Kappas monta hollannissa olijaa.. mistäköhän johtuis, kun on klubitus kyseessä
Noh, kerrotaan sitten jotain muuta, kun on kivan oloinen keskustelu. Opiskelu/työskentely ulkomailla on kyllä ehdottomasti jotain, mikä kannattaa tehdä. Maailmalla on niin paljon enemmän asioita mistä valita. Tietääpä ainakin, että mistä valitsee jos kotimaahan päätyy.
Itse kävin joskus aikoinaan, kun 18 pyörähti linssiin, töissä muutaman kesäkuukauden Hollannissa. Rahat meni ja yksinäiseltä tuntui välillä. Mutta olo oli kuin kuninkaalla, kun Suomeen pääsin. Ensimmäinen reissu maailmalla missä kaikki oli erilaista ja olin pärjännyt vallan mainiosti - yksin.
Kielipää on aina ollut vähän heikonlainen ja kun laiska luonne opiskelun suhteen niin eihän sitä tullut mieleenkään että joskus vielä päätyisin maailmalle. Lukion, armeijan ja töissä olo vuoden jälkeen päädyin humalapäissä sitten kumminkin lupaamaan, että lähden kokeilemaan euroopan unionin rahoittamaa projektia. Lupaus pulpahti ulos suusta keskiviikko iltana ja koulu alkoi perjantaina. Ei siinä paljoa asiaa ehditty pohtimaankaan.
Huono kielipää on aina haaste mutta ei este. Pari kuukautta oli vaikeaa käydä koulunpenkillä torkkumassa, kun puolet asioista meni korvasta sisään ja ulos vailla mitään tietoa tai ymmärrystä. Mutta onneksi koin aika "Ahaa" elämyksen, kun Wieniin tepastelin. Ei käynyt enää mielessä lopettaminen.
Siitä eteenpäin onkin ollut yhtä vuoristorataa koko touhu. Aloitin tosiaan englannin kielisen liiketaloudeen peruskurssin Suomesta liikkeelle lähteneellä linjalla 4v sitten, joka kiersi Itävällan, Hollannin ja Saksan yhden vuoden aikana. Ikinä ei ole koulu maistunut yhtä kivalta, kuin tuon vuoden aikana. Maisemat vaihtui juuri kun alkoi vähän jo tottumaan niihin. Uskomattomia kavereita ja kulttuureita tuli vastaan ja opit että kokemukset kantavat varmasti vielä pitkälle.
Tuo kurssi tosiaan kesti vain vuoden ja sen lopussa päätin, että Suomeen en jää suomeksi opiskelemaan. Turrun paikalleni siellä ja koko kokemuksen rikkaudet jää käyttämättä. Onneksi bongasin sopivan mainoksen juuri sopivalla hetkellä. Päädyin kansainväliselle AMK linjalle joka piippahtelee Suomessa joka toinen lukukausi. Kompromissi, joka pakottaa pysymään liikkeellä laiskimmankin.
4 vuotta myöhemmin työpaikka Amsterdamissa maailmanlaajuisen konsernin pääkonttorissa on arkipäivää - vaikkakin harjoittelija toistaiseksi. Duuni pirun kivaa ja toimeen tulee loistavasti. Kavereita on joka puolella maailmaa ihan niin kuin moni teistä jo sanoikin.
Ikinä en olisi uskonut, että edes harkisen ulkomaille jäämistä. Ulkomailla opiskelukin tuntui todella villiltä idealta. Luotto omaan kielitaitoon oli todella heikko, kun mateemaattiset aineet oli kyNppejä ja kielet vitosia. Mutta maailma muuttaa ihmistä.. vai meneekö se toisin päin? Ei välttämättä parempaan mutta ainakin tietää tehneensä valintoja, jotka on rikastuttaneet mieltä ja ajattelutapaa aivan omalla tavallaan.
Itse olen kouluni ollut Suomen kautta. Mitä olen muilta kuullut niin ehdottomasti helpoin ja kätevin tapa lähteä maailmalle, koska virkakoneisto _toimii_ Suomessa. Yksi asia mikä tosiaan kannattaa pitää mielessä on, että muulla se kaikki maksaa ja tukien sun muiden saaminen on ison työn takana. Jos pitää kotikoulun Suomessa pääsee paljon helpommalla. Melkein jokainen korkeakouluhan suorastaan potkii vaihto-ohjelmiin ja niiden pitkittäminen ei tuottane ongelmia.
Avoin mieli, kärsivällinen asenne ja ennen kaikkea silmät auki, kun ympärillä tapahtuu.
(pitkä vuodatus tuli mutta, kun on ollut niin kivaa niin antaa mennä vaan
)