---
*plur*Onpa ihana elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka sydän on kultaa ja ei puhu kenestäkään pahaa!
Tämä kyseinen ihanainen ilmoitti mulle toissa päivänä (kun ei enää pystynyt pitämään salaisuutta), että on järkänny mulle liput sean tyasin keikalle lontooseen ja maksanu lisäks mun lennot ja hotellin ja että reissu kestää to-su. ja että on järkänny mulle mukaan hyvän kaverini *aplodit*kun ei itse siedä konemusiikkia*sydän*
Rakkaani ei tiedä konemusiikista mitään ja tiesi että tykkään sean tyasista, joten sanoi hommanneensa liput sen keikalle. Suu loksahti auki kun katsoin lippuja joissa luki ministry of sound 20th birthday. Löytyi sitten muutama muukin erittäin kiva nimi siitä lipusta!
---
Mistä tuollasia löytää? Ite löydän vaan sellasia, jotka läväsee silmän mustaks, käyttää koekaniinina tai jättää kun tulee masennusjakso.
---
unohdit: kaksinaamaiset, juoruivelat, valehtelevat, pettävät ja itsekeskeiset.
Vai onko tälläisia tyttöjä vain minun ikäisissä?
Melkein kuvasit mun ex-vaimon! Lisää vielä itsepäinen, narsistinen, kukaan muu ei osaa mitään kuin minä, mielenterveyspotilas ja todella rasittava.
Noita löytyy turhankin kanssa, mutta mistäs sitä löytäis terveen, tasapainoisen suhteen ensi kertaa elämässään?
unohdit: kaksinaamaiset, juoruivelat, valehtelevat, pettävät ja itsekeskeiset.
Vai onko tälläisia tyttöjä vain minun ikäisissä?
Näitähän löytyy aina sukupuolesta ja iästä huolimatta, mutta sitä suuremmalla syyllä ei kannata tehdä suuria päätöksiä pelkän ihastumisen perusteella vaan tsekkailla muutama kuukaus, et minkälaisessa arvomaailmassa toinen elää ja et toimisko edes yhteiset "pelisäännöt". Näin välttyy todennäköisemmin saamasta "sikaa säkissä"- maltti on valttia. Tietty ihmiset voivat ajan kanssa myös muuttua, mikä on valitettavaa jos se johtaa loukkauksiin ja suhteen tuomioksi. Nämä vain ovat elämän tosiasioita ja niiden kanssa on parempi oppii elämään. Ihmisiä vain hekin, joten vihaamisen sijaan on parempi yrittää edes ymmärtää heitä ja tietty sit välttää suuria odotuksia heidän suhteen.
Ei kannata antaa mitään turhia lupauksia "kuuta taivaalta" itsestänsä, vaikka odotuksia olisikin molempiin suuntiin niin vältytään suuremmilta pettymyksiltä, jos toinen ei sit kuitenkaan ole sellainen kenen kanssa haluaa todella olla. Kyllä mä näkisin, että monien (itsenikin) kohdalla on parempi olla sinkku, kuin huonossa suhteessa, mikä vain kuluttaa ja pahimmillaan voi johtaa masennukseen.
On myös hyvä muistaa, että jotkut ihmiset tajuamattaan ja lähes luonnostaan ajavat vain omaa etuansa, mikä just johtaa laiminlyönteihin, mut sellaiset piirteet näkee aika nopeasti toisesta, jos pari-kolme kuukautta hengailee. Ei ketään tarvitse väkisin katsella, jos ei näy kehitystä suuntaan tai toiseen. Parempi siis mielestäni olla tuntematta liikaa toista kohtaan niin pystyy myös helpommin heivaamaan, eikä jää vaan "toivottelee parempia aikoja" ja odottaa muutoksia mitä ei välttämättä ole ikinä tulossa.
Sellaisen vihjeen voisin antaa toisen suhteen, että tarkkailee alusta asti sitä, et kuinka itsekriittinen toinen on. Osaako uusi ihastus myös tarpeen tullen mennä itseensä ja olla pahoillaan tai tajuaako edes tehneensä väärin. Jos ei niin voihan sen aina tuoda esille ja keskustella, mitä kautta selvii jo vähän toisen todellisesta maailmankuvasta. Pitää tietty olla itsekriittinenkin ja valmis ottaa vastaan validia kritiikkiä ja muistaa, että monet sanoo yhtä ja tekee toista. Silmät auki.
Parisuhteet ovat aika pitkälti riskisijoituksia, koska ikinä ei voi tietää mitä ne tuovat tullessaan, mutta on parempi myös olla valmis vaikeisiinkin tilanteisiin (gee, lord of the obvious strikes!). Kannattaa myös miettiä sit aina, et missä mentiin vikaan ja et olisko sit vika mahdollisesti itsessä ja omissa odotuksissa. Kyse on kuitenkin myös toisen ihmisen elämästä ja sen rajoittaminen omien heikkouksien tai intressien takia on yksinkertaisesti väärin.
