Opiskelu ulkomailla

terraluna:
Itse olen aikeissa hakea Britteihin opiskelemaan ja kiinnostaisi kuulla muiden ulkomailla opiskelleiden mielipiteitä.

Minnepäin? Mihin?

Ite oon hakemassa UEL:n ja London Fashion:iin.
Opintotuet jne ovat täysin tapauskohtainen juttu noitten ulkamaillaopiskelujen suhteen, jotne ainut tapa sekin on selvittää on että marssii KELAan kitisemään.

Se miten yo-todistus ja kirjoitus"pisteet" lasketaan on yliopistokohtaista. Suurin osa todistuksesta on helposti käännettävissä ja koska suomessa on hyvin kehittynyt/laaja opetustaso, ei ainakaan pitäisi olla huolissaan siitä että joitakin "pakollisia" kursseja tmv. olisi jäänyt käymättä. Mitä luultavimmin todistuksesi sattaa jopa olla arvokkaampi kuin englannissa "lukionsa" käyneen.

Ainut ongelma vaan on että enlannissa ei varsinaista lukiojärjestelmää ole ja "lukuvuodet" / opiskelutasot menee vähän eri vaiheissa. Eli tyyliin saattaa olla että yliopistossa joudut jopa lukee pari kurssii uudestaan jne. Mut sekin opistokohtasta.

Lukukausimaksut riippuvat täysin siitä missä opiskelee ja sisältyykö opiskelupaikkaan asunto (kuten aika moniin sisältyy).

Muuten asuminen esim. Lontoossa ei ole niin kallista kuin monet väittää (ellei sitten halua asua jossain kattolugaalissa keskustassa).

-nimin.-Itte useamman vuoden pitkin englannin etelärannikkoa/saaristoa ravannut.

Ja jos suoraan ulkomaille opskeleminen pelottaa löytyy suomen yliopistoista valtavan hyvät mahdollisuudet lähtiä "vaihto-oppilaaksi" ulkomaille. Riippuen tietenkin alasta.

KittysDead:
Ja jos suoraan ulkomaille opskeleminen pelottaa löytyy suomen yliopistoista valtavan hyvät mahdollisuudet lähtiä "vaihto-oppilaaksi" ulkomaille. Riippuen tietenkin alasta.

Joo, olen kyl sitä mieltä että ulkomaille lähtö kaikessa mielessä KANNATTAA!!! Siitä on niin paljon hyötyä omalle itselle ja tulevaisuudelle työssä ja muussakin elämässä. Mun oma kulti on ollu nyt 4kk Portugalissa ja voin sanoo suoraan, että hän elää elämänsä parasta aikaa siellä.
Ja ite oon ollu Tukholmassa töissä, joka oli mulle kyl NIIN hyvä kokemus!
Tarkoitus ja halu olisi lähteä jonneki päin eurooppaa töihi..pitäis vaan löytää duunia. Kun en viittis lähtee ihan tyhjän päällekää... Mut ehkä seki on mahd, jos ei ala mitää varmaa ilmaantuu...Jos joku tietäis teistä duunia mulle jossai ulkomailla, infoa, pliis!
Olinpa muuten nuorenpana "AIKA" tyhmä, ku mun porukat kysy multa joskus yläasteen jälkee, et haluisinko lähtee jossai vaiheessa vaihto-opiskelijaxi...Nooh, sillo tuli sanottuu kieltävästi...VITTU olinko tyhmä!!!
Opiskelu ja etenkin opiskelu ulkomailla kannattaa AINA!!! Ja tietysti myös työt...

KittysDead:
löytyy suomen yliopistoista valtavan hyvät mahdollisuudet lähtiä "vaihto-oppilaaksi" ulkomaille. Riippuen tietenkin alasta.

...ja ammattikorkeakouluista, korkeakouluista....

Ei toi ole mitenkään yliopistoihin rajoittuva juttu.

Itse en oo nyt AMK-aikana kipaissut missään, mutta lukioaikana olin vuoden Kansasissa. Tämä tosin on aivan eri asia kuin esim. AMK:sta vaihtoon lähteminen monin tavoin.

