellyttämän avaruuden säännöllisyyden. Säieteoria tarjoaa
ratkaisun tähän väittämällä, etteivät pienimmät alkeisosaset
olekaan pistemäisiä, vaan säikeitä, joilla on pienenpieni
koko. Tämä ilmeisesti poistaa ongelman.
decoy:
Jep. Lisäksi tällaiselle syntymiselle ei kvanttimekaniikassa tarvitse olla mitään mekanismia, syvällistä selitystä tai vastaavaa. Näin vain tapahtuu kun kenttäteoria sen kerran sallii. "Deal with it."
Syntymät noudattavat samoja sääntöjä kuin häviämisetkin. Lisäksi kenttäteoria sallii sen, että syntyneet hiukkaset reagoivat edelleen "todellisten" tai virtuaalisten muiden hiukkasten kanssa, sekä itsekseen, kunhan relevantit symmetriat pysyvät voimassa. (Esim. massaa/energiaa ei häviä.) Eli kuhinaa on <em>todella</em> massiivisesti -- itse asiassa paljon enemmän kuin ihan vain hiukkasia. Kaikkein jännimmäksi juttu menee vahvan vuorovaikutuksen kanssa, koska siinä itse vuorovaikutusta välittävät hiukkaset vuorovaikuttavat keskenään. Tuloksena on perkeleellinen sotku, jolla on käytännössä mahdotonta laskea.
Juuri tämä on se mikä klikkaa kun gravitaatiota ja kvantti-
mekaniikkaa yritetään yhdistää. Nämä ongelmat siis ilmeisesti
häipyvät kun alkeishiukkasten pistemäisyydestä luovutaan,
ja siirrytään hyvin hyvin pieniin säikeisiin. Jotta saisi jotain
käsitystä säikeiden koosta, niin muistelisin kuulleeni vertauksen että jos protoni suurennettaisiin koko tunnetun
maailmankaikkeuden kokoiseksi, niin säie olisi normaalin
puun kokoinen
decoy:
Hyväksi, ei oikeaksi. Samoin hiukkasteorian standardimalli kannattaa erottaa kvanttimekaniikasta formalismina -- sitä kun hiotaan jatkuvasti. Edelleen testattuja omituisuuksia löytyy myös suhteellisuusteoriasta -- esim. ajan hidastuminen maapallon painovoimakentässä näkyy tarkempien atomikellojen avulla jo seinäajassa.
Jep. Lisäksi teoriasta on olemassa monia tulkintoja, erillisenä sen formalismista. Kööpenhamina-, monimaailma- ja multiversumitulkinnat lienevät tunnetuimpia. Todella hämärää kamaa itse kukin.
Öööh missaan nyt varmaan jotain; mitä omituisuutta siinä
on että ajan hidastuminen näkyy seinäajassa? Sehän on
nimenomaan todiste teorian puolesta?
Jep, erilaisia tulkintoja on runsaasti. Käsittääkseni kaikki
tulkinnat johtavat samoihin laskennallisiin tuloksiin, mutta
ne selittävät asian eri tavalla. Tätä voi juuri pitää
kvanttimekaniikan teorian heikkoutena; vaikka se toimiikin
lähes täydellisesti, niin voiko luonto tosiaan olla niin
monimielinen että siitä voisi olla eri tulkintoja? Vai onko
meillä vaan asiat sekaisin?
Mielenkiintoisia kysymyksiä.
Posts: 1,118
Kait mun tänne on sitte pakko jotain laittaa kun LostM koko ajan käskee käydä laittamas jotain... tuntuu sinänsä turhalta, koska tiedän sen et laitan mitä tahansa niin sielt tulee jokin vastaväite asialle... Jos menee vähän offtopic niin ei se nyt ainakaan haittaa tätä... on täällä sen verran häröä tekstiä.. ei tiedä edes mitä tänne kirjottais... hauskaa luettavaa tosin.. ehkä myös aika vakavaa...
