kyllästyminen lajiin, ruokaan, elämänkumppaniin (aviovaimoon/mieheen), sexiin, mutta myös musaan ja eri biiseihin...
Esimerkki: kuuntelin taukoomatta tuota "a bed time story- southsoniks/ars longa"
vuosi sitten ku vihdoin onnistuin sen onkimaan. nykyään en pysty tuota kuuntelemaan
ollenkaan ja jotenkin "totaalikyllästyminen" siihen kai tuli.
Toisaalta ei pelkästään kyllästyminen itsessään, mutta vaikeita muistoja vuoden takaisista tapahtumista siihen biisin luomaan tunnelmaan liittyy.
Toinen vahva esimerkki on Røyksoppin eka julkaisu, josta mulle enää tulee vahvasti mieleen sairaala vaikka ahh niin ihana levy onkin...
Mitään tieteellistä lähestymistapaa mulla ei ole musiikkia kohtaan ja
mun o vaikee määritellä musa erillään itestäni ku se vaa on osa elämääni ja kaikkia kokemuksiani. Kaikki lähestyminen ja suhtautuminen eri biiseihin on niin tunnepitoista.
Sitä ikään valitsee musiikin tunnetilojen mukaan ja etsii sitä fiilistelyy, inspistä kuuntelusta.
Lapsena myös soittaminen oli lähellä sydäntä, kuitenkin hyvin teoreettinen lähestymistapa ja opetus vaikutti siihen että kyllästyin soittamiseen kokonaan vaikka suurin unelma ois olla pianisti (tai vastaavasti electronisen musan luominen).
Ei osais kuitenkaan ikinä kuvitellakaan elämää ilman musiikkia! Oisin kuollut aikoja sitten jossei ois ollu mun rakkaita lapsia jotka antaa tarkoituksen tähän elämääni (=biisit)!!
Valitettavasti useinkin tapahtuu niin että soittaa kappaleen kyllästymiseen saakka, ja sit joutuu pitämään taas vuoden tauko jotta sitä oppis jälleen arvostamaan.
Niinhän raittius on sairaus, mutta myös alkoholismi on sairaus.
Rakkaus on asia johon ei ehkä turru, mutta itse rakkaus turtuu.
Ihminen voi tosiaan kyllästymiseen saakka tyydyttää tarpeensa ja toteuttaa kaikki nautintonsa, ja sen vuoks kyllästyminen/turtuminen nautintoihin pistää funtsimaan tällaisia juttuja(?)
Mietteitä?