Ei kukaan ole seppä syntyessään, mutta siinähän sitä molemmat (toivottavasti) sitten oppii toisesta ja tietysti itsestänsä. Itsellä mennyt kolme yli kahden vuoden "suhdetta" karille ja vaikka olikin vaikeita aikoja niin mä koin ne vain haasteiksi, mitkä on parempi ottaa vastaan ja selviytyä voittajana. Tunneälyllisesti vahvempana ja viisaampana.
Mistä tuollasia löytää? Ite löydän vaan sellasia, jotka läväsee silmän mustaks, käyttää koekaniinina tai jättää kun tulee masennusjakso.
kuulin vähä semmost juttuu et yleensä naiset arvostaa edes jonkinlaista itsevarmuutta. et jos se olis kondikses ni mahikset ois ehkä jo vähän paremmat. noin niinku vinkkinä.
---
Mistä tuollasia löytää? Ite löydän vaan sellasia, jotka läväsee silmän mustaks, käyttää koekaniinina tai jättää kun tulee masennusjakso.
---
kuulin vähä semmost juttuu et yleensä naiset arvostaa edes jonkinlaista itsevarmuutta. et jos se olis kondikses ni mahikset ois ehkä jo vähän paremmat. noin niinku vinkkinä.
Meitsi ilmoo tänne. Toivottavasti myös täällä pysyn vähintään seuraavat viisi vuotta (ja toivottavasti myös pitempäänkin). Kyl tää viiden vuoden käteenvetokausi oli yhtä tuskaa. Ei siinä, kyl naisia tuli silläkin ajalla, mut ei ne yhen illan jutut kovin hirveästi napannu. Mieluummin haluis olla sen yhen ja ainoan kanssa. Mut toivottavasti nyt onnais.
Näin syntymäpäiväni kunniaksi ja juuri minun ja rakkaani 4v päivän kynnyksellä joudun valitettavasti siirtymään tästä luukusta täysin oman tahdon vastaisesti pois. Elämä ei ole aina kovin reilua...
Jääkää hyvästi, mua täällä tuskin tullaan näkemään, ainakaan hyvin pitkään aikaan!
Bilettäjien suhteet tuntuu olevan kohtuu lyhyitä ja homonvuosi on oikee suhteenpituusmääritelmä sekin =DD
Oon oikeestaan tosi yllättynyt, että taidan tuntee jopa 2 bilehomopariskuntaa jotka on ollu yli kymmenen vuotta yhessä.
Mitä oon niiden kanssa jutellu asiasta niin ne on vaan vahvistanu mun alkuperäisiä käsityksiä siitä miten suhteen saa toimimaan. Tuntuu vaan olevan tosi vaikee löytää näistä piireistä samankaltaista persoonaa joka oikeesti olis myös valmis näkemään vaivaa yhteisen tulevaisuuden eteen.
Bilettäjien suhteet tuntuu olevan kohtuu lyhyitä ja homonvuosi on oikee suhteenpituusmääritelmä sekin =DD
Oon oikeestaan tosi yllättynyt, että taidan tuntee jopa 2 bilehomopariskuntaa jotka on ollu yli kymmenen vuotta yhessä.
Mitä oon niiden kanssa jutellu asiasta niin ne on vaan vahvistanu mun alkuperäisiä käsityksiä siitä miten suhteen saa toimimaan. Tuntuu vaan olevan tosi vaikee löytää näistä piireistä samankaltaista persoonaa joka oikeesti olis myös valmis näkemään vaivaa yhteisen tulevaisuuden eteen.
Tästä tuli nyt mieleen mitä ite oon ajatellu viime aikoina... että seurustelun voi saada toimimaan jos sitä vaan haluaa rakastaa ja olla toisen kanssa. Mutta ehkä pitää ensin löytää ihminen johon oikeasti haluaa sitoutua. Ja onnhan se vaikeaa. Vai onko? Tietääkö sen kemiasta ja "klik"-tunteesta vai järjellä?
Ja itekin taas tässä luukussa nyt 3kk. Juttu on ollut hyvä alusta asti mutta niitä allkukivikkoja on käyty läpi ja pari kertaa meinannu ero tulla. Liioitellusti sanottuna tosin.
Pelottava silmät avaava keskustelu disneystä ja niiden antamista suhdemalleista fbssä
""Jago, disni opettaa, että tarina loppuu kun saat sen toisen ja että tarina ei oo oikeestaan tarina, ellei sen aikana oo joutunut tappelemaan hirveesti kaikkien mahdollisten esteiden läpi
sapeli, eiku sit ku se tarinan eka osa loppuu ni tulee monta aivan surkeaa jatko-osaa sille tarinalle :D
Jago, Ai joo totta.... hhmmm.... mut eiks se useissa suhteissa mee vähä sillee.. hhmm.. antaako disni sittenkin todenmukaisen kuvan suhteista*NOOOOOOOOOO!!!!!*""