Miksi vastasyntynyt ei voi olla itsenäinen... on totta ettei se pysty vielä mitenkään käydä kaupassa tai tehdä muutenkaan mitään yksin mutta merkkaako se ettei se ole itsenäinen? Se kumminkin ajatteleee itsenäisesti ja tekee päätöksiä.. (tietää et tulee varmasti jotain haloota asiast)
Onko sellaista kuin yksilö? Kukaan ei voi väittää ettei ole ikinä ottanut mistään vaikutteita tai alkanut ihannoimaan mitään.. jos sen katsoo tästä suunnasti niin ykslöä ei ole... Tosin herää heti kysymys siitä, että kuka/mikä on ollut se ensimmäinen josta kaikki ovat ottaneita vaikutteita ja merkkaako se ettei tämä olisi ottanut vaikutteita sitten jostain muusta...
Jos menee vähän offtopic niin ei se nyt ainakaan haittaa tätä... on täällä sen verran häröä tekstiä.. ei tiedä edes mitä tänne kirjottais... hauskaa luettavaa tosin.. ehkä myös aika vakavaa...Miksi vastasyntynyt ei voi olla itsenäinen... on totta ettei se pysty vielä mitenkään käydä kaupassa tai tehdä muutenkaan mitään yksin mutta merkkaako se ettei se ole itsenäinen? Se kumminkin ajatteleee itsenäisesti ja tekee päätöksiä.. (tietää et tulee varmasti jotain haloota asiast)
Onko sellaista kuin yksilö? Kukaan ei voi väittää ettei ole ikinä ottanut mistään vaikutteita tai alkanut ihannoimaan mitään.. jos sen katsoo tästä suunnasti niin ykslöä ei ole... Tosin herää heti kysymys siitä, että kuka/mikä on ollut se ensimmäinen josta kaikki ovat ottaneita vaikutteita ja merkkaako se ettei tämä olisi ottanut vaikutteita sitten jostain muusta...
Posts: 6,049
toma:
Ai te ajattelette tolleen päin Aika jännää.
toma:
No mä olen tunnetuisti parhaimmillani keskustellessani
asioista joista en tiedä juuri mitään mutta kuvittelen
ymmärtäväni Mutta siis tarkoitin luonnollisesti
sitä, että jokin voima neutriinotkin on liikkeelle pistänyt,
ts. vaikka juuri tällä hetkellä kohteeseen ei meidän
havaintokentässämme vaikuta mikään, niin kohteen
liikkuessa voinemme olettaa että jokin voima on kohteen
laittanut liikkeelle(?), joten kohde ei ole täysin muista
kohteista riippumaton.
toma:
Mähän en luota lähtökohtaisesti mihinkään - varsinkaan
vankkoihin todisteisiin sattumanvaraisuuden olemassaolosta
Kyseessä on ennemminkin se, että esine on koko ajan tietyllä
todennäköisyydellä kätesi sijasta pääsi päällä, ja voi myös
ilmestyä sinne jos kyseinen mahdollisuus sattuu toteutumaan.
Ai te ajattelette tolleen päin
Aika jännää.toma:
Eiväthän kappeleet liikkuakseen mitään voimaa tarvitse,
voimaa tarvitaan vain kiihdytyksiin. Kuten decoy tossa jo
tarkensikin, neutriinot syntyvät tietyissä ydinreaktioissa, joissa
ne saavat tietyn alkunopeuden (valonnopeus käsittääkseni),
joka pysyy muuttumattomana kunnes neutriinot uudestaan
vuorovaikuttavat saman mekanismin mukaan, mitä tapahtuu
hyvin, hyvin harvoin. Siinä välillä niihin ei vaikuta mikään.
No mä olen tunnetuisti parhaimmillani keskustellessani
asioista joista en tiedä juuri mitään mutta kuvittelen
ymmärtäväni
Mutta siis tarkoitin luonnollisestisitä, että jokin voima neutriinotkin on liikkeelle pistänyt,
ts. vaikka juuri tällä hetkellä kohteeseen ei meidän
havaintokentässämme vaikuta mikään, niin kohteen
liikkuessa voinemme olettaa että jokin voima on kohteen
laittanut liikkeelle(?), joten kohde ei ole täysin muista
kohteista riippumaton.
