Eli mitkä hetket ovat olleet kauneimpia tähän astisessa elämässäsi? Kenties joku luonnonkaunis paikka, vauvan syntymä vai jokin ihan muu?
Itselleni tuli nimittäin mieleen niin kaunis muisto tässä, että tuli melkein kyyneleet silmiin, kun mietti sitä. Se oli luontoon liittyvä. Luonnosta itselläni on paljonkin kauniita muistoja, mutta tässä yksi:
Olin mansikanpoimijana Suonenjoella kesällä 2003. Mansikkatila, jossa olin, sijaitsi oikeastaan keskellä metsää. Siellä oli todella hiljaista - ainoastaan metsästä kuului linnunlaulua. Heräsimme siellä todella aikaisin aina mansikoita poimimaan; jo joskus neljän aikaan aamusta viimeistään. Hiukan oli sellaista kilpailuakin siitä, kuka poimii eniten, minkä vuoksi keksin sitten kerran herätä kaikkia aikaisemmin eli jo 2.30. Olinhan illalla ollut muutenkin niin väsynyt, että nukahdin jo joskus kuuden aikaan illalla.
Yhden kaverini tarkoitus oli herätä kolmelta, että menisimme yhtä aikaa pellolle, mutta päätin herätä aamuyö-uinnille ennen sitä. Siitä talon pihalta pääsi nimittäin laiturilta uimaan pieneen järveen / metsälampeen. Kun menin ulos, oli hiukan hämärää, mutta kirkasta. Aurinko ei vielä ollut noussut. Ruohikko oli yökasteen peitossa ja avojaloin hiivin siitä sitten saunamökin luo rantaan. Järvi oli ihan usvan peitossa ja tyyni, kun menin sinne uimaan. Vesi oli todella viileää, ja huomasi joten kuten, että aurinkokin alkoi pikkuhiljaa nousta jostain päin. Uin lammen keskelle, ja huomasin, ettei rantaan kunnolla edes nähnyt usvan takaa. Rannasta erottuivat vain jotenkuten havupuut ja koivut ja saunarakennus. Selvimmin näin vain taivaan, jolle ei vielä ollut aurinko noussut. Oli todella hieno tunne uida siellä vaan, ihan omassa rauhassa. Tuli jotenkin vapaa olo suorastaan.
Todella idyllistä, mutta olisi mukava lukea muidenkin kokemuksia, koska ne pystyy niin usein vielä kuvittelemaan omassa päässään jotenkuten, jolloin niistä on iloa muillekin kuin kokijalleen.
Itselleni tuli nimittäin mieleen niin kaunis muisto tässä, että tuli melkein kyyneleet silmiin, kun mietti sitä. Se oli luontoon liittyvä. Luonnosta itselläni on paljonkin kauniita muistoja, mutta tässä yksi:
Olin mansikanpoimijana Suonenjoella kesällä 2003. Mansikkatila, jossa olin, sijaitsi oikeastaan keskellä metsää. Siellä oli todella hiljaista - ainoastaan metsästä kuului linnunlaulua. Heräsimme siellä todella aikaisin aina mansikoita poimimaan; jo joskus neljän aikaan aamusta viimeistään. Hiukan oli sellaista kilpailuakin siitä, kuka poimii eniten, minkä vuoksi keksin sitten kerran herätä kaikkia aikaisemmin eli jo 2.30. Olinhan illalla ollut muutenkin niin väsynyt, että nukahdin jo joskus kuuden aikaan illalla.
Yhden kaverini tarkoitus oli herätä kolmelta, että menisimme yhtä aikaa pellolle, mutta päätin herätä aamuyö-uinnille ennen sitä. Siitä talon pihalta pääsi nimittäin laiturilta uimaan pieneen järveen / metsälampeen. Kun menin ulos, oli hiukan hämärää, mutta kirkasta. Aurinko ei vielä ollut noussut. Ruohikko oli yökasteen peitossa ja avojaloin hiivin siitä sitten saunamökin luo rantaan. Järvi oli ihan usvan peitossa ja tyyni, kun menin sinne uimaan. Vesi oli todella viileää, ja huomasi joten kuten, että aurinkokin alkoi pikkuhiljaa nousta jostain päin. Uin lammen keskelle, ja huomasin, ettei rantaan kunnolla edes nähnyt usvan takaa. Rannasta erottuivat vain jotenkuten havupuut ja koivut ja saunarakennus. Selvimmin näin vain taivaan, jolle ei vielä ollut aurinko noussut. Oli todella hieno tunne uida siellä vaan, ihan omassa rauhassa. Tuli jotenkin vapaa olo suorastaan.
Todella idyllistä, mutta olisi mukava lukea muidenkin kokemuksia, koska ne pystyy niin usein vielä kuvittelemaan omassa päässään jotenkuten, jolloin niistä on iloa muillekin kuin kokijalleen.