Mä olen itse opiskellut maskeerajan ammattiini Englannissa. Kurssi kesti 2 vuotta Leicester Collegessa. Kyse ei siis ollut yliopistosta vaan ammattikoulu/ ammattikorkeakoulusta. Oma kurssini oli level 3:n eli ylin tutkintotaso, jossa ei ole lukukausimaksuja tms EU:n kansalaisille. Level 4 on jo alempi korkeakoulututkinto ja ne ovatkin sitten jo hinnakkaita.

Itse hakuprosessi vei multa yli vuoden kaikkine paperisotineen. Kaikki todistukseni käänsi englanniksi silloin englantilainen kielenopettajani täällä Suomessa. Kielitaitovaatimuksena Englannissa vaativat yleisen kielitutkinnon. Jouduin siis ennen hyväksymistä suorittamaan Cambridge -kielitutkinnon korkeimman proficiency-tason, ja käsittääkseni tuo vaaditaan yliopistoihinkin. Koulusta riippuen tosin saattaa vaihdella, kuinka tarkasti seurataan, että hakijalla sellainen on.

Suomalaisia YO-papereita ainakin meidän koulussa arvostettiin, koska Englannissahan ei yhtä laajasti monikaan suorita lukiotasonopintoja. Siellä on tavallisinta, että suorittaa A-levelin 2-3 aineessa. En tiedä miten paljon vaikuttaa sitten yliopistoon haettaessa se, mihin koulutusohjelmaan haet. Esim. kemiahan sisältyy Suomessa reaalikokeeseen, kun taas Englannissa se on oma kokeensa ja nimenomaan se vaaditaan yliopisto-opintoihin. Mutta tästä en tosin osaa varmaa tietoa sen enempää sanoa, koska en siihen ole perehtynyt... British Council neuvoo kyllä ja kannattaa ottaa sähköpostitse tai puhelimitse yhteyttä suoraan haluamaasi oppilaitokseen Englannissa ja kysyä tarkempia ohjeita.

Asuminen Englannissa on mielestäni kallista sanoo muut mitä tahansa. Lontoossa vuokrat ovat pilvissä, paikalliset tuttavani maksoivat satoja puntia pienestä solukämpästä 30min metromatkan päässä keskustasta. Leicesterissä, jossa itse asuin, vuokrat olivat kohtuulliset, mutta asuminen muuten aika kallista. Kaasulla toimiva lämmitys esim vei meidänkin kämpässä aika suuren osan jokaisen kk-budjetista. Muuten eläminen oli aika samalla hintatasolla ku Suomessakin, jotkut asiat halvempia ku täällä ja jotkut kalliimpia. Onneksi ulkomailla opiskelevallekin myönnetään opintotuki sekä lisäksi asumistuki korotettuna.

Kaiken kaikkiaan mä elin loistavat kaksi vuotta Englannissa enkä vaihtaisi päivääkään pois. Suosittelen kyllä ulkomaille lähtöä, jos vain se on mahdollista. Vaatii kyllä sitkeyttä, päättäväisyyttä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä, sillä Englanti ainakin oli niin kovin erilainen kuin mitä sitä etukäteen kuvitteli ja mihin on Suomessa tottunut.

-amethyst-

Progress:
Tarkoitus ja halu olisi lähteä jonneki päin eurooppaa töihi..pitäis vaan löytää duunia. Kun en viittis lähtee ihan tyhjän päällekää... Mut ehkä seki on mahd, jos ei ala mitää varmaa ilmaantuu...Jos joku tietäis teistä duunia mulle jossai ulkomailla, infoa, pliis!

Miksi Eurooppaan..? Sehän on ihan etupihaa... Suosittelisin Uutta Seelantia tai Australiaa.

Kansainvälisen henkilövaihdon keskus Cimo osannee auttaa pääsemään ulkomaille töihin ja opiskelemaan. Itsekin saatan olla lähdössä Cimon kautta Chileen ensi kesänä. Cimon sivuilta, cimo.fi, löytyy paljon faktaa ja hyviä linkkejä. Kannattaa katsastaa ihan aluksi sieltä.