toma:
sattuma on ei vain teoriassa, vaan myös todellisuudessa
osa maailmankaikkeutta. Eli kyse ei ole puutteellisesta tiedosta
tai epätarkoista kokeista, vaan maailmankaikkeuden
luonteesta, johon epävarmuus kuuluu. Voi tietysti olla että
tämä joskus osoitetaan vääräksi, mutta en luottaisi siihen ;)
Mähän en luota lähtökohtaisesti mihinkään - varsinkaan
vankkoihin todisteisiin sattumanvaraisuuden olemassaolosta
Posts: 2,009
Tres:
Jep, tuo on tietysti totta. Mutta ajattele asiaa tältä kantilta:
jos on olemassa jotain, mihin ei vaikuta mikään voima ja
joka ei vuorovaikuta minkään kanssa, niin millä tavalla sen
voisi muka havaita? Ei mitenkään. Eli voi olla olemassa
vaikka mitä vaikutusten ulottumattomissa olevaa, mutta
sillä ei juurikaan ole mitään väliä, koska niitä on mahdoton
havaita
Tres:
Arvaapa vain haluaisiko kukaan muukaan uskoa
Kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa". Mutta vaikka
fyysikot ovat kuinka yrittäneet kiemurrella asiasta irti, niin
se ei näytä onnistuvan. Saattaa tietysti olla että nykykäsitys
johtuu vain puuttellisista tiedoista ja ymmärryksestä.
[muokattu 20.3.2003 22:34]
[muokattu 20.3.2003 22:38]
Mutta siis tarkoitin luonnollisesti sitä, että jokin voima neutriinotkin on liikkeelle pistänyt, ts. vaikka juuri tällä hetkellä kohteeseen ei meidän havaintokentässämme vaikuta mikään, niin kohteen liikkuessa voinemme olettaa että jokin voima on kohteen laittanut liikkeelle(?), joten kohde ei ole täysin muista kohteista riippumaton.
Jep, tuo on tietysti totta. Mutta ajattele asiaa tältä kantilta:
jos on olemassa jotain, mihin ei vaikuta mikään voima ja
joka ei vuorovaikuta minkään kanssa, niin millä tavalla sen
voisi muka havaita? Ei mitenkään. Eli voi olla olemassa
vaikka mitä vaikutusten ulottumattomissa olevaa, mutta
sillä ei juurikaan ole mitään väliä, koska niitä on mahdoton
havaita
Tres:
Mähän en luota lähtökohtaisesti mihinkään - varsinkaan
vankkoihin todisteisiin sattumanvaraisuuden olemassaolosta
Arvaapa vain haluaisiko kukaan muukaan uskoa
Kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa". Mutta vaikka
fyysikot ovat kuinka yrittäneet kiemurrella asiasta irti, niin
se ei näytä onnistuvan. Saattaa tietysti olla että nykykäsitys
johtuu vain puuttellisista tiedoista ja ymmärryksestä.
[muokattu 20.3.2003 22:34]
[muokattu 20.3.2003 22:38]
Posts: 6,049
toma:
Tää on se kantti jolta mä asiaa lähinnä ajattelen,
yleisesti ottaen. Toisaalta kyseenalaistan senkin, jos
sopiva keskustelu sattuu kohdalle.
Ja ihan vaan huvikseni
toma:
Oma lähestymistapani ei olekaan sidottu siihen, mikä on
tuorein tieteellinen teoria, tai mikä on tiedepiireissä yleisesti
hyväksyttyä, jos kohta en tieteen saavutuksia kiistäkään -
en siis ole nihilisti, vaikka tavastani kyseenalaistaa
saattaa tässäkin forumissa sellaisen kuvan saada.
Lähinnä kyse on siitä, että nähdäkseni tiede nykymuodossaan
ei tarjoa niinkään vastauksia olemassaolon ongelmiin,
vaan pikemminkin herättää uusia kysymyksiä, ja
aiheuttaa uusia ongelmia. Enkä sano sitäkään että
tämä olisi huono asia, ongelmat kun on tehty ratkaistaviksi,
vaan yksinkertaisesti pidän tiedettä (viittaan tällä nyt
lähinnä luonnontieteisiin, mutta osin myös humanistisiin
tieteisiin kuten psykologiaan) eräänlaisena sateenkaari-
jahtina, jossa mitään lopullista, absoluuttista ja
konkreettista hyötyä ei tulla koskaan saavuttamaan.