Seelannissa olin työharjoittelussa ja vähän opiskelemassakin puoli vuotta. Eikä se niin erilaista ollut kuin odotin. Budjettikin piti yllättävän hyvin. Halpaa kaljaa... Helpoimmin ulkomaille pääsee nimenomaan vaihtarina. Yleensä kontaktit on valmiina eikä tarvitse käydä läpi tuhotonta paperi määrää. Peliliike olisi seuraava: Jos haluat johonkin tiettyyn yliopistoon, etsit suomesta sellaisen yo:n, amk:n tms jolla on valmis vaihto-ohjelma kys. opinahjoon. Suomen päässä sisään kouluun, samantien vaihtoon jos mahdollista ja sumplailee asiat silleen, että jatkaakin opiskelua ulkomailla. Pari kaveria on tuollaisen loikkauksen tehnyt ja hyvin on toiminut. Ja jos niin huono tuuri käy, että kurssi onkin maksullinen niin monessa yliopistossa on hyvät stipendiohjelmat, joista voi köyhät itä-eurooppalaiset ruikuttaa rahaa..

Suomen amkit on tosiaan monesti vähintäänkin yhtä tasokkaita opetuksen ja vaatimusten suhteen kuin monet keski-euroopan yliopistot IMO.

Hello. Hollannista tätä kirjottelen ja ylihuomenna takasin suomeen päin matkustan..

Englannista en osaa paljoa kertoa muutakuin että täältä on hemmetin halpaa matkustaa sinne. Parilla kymmenellä eurolla halpalentoyhtiöllä pääsee parissa tunnissa sinne.

Hollanti on mukava paikka suorittaa vaihto-opiskelu. Kannattaa vaan varoa ettei liikaa innostu muista lieveilmiöistä mitä täällä hollannissa tunnetusti on. Joillakin kavereilla (varsinkin USA, Espanja ja Ranska) on aika mennyt muuhun kuin opiskeluun ;) Vaihtoon lähtö kävi melko kivuttomasti, muutama lappu piti täyttää ja that's it. Sain vielä itse ettiä vaihtopaikkani koulun avustuksella, eli tätä koulua ei edes ollut ammattikorkeakouluni listoilla minun koulutusohjelmalle. Viisi kuukautta olen täällä nyt opiskellut ja se on ihan hyvä aika, ei sotke omaa kouluohjelmaa liikaa.

Budjettia kannattaa miettiä. Vähälläkin pärjää mutta ei ole mukavaa jos raha rajoittaa.. Hyvä kesäduuni ja säästäminen riittää yhdelle lukukaudelle. Itse ainakin suurtuhlarina oon ostanut ison määrän tavaraa täällä ja parhaillaan tuskailen että miten saan kaiken pakattua mukaan. Koululta rävähti 750 euroa tukiaisina ja opintolainankin saa nostettua suurempana määränä (tottakai sekin pitää kyllä sitten maksaa takaisin).

Opiskelun puolelta koulu ei ole ollut kenties paras, mutta kokemuksena vaihtoon lähtö on mahtava. Hyvin paljon myös riippuu itsestään kuinka paljon osaa nauttia ajastaan.. Olen kenties oppinut paljon enemmän kuin ne jotka vain istuvat kirjojen edessä päivät pitkät. Hollanti on myös mukavasti keskellä kaikkea. Lähinaapureina kun mm. Belgia, Luxembourg, Saksa, Ranska.

Baarit on pitkään auki ja olut on hiukan halvempaa kuin suomessa. Hintataso muutenkin on ihan OK.

Voin suositella Hollantia lämpimästi kaikille =)

Olin syksyllä 3kk Vietnamissa "opiskelemassa" Lahden AMK:n järjestämällä kurssipaketilla. Tälle kurssille otettiin siis halukkaita ympäri Suomea eri ammattikorkeista ja yliopistoista. Myöskään koulutushaaralla ei tuntunut olevan paljon väliä kun siellä oli mm. mediaa, matkailua ja yritysten kv-toimintaa opiskelevia.

Koulun puolesta reissusta ei niin hirveästi ollut iloa (no okei, 10ov) mutta helposti voin sanoa että siinä oli keskimäärin tähänastisen elämäni hauskimmat 3kk.

Rahaakaan ei mennyt hirveesti kun koululta sai avustusta ja opintotuella sai siellä vaikka mitä, asumistukikin riitti hotellihuoneeseen ja jäi vielä ylikin...

Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä Kiinaan puoleksi vuodeksi vaihtoon.

Pointti oli?

Jos ei halua mennä suorittamaan koko tutkintoa ulkomaille niin suosittelen lämpimästi vaihtoon lähtöä. Yleensä ulkomaille meno hieman hidastaa valmistumista mutta mitä sitten? Kyllä työelämässä kerkeää olemaan lopun ikäänsä.

Lisäksi ainakin meidän koulusta oli todella helppoa lähteä vaihtoon. Vaikein osuus oli saada sen verta itsestään irti että sai haetuksi. Itseä vaan niskasta kiinni ja omaa maailmankuvaa avartamaan, tältä pallolta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista Suomen ulkopuoleltakin.

Displacer:
Rahaakaan ei mennyt hirveesti kun koululta sai avustusta ja opintotuella sai siellä vaikka mitä, asumistukikin riitti hotellihuoneeseen ja jäi vielä ylikin...

Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä Kiinaan puoleksi vuodeksi vaihtoon.

---

Lisäksi ainakin meidän koulusta oli todella helppoa lähteä vaihtoon. Vaikein osuus oli saada sen verta itsestään irti että sai haetuksi. Itseä vaan niskasta kiinni ja omaa maailmankuvaa avartamaan, tältä pallolta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista Suomen ulkopuoleltakin.

Joo olen ymmärtänyt että joissakin maissa Suomalaisella opintotuella elää aika herroiksi, etenkin aasiassa ja vanhoissa itä-blokin maissa. Ja täällä kun on kuullu että miten joidenkin opiskelua "tuetaan" niin kyllä sitä suomalaista systeemiä alkaa arvostaa..

Monella oli juuri niskasta kiinni ottaminen vaikeaa, se "kyllä mä lähtisin, mutta...(syötä puolivillainen selitys)" on tullut kuultua hyvin useana versiona

Suomalainen YO-todistus kelpaa kaikissa EU-maissa. Tosin se pitaa kaannattaa ja koululla johon haet saattaa
olla lista ns hyvaksytyista kaantajista, ainakin taalla Ranskassa nain oli kun nelja vuotta sitten hain hain yliopistoon.
Britit on siina mielessa ikava maa, etta yliopistojen lukukausimaksut on Euroopan korkeimmat ja kun sen lisaks elaminenkin viela maksaa varsinkin Lontoossa melkein pilvia hipovia summia, kannattaa ehka laskeskella budjetti aika tarkasti ennen lahtoa tai vaihtoehtoisesti miettia jotain manner-Euroopan maata, joissa yliopisto-opiskelu ainakin toistaiseksi on viela lahes maksutonta.
Toisaalta on tietenkin erilaista lahtea esim Ranskaan tai Espanjaan, kun eka vuosi yleensa vierahtaa melkein sita kielta opiskellessa. Englantia kun osaa ainakin passiivisesti meista jokainen.
Mutta anyway, sanomani piti, etta lahtea kannatta silti ehdottomasti. Kelalta saa korotettua opintotukea ja - lainaa, tosin eipa sillakaan ainakaan Pariisissa koko vuotta parjaa, joka vuosi oon joutunut tekeen myos osa-aika hommia. Toisaalta ison kaupungin hyvana puolena on se niita hommia aina loytyy helpommin kuin esim jostain Tampereelta, missa moni opiskelija varmaan menis viikonloppuduuniin jos niita vaan ois tarjolla.
Niin etta ei muuta kun onnea matkaan, kylla se on sen arvoista, viisi vuotta ulkomailla asuneena en paivaakaan vaihtais pois ja vaikka pian onkin edessa maan vaihto, ei Suomi oo ihan etusijalla listassa;-)

Mä käyn Evtekissä liiketalouden linjaa ja lähdin melkeen vuos sitte puoleks vuodeks vaihtoon Saksaan, Dresdeniin. Olin siellä siis niiden kesälukukauden, tulin kesällä takasin. Mun vaihtoreissu oli kyl täysin epäonnistunu. Ei jääny yhtään hyvää makua suuhun koko hommasta. Koulu oli ihan syvältä. Siel ei toiminu mikään, niitten järjestelmät ja vaihtareiden avustaminen oli ihan alkeellista. Mulla oli viel ihme extra ongelmia koska kaikilla oli omat vaihtoproffat siellä ja mun proffa oli sitten hävinnyt jonneki. Siel sai sit pari viikkoo odottaa ku koulu oli jo alkanu et sais lukkarin vihdoin tehtyä.
Ne kansainvälisen toimiston työntekijät ei oikee näyttäny tietävän mistään mitään siellä ja ihme paperisotaa koko ajan. Mulla oli onneks tosi kiva kämppä. Vaikka oliki kalleimmasta päästä koska mulla oli oma vessa niin silti oli Suomen vuokriin verrattuna paljon halvempi. Suurin osa ajasta tuliki sit vaan vietettyä siel kämpässä.
Se koko kaupunki tuntu olevan tosi kuollu ja jonku ihmeen takia ei tullu joidenki vaihto-oppilaidenkaan kanssa toimeen. Olin ainoo suomalainen koko koulussa ja kaikil muilla vaihtareil oli kyl samasta maasta ihmisiä siellä.