Mutta miksi tarvitsisikaan
Jep, tuo on tietysti totta. Mutta ajattele asiaa tältä kantilta:
jos on olemassa jotain, mihin ei vaikuta mikään voima ja
joka ei vuorovaikuta minkään kanssa, niin millä tavalla sen
voisi muka havaita? Ei mitenkään. Eli voi olla olemassa
vaikka mitä vaikutusten ulottumattomissa olevaa, mutta
sillä ei juurikaan ole mitään väliä, koska niitä on mahdoton
havaita
Tää on se kantti jolta mä asiaa lähinnä ajattelen,yleisesti ottaen. Toisaalta kyseenalaistan senkin, jos
sopiva keskustelu sattuu kohdalle.
Ja ihan vaan huvikseni
toma:
Arvaapa vain haluaisiko kukaan muukaan uskoa
Kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa". Mutta vaikka
fyysikot ovat kuinka yrittäneet kiemurrella asiasta irti, niin
se ei näytä onnistuvan. Saattaa tietysti olla että nykykäsitys
johtuu vain puuttellisista tiedoista ja ymmärryksestä.
Oma lähestymistapani ei olekaan sidottu siihen, mikä on
tuorein tieteellinen teoria, tai mikä on tiedepiireissä yleisesti
hyväksyttyä, jos kohta en tieteen saavutuksia kiistäkään -
en siis ole nihilisti, vaikka tavastani kyseenalaistaa
saattaa tässäkin forumissa sellaisen kuvan saada.
Lähinnä kyse on siitä, että nähdäkseni tiede nykymuodossaan
ei tarjoa niinkään vastauksia olemassaolon ongelmiin,
vaan pikemminkin herättää uusia kysymyksiä, ja
aiheuttaa uusia ongelmia. Enkä sano sitäkään että
tämä olisi huono asia, ongelmat kun on tehty ratkaistaviksi,
vaan yksinkertaisesti pidän tiedettä (viittaan tällä nyt
lähinnä luonnontieteisiin, mutta osin myös humanistisiin
tieteisiin kuten psykologiaan) eräänlaisena sateenkaari-
jahtina, jossa mitään lopullista, absoluuttista ja
konkreettista hyötyä ei tulla koskaan saavuttamaan.
Mutta miksi tarvitsisikaan
Posts: 2,009
Tres:
Luonnontieteet kyllä mahdollisesti pystyvät selvittämään
vastauksen kaikkiin mitä-, missä-, ja miten- tyyppisiin
kysymyksiin, ja selittää miksi asiat tapahtuvat niinkuin ne
tapahtuvat, mutta tältä suunnalta on turha odottaa vastausta
kysymykseen elämän tarkoituksesta tai hyvästä elämästä.
Se ei yksinkertaisesti kuulu luonnontieteiden alueeseen.
Kysymys onkin lähinnä mielenkiinnon kohdistamisesta;
jos jotakuta ei kiinnosta mitä, missä ja miten, niin fysiikka
tuskin on oikea ala
Mutta se että opiskelee luonnontieteitä ja perustaa maailman-
kuvansa niille ei tietenkään sulje pois humanistisempia
näkökohtia. Voisi sanoa että niitä jopa vaaditaan.
Lähinnä kyse on siitä, että nähdäkseni tiede nykymuodossaan ei tarjoa niinkään vastauksia olemassaolon ongelmiin,vaan pikemminkin herättää uusia kysymyksiä, jaaiheuttaa uusia ongelmia. Enkä sano sitäkään että tämä olisi huono asia, ongelmat kun on tehty ratkaistaviksi, vaan yksinkertaisesti pidän tiedettä (viittaan tällä nyt lähinnä luonnontieteisiin, mutta osin myös humanistisiin tieteisiin kuten psykologiaan) eräänlaisena sateenkaarijahtina, jossa mitään lopullista, absoluuttista ja
konkreettista hyötyä ei tulla koskaan saavuttamaan.
Mutta miksi tarvitsisikaan
Luonnontieteet kyllä mahdollisesti pystyvät selvittämään
vastauksen kaikkiin mitä-, missä-, ja miten- tyyppisiin
kysymyksiin, ja selittää miksi asiat tapahtuvat niinkuin ne
tapahtuvat, mutta tältä suunnalta on turha odottaa vastausta
kysymykseen elämän tarkoituksesta tai hyvästä elämästä.