Oppihan siellä oloaikana kuitenkin sitä kieltä ja elämään itekseen, mutta en kyllä lähtis uusiks. Nykyään näkee vaa pahoja unia siitä paikasta. Jäi jotenkin tosi huono fiilis koko hommasta. Mut onneks pääs takasin kotiin ja samassa Saksassa asuu sukulaisia niin pääsi niiden luokse sitte aina välillä. (ja <3 en ois pärjänny ilman sua, tiiät kuka oot)

Mä kun lähdin kevätlukukaudeksi vaihtoon niin multa jäi vaan yksi jakso välistä ja suoritanki nyt kaikki rästiin jääneet kurssit. Niin mulla ei ainakaan toi vaihtoonlähtö myöhästä mun valmistumista.(enää yks jakso jäljellä o/ 2 ovarii puuttuu :P).

Ton vaihdon jälkeen on kyl tosi onnellinen et asuu Suomessa ja et asiat on tosi hyvin täällä. Kattoo jotenki iha erilailla koko maata ja ihmisiä.

harmi kuulla, lilli

onhan se totta et harvoissa maissa vaihtareiden asiat hoidetaan yhta hyvin ku suomes, jossa porukat haetaan kentalta ja annetaan kampan avaimet kateen. ite esim kun paasin asunnolleni kahden maissa paivalla niin kukaan ei ollutkaan enaa paikalla, vaikka olin sataan kertaan soittanut ja varmistanut ja neljaan lupasivat olla...

toi paperisota on kans toinen hiustenhalkoja ja yleisesti vaan mikaan ei toimi niinku pitais. taalla on esim yhtakkii kaikki lakossa ( julkiset liikennevalineet, postit, pankit, opettajat, sairaalat) ja asiakaspalvelu riippuu taysin siita, tykkaakko tiskin takana oleva ihminen naamastasi.

mutta kylla mun vaihtoaikana ne hyvat puolet on olleet moninkertaiset ja suosittelen kylla lahteen pois suomesta valilla. avaa vahan silmia ja ymmartamysta, lisaa oma-aloitteisuutta ja noyryytta. kavereita saa ympari maapalloa ja samalla nakee asiat toisten kulttuurien vinkkelista.

erasmusvaihdossa kurssikorvaavuudet hoituu helposti, ja esim lukukausi-, kirjautumis-, tentti-, urheilu-, kirjasto- yms maksuja ei tarvitse maksaa. ainakin taalla ranskassa saa lisaksi paikallista asumistukea, meikalla esim 2/3 asunnon vuokrasta eli ihan hyvin, tosin hakuprosessi oli aika pyoritysta, luonnollisesti. sitten on viela olemassa kaikenlaiset yliopistojen omat apurahat, joita kannattaa ilman muuta hakea.

lisaksi mulla ainakin lisattiin vaihtoaikaa ilman mitaan ongelmia ja sain samantien luvan suorittaa opintoni vaikka loppuun asti taalla, vaikka tosin olenkin ensi vuodeksi menossa damin yliopistoon. eli kannattaa varmaan miettia olisiko helpompaa hakea ensin suomalaiseen yliopistoon ja kayttaa niiden tarjoamia vaihtopalveluita.

toi opiskelujen hidastuminen on kait maakohtaista, koska taalla esim saa samalla tyomaaralla 3-4 kertaa enemman ovareita ( 6-8 ects:aa puolen vuoden kurssista, suomessa 2) mut tietysti useimmat ottaa sen pakollisen 5 kurssia eli 10 tuntia viikossa

Kappas monta hollannissa olijaa.. mistäköhän johtuis, kun on klubitus kyseessä

Noh, kerrotaan sitten jotain muuta, kun on kivan oloinen keskustelu. Opiskelu/työskentely ulkomailla on kyllä ehdottomasti jotain, mikä kannattaa tehdä. Maailmalla on niin paljon enemmän asioita mistä valita. Tietääpä ainakin, että mistä valitsee jos kotimaahan päätyy.