Se ei yksinkertaisesti kuulu luonnontieteiden alueeseen.
Kysymys onkin lähinnä mielenkiinnon kohdistamisesta;
jos jotakuta ei kiinnosta mitä, missä ja miten, niin fysiikka
tuskin on oikea ala
Mutta se että opiskelee luonnontieteitä ja perustaa maailman-
kuvansa niille ei tietenkään sulje pois humanistisempia
näkökohtia. Voisi sanoa että niitä jopa vaaditaan.
Posts: 2,493
bunde:
Tunnetko itsesi? Voiko joku muu tuntea sinut paremmin? Useasti viimeisenä varman asian vetoomuksena o se mitä nähdään ja voidaan kokea konkreettisesti, mutta pystytkö olemaan objektiivinen?
Ojentaisitko sinä kätesi hukkuneelle? Entä jos heitä olisi monta? miten päättäisit kenet vetäisit ylös jos et ehtisi pelastaa muita?
Seura tekee kaltaisekseen. Jos seura o samankaltaisia ja sinä tunnet itsesi hyvin niin tunnetko sinä myös silloin vieressä olevan yhtä hyvin?
Oletko sinä nyt valmis yksilö vai kasvatko vielä?
LostM:
Hmm, välillä tuntuisi itsenäisyys tulee iän myötä ja yksilöllisyyttä rakennetaa mutta ei sekään voi onnistua jos ei tunne itseää. Mutta tollekin on oma topicci jossain tuolla (muistaakseni). Lauma/porukka/kaverit piiri koostuu ykslöistä jotka pukeutuu samalla tavalla ja ehkä jopa ajattelee ja käyttäytyykin samalla tavalla. Silloin yksilö hukkuu laumaan/porukkaan ja häntä on vaikeampi huomata. Kyllähän sitä sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen.
Tunnetko itsesi? Voiko joku muu tuntea sinut paremmin? Useasti viimeisenä varman asian vetoomuksena o se mitä nähdään ja voidaan kokea konkreettisesti, mutta pystytkö olemaan objektiivinen?
Ojentaisitko sinä kätesi hukkuneelle? Entä jos heitä olisi monta? miten päättäisit kenet vetäisit ylös jos et ehtisi pelastaa muita?
Seura tekee kaltaisekseen. Jos seura o samankaltaisia ja sinä tunnet itsesi hyvin niin tunnetko sinä myös silloin vieressä olevan yhtä hyvin?
Oletko sinä nyt valmis yksilö vai kasvatko vielä?
Posts: 2,493
el.diablo:
En kai mä ny niin pelottava o ettet uskalla kirjoittaa? Joo.. en ala keskustelee tosta vastasyntyneestä, q tossa oli jotain paljo mielenkiintosempaa*joo*
Ei ole olemassa yksilöä o todellakin yksi vaihtoehto lähestyä. Olisiko puhtaasti yksilö vain jos kasvaisi ulkona "siviilisaatiosta" yksin luonnossa? Pitääkö ihmisen palata puuhun oikeuttaakseen puheensa yksilöllisyydestä? Entä matkisimmeko silloin elämiä? todennäköisesti. Ehkä vastasin (kerrankin omalla mielipiteelläni) tohon viimiseen kysymykseen..
Danke*vink*
Kait mun tänne on sitte pakko jotain laittaa kun LostM koko ajan käskee käydä laittamas jotain... tuntuu sinänsä turhalta, koska tiedän sen et laitan mitä tahansa niin sielt tulee jokin vastaväite asialle...
Miksi vastasyntynyt ei voi olla itsenäinen... on totta ettei se pysty vielä mitenkään käydä kaupassa tai tehdä muutenkaan mitään yksin mutta merkkaako se ettei se ole itsenäinen? Se kumminkin ajatteleee itsenäisesti ja tekee päätöksiä.. (tietää et tulee varmasti jotain haloota asiast)
Onko sellaista kuin yksilö? Kukaan ei voi väittää ettei ole ikinä ottanut mistään vaikutteita tai alkanut ihannoimaan mitään.. jos sen katsoo tästä suunnasti niin ykslöä ei ole... Tosin herää heti kysymys siitä, että kuka/mikä on ollut se ensimmäinen josta kaikki ovat ottaneita vaikutteita ja merkkaako se ettei tämä olisi ottanut vaikutteita sitten jostain muusta...