Itse kävin joskus aikoinaan, kun 18 pyörähti linssiin, töissä muutaman kesäkuukauden Hollannissa. Rahat meni ja yksinäiseltä tuntui välillä. Mutta olo oli kuin kuninkaalla, kun Suomeen pääsin. Ensimmäinen reissu maailmalla missä kaikki oli erilaista ja olin pärjännyt vallan mainiosti - yksin.

Kielipää on aina ollut vähän heikonlainen ja kun laiska luonne opiskelun suhteen niin eihän sitä tullut mieleenkään että joskus vielä päätyisin maailmalle. Lukion, armeijan ja töissä olo vuoden jälkeen päädyin humalapäissä sitten kumminkin lupaamaan, että lähden kokeilemaan euroopan unionin rahoittamaa projektia. Lupaus pulpahti ulos suusta keskiviikko iltana ja koulu alkoi perjantaina. Ei siinä paljoa asiaa ehditty pohtimaankaan.

Huono kielipää on aina haaste mutta ei este. Pari kuukautta oli vaikeaa käydä koulunpenkillä torkkumassa, kun puolet asioista meni korvasta sisään ja ulos vailla mitään tietoa tai ymmärrystä. Mutta onneksi koin aika "Ahaa" elämyksen, kun Wieniin tepastelin. Ei käynyt enää mielessä lopettaminen.

Siitä eteenpäin onkin ollut yhtä vuoristorataa koko touhu. Aloitin tosiaan englannin kielisen liiketaloudeen peruskurssin Suomesta liikkeelle lähteneellä linjalla 4v sitten, joka kiersi Itävällan, Hollannin ja Saksan yhden vuoden aikana. Ikinä ei ole koulu maistunut yhtä kivalta, kuin tuon vuoden aikana. Maisemat vaihtui juuri kun alkoi vähän jo tottumaan niihin. Uskomattomia kavereita ja kulttuureita tuli vastaan ja opit että kokemukset kantavat varmasti vielä pitkälle.

Tuo kurssi tosiaan kesti vain vuoden ja sen lopussa päätin, että Suomeen en jää suomeksi opiskelemaan. Turrun paikalleni siellä ja koko kokemuksen rikkaudet jää käyttämättä. Onneksi bongasin sopivan mainoksen juuri sopivalla hetkellä. Päädyin kansainväliselle AMK linjalle joka piippahtelee Suomessa joka toinen lukukausi. Kompromissi, joka pakottaa pysymään liikkeellä laiskimmankin.

4 vuotta myöhemmin työpaikka Amsterdamissa maailmanlaajuisen konsernin pääkonttorissa on arkipäivää - vaikkakin harjoittelija toistaiseksi. Duuni pirun kivaa ja toimeen tulee loistavasti. Kavereita on joka puolella maailmaa ihan niin kuin moni teistä jo sanoikin.

Ikinä en olisi uskonut, että edes harkisen ulkomaille jäämistä. Ulkomailla opiskelukin tuntui todella villiltä idealta. Luotto omaan kielitaitoon oli todella heikko, kun mateemaattiset aineet oli kyNppejä ja kielet vitosia. Mutta maailma muuttaa ihmistä.. vai meneekö se toisin päin? Ei välttämättä parempaan mutta ainakin tietää tehneensä valintoja, jotka on rikastuttaneet mieltä ja ajattelutapaa aivan omalla tavallaan.

Itse olen kouluni ollut Suomen kautta. Mitä olen muilta kuullut niin ehdottomasti helpoin ja kätevin tapa lähteä maailmalle, koska virkakoneisto _toimii_ Suomessa. Yksi asia mikä tosiaan kannattaa pitää mielessä on, että muulla se kaikki maksaa ja tukien sun muiden saaminen on ison työn takana. Jos pitää kotikoulun Suomessa pääsee paljon helpommalla. Melkein jokainen korkeakouluhan suorastaan potkii vaihto-ohjelmiin ja niiden pitkittäminen ei tuottane ongelmia.

Avoin mieli, kärsivällinen asenne ja ennen kaikkea silmät auki, kun ympärillä tapahtuu.
(pitkä vuodatus tuli mutta, kun on ollut niin kivaa niin antaa mennä vaan )

Duris:
Mun vaihtoreissu oli kyl täysin epäonnistunu. Ei jääny yhtään hyvää makua suuhun koko hommasta. Koulu oli ihan syvältä. Siel ei toiminu mikään, niitten järjestelmät ja vaihtareiden avustaminen oli ihan alkeellista. Mulla oli viel ihme extra ongelmia koska kaikilla oli omat vaihtoproffat siellä ja mun proffa oli sitten hävinnyt jonneki. Siel sai sit pari viikkoo odottaa ku koulu oli jo alkanu et sais lukkarin vihdoin tehtyä.

Taysin epaonnistunut? Harmi kuulla... Mut kyl taytyy myontaa, etta on niita ongelmia ollut taallakin paassa... Tulin syyskuussa vaihtoon Lissaboniin. Koululla ei kukaan oikein puhunut kunnolla englantia, joten kommunikointi oli "hiukan" vaikeaa, samoin asioiden selvittaminen. Kavin lahes joka paiva vaihtotoimistossa selvitamassa samoja asioita, mutta ikina ei tuntunut selviavan mitaan. Kaksi viikkoa meni pohdiskellessa kuinka saan valittua kursseja, mista loydan informaatiota niihin jne...Nettisivut ym materiaalit kun olivat kaikki portugaliksi...Asunto sentaan jarjestyi helpohkosti..Tosin vuokraisanta puhui pelkastaan paikallista kielta, joten kommunikointi oli enemmankin kuin vaikeaa..Taman lisaksi jouduimme odottamaan kaasua asuntoomme 3!!! viikkoa, joten sen aikaa kavimmekin kylmassa suihkussa...

MUTTA, kaikesta tuosta huolimatta, en missaan vaiheessa ole tuntenut olevani hankaluuksissa vieraassa maassa tai etta en tule taalla toimeen! Tai ennen kaikkea etta kaikki menee pain persetta..Kun lahtee vaihtoon, mielestani pitaa lahtea avoimin mielin, suhtautua asioihin avoimesti ja toimia maan tavalla! Asioilla on AINA tapana jarjestya, ja jos miettii koko ajan, kuinka hyvin ja hienosti kaikki sujuu Suomessa, on ihan turha valittaa! Siina vaiheessa on asenneongelma! Totta kai vieraaseen maahan ja kulttuuriin mentaessa tulee vastaan haasteita ja ongelmia, mutta ei niiden pida antaa lannistaa vaan oppia niista ja oppia ymmartamaan etta kaikki ei toimi kuin Suomessa! Siihenhan se erilaisuus perustuu...

Se koko kaupunki tuntu olevan tosi kuollu ja jonku ihmeen takia ei tullu joidenki vaihto-oppilaidenkaan kanssa toimeen. Olin ainoo suomalainen koko koulussa ja kaikil muilla vaihtareil oli kyl samasta maasta ihmisiä siellä.

Sita en jaksa ymmartaa, etta mihin se vaikuttaa jos on ainut suomalainen? Niin olen minakin, eika vieraista maista ja kulttuureista tuleviin ole ollut mitaan ongelmia tutustua. Painvastoin ERITTAIN mielenkiintoista! Mikaan ei ole niin mielenkiintoista kuin kuulla miten toisessa maassa suhtaudutaan tiettyihin juttuihin, asiat hoidetaan, jne...Talla hetkella itse asun kahden italialaisen aijan kanssa, eika minulla ole ollut mitaan ongelmia heidan kanssaan. Koko ajan opin vain kaikkea uutta! Eika sekaan ole ollut mikaan ongelma, etta heilla on 10 muuta italialaista kaveria taalla. Miksi se olisikaan ongelma? (ja tiedoksi tahan valiin, etta ihan kamuja vain ollaan niitte kamppisten kaa...)