En kai mä ny niin pelottava o ettet uskalla kirjoittaa?
Joo.. en ala keskustelee tosta vastasyntyneestä, q tossa oli jotain paljo mielenkiintosempaa*joo*Ei ole olemassa yksilöä o todellakin yksi vaihtoehto lähestyä. Olisiko puhtaasti yksilö vain jos kasvaisi ulkona "siviilisaatiosta" yksin luonnossa?
Pitääkö ihmisen palata puuhun oikeuttaakseen puheensa yksilöllisyydestä? Entä matkisimmeko silloin elämiä? todennäköisesti. Ehkä vastasin (kerrankin omalla mielipiteelläni) tohon viimiseen kysymykseen..Danke*vink*
Posts: 1,118
Noniin.. on toikin totta.... tästä tietenkin pääsisimme siihen illu keskusteluun et onko ihminen eläin... voisin kyllä väittää todellakin, että ihminen on eläin.. miten me muka olisimme erilaisia... olemme samalla tavalla syntyneet kuin eläimetkin ja teemme edelleen samoja asioita... tosin jotkin asiast ovat kehittyneempiä... Ihminen on vain nostanut itsensä ylemmäs kuin mitä pitäisi.. oikeasta olisimme varmaan ruokaketjun keskivaiheilla, mutta olemme kehittäneet apuvälineitä joilla puolustautua... Jos jokin "eläin" keksi samoja asioita niin olismme enää luomakunna herroja... On sinänsä vaikea alkaa tekemään mitään teorioita asiasta, koska jokaisesta teoriasta löytyy aukkoja... pieniä tai isoja mutta löytyy kumminkin...
Posts: 1,599
Jaahas....kait sitä pitää tänki tytön laittaa vihdoin ja viimein kortensa kekoo ...Jokainen ihminen on yksilö, koska maailmasta ei löydy kahta ihan samanlaista ihmistä...No okei, voin sanoa et mä olen löytäny eräästä nimeltämainitsemattomasta baarista aivan samannäköisen tytön kuin mä...mut me ei silti olla identtiset koska me ei todellakaan ajatella samalla tavalla....ainakaa toivottavasti...Ja sekin on ehkä yksi niistä asioista jotka tekee meistä yksilöitä ...Hmmm...nyt mä oon kyl aivan sekasin...ai nii, pitää vielä lisätä et ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen yksilö (oli pakko laittaa toi lause ku se vaan on jääny tuolt koulust pahasti päähän)...
Tos ois nyt jussi sulle vähän purtavaa..jos tosta nyt jotai irti saa...
...Jokainen ihminen on yksilö, koska maailmasta ei löydy kahta ihan samanlaista ihmistä...No okei, voin sanoa et mä olen löytäny eräästä nimeltämainitsemattomasta baarista aivan samannäköisen tytön kuin mä...mut me ei silti olla identtiset koska me ei todellakaan ajatella samalla tavalla....ainakaa toivottavasti...Ja sekin on ehkä yksi niistä asioista jotka tekee meistä yksilöitä ...Hmmm...nyt mä oon kyl aivan sekasin...ai nii, pitää vielä lisätä et ihminenhän on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen yksilö (oli pakko laittaa toi lause ku se vaan on jääny tuolt koulust pahasti päähän)...Tos ois nyt jussi sulle vähän purtavaa..jos tosta nyt jotai irti saa
...
Posts: 1,799
Saapuu niin kuin meri satamaan. Aallon harjalla laine liplattaa, jokainen erilainen, yksilö yhteiskunnassa. Hiekanjyvä pihamaalla muokkautuu ajan kuluessa, suuri osa särmistä hioutuu pois. Sinut joku poimii talteen, heittää pihamaalle soraksi sepelin joukkoon. Sataa vettä. Virta kuljettaa sinua läpi elämän. Pienet purot isoiksi, joet virtaavat noroina. Saapuu niin kuin meri satamaan.