Olen viihtynyt kaiken kaikkiaan taalla niin mainiosti, etta paatin jaada tanne myos toiseksi lukukaudeksi. Mutta se on kylla totta, etta kylla tiettyjen asioiden suhteen on helppo sanoa, etta Suomessa ne toimivat paremmin....Mutta paivaakaan taalla oloani en ole katunut! Tanne lahto oli ehdottomasti yksi elamani parhaista paatoksistani! Ja suosittelen vaihtoonlahtoa erittain lampimasti kaikille sita pohdiskeleville!!!

Ens syksynä oon lähdössä Erasmus-vaihtoon Ranskanmaalle, toivottavasti Lyoniin

Sit olis haaveena joskus jatko-opiskellakin Ranskassa. Tehdä vaikka lisuri siellä... *juonittel*

Sella:

Sita en jaksa ymmartaa, etta mihin se vaikuttaa jos on ainut suomalainen? Niin olen minakin, eika vieraista maista ja kulttuureista tuleviin ole ollut mitaan ongelmia tutustua. Painvastoin ERITTAIN mielenkiintoista! Mikaan ei ole niin mielenkiintoista kuin kuulla miten toisessa maassa suhtaudutaan tiettyihin juttuihin, asiat hoidetaan, jne...Talla hetkella itse asun kahden italialaisen aijan kanssa, eika minulla ole ollut mitaan ongelmia heidan kanssaan. Koko ajan opin vain kaikkea uutta! Eika sekaan ole ollut mikaan ongelma, etta heilla on 10 muuta italialaista kaveria taalla. Miksi se olisikaan ongelma? (ja tiedoksi tahan valiin, etta ihan kamuja vain ollaan niitte kamppisten kaa...)

Kielen oppimisen kannalta on parempi jos on ainoa suomea puhuva ulkomailla, mutta ite koin syrjintää esim. natiivi englantilaisilta sen takia että en puhunu englantia äidinkielenä, vaikka puhun sitä erittäin hyvin. En sit tiiä et oliko vika vaan niissä ihmisissä. Ja kun muilla oli samasta maasta kavereita niin ei sinne oikeen päässyt niihin kaveripiireihin edes mukaan vaikka yritti. Mulla tais olla vaan tosi huono tuuri.

Marraskuussa 2003 lähdettiin vaihtoon täältä Espoon Matinkylästä Englannin Weston Supermareen. Kysessä oli siis pienimuotoinen ja suhteellisen lyhytkestonen vaihto, mutta kyllä sillä matkalla oppi ainakin sen että on suomalaisilla paljon paremmat AV-osaamiset/laitteet ja mahdollisuudet kehittyä alalla.
Koulua meidän ei tarvinnut pahemmin käydä, koska meidän tehtävä oli kuvata muita suomesta tulleita opiskelijoita, jotka opiskelivat oman alansa asioita siellä päässä.
Kielitaito parantui itselläni äärettömän paljon, koska olimme 24/7 tekemisissä paikallisten kanssa.

Lähtisin koska tahansa uudelleen.

Itse olen juuri lähettänyt hakupaperit Englannin yliopistoihin. Tämä oli toinen kerta. Ekan kerran hain vuonna 2002. Nyt kun prosessi on jotenkin tuttu niin se kävi huomattavasti helpommin. Itse hakupaperin täyttö kun tuntuu minun kohdallani olevan vaikein osa prosessia.
Itse en ole kauheesti miettinyt tuota rahapuolta. Aattelen et jos sisään pääsen niin kyllä ne rahat jostin järjestyy. Tarkoittaa käytännössä sitä että joudun varmaan ottamaan opintolainan...mutta se on mulle ihan jees. Jos opiskelemaan pääsen niin oon valmis tekemään uhrauksia. Toi ulkomaillekin opiskelemaan lähtö on nykyään helpompaa kuin joitakin vuosia sitten ihan vaan koska ollaan EU kansalaisia. sen ansiosta esim. Englannissa lukukausimaksut on samat meille kuin brittiläisille hakijoille. Eli tosi minimaalinen verrattuna siihen mitä esim. amerikkalaiset opiskelijat joutuu maksaan.

Itselle oli aikaisemmin pakkomielle päästä Lontooseen mutta nyt kun olen Briteissä asunut kohta vuoden niin olen huomannut että vähän pienemmät paikat on varmaan sittenkin mulle sopivampia...varsinkin kun niissä on usein joku isompi kaupunki ihan vieressä. Asuminenkin on huomattavasti halvempaa.