Äidin puolelta ukki kuoli, kun olin ~ 3, joten muistoja ei pahemmin oo. Muistan kyllä kun se istu aina nojatuolissa ja leikkas miulle HK sinisestä paloja, joita sitten napostelin 'salamyhkäisesti' Kuoli ikävästi hukkuen, veressä alkoholia ja sydänperäisiä ongelmia
Mummi oli kaikkein rakkain ja ihanin sukulainen koko maailmassa. Lapsena olin AINA mummilassa ja lellilapsen asemassa (vanhin & eka lapsenlapsi). Mummi sai miut jopa syömään (Olin tosi huonosyömänen lapsena) ja aina kun ties että oon tulossa sinne, niin soitti ja kysy "Mitäs mummon mussukalle pitää tuoda kaupasta?" Ja vakiovastaus aina oli suklaata tai jotain herkkuja Mummi oli ihan murtunu, kun ilmotin, että muutan Helsinkiin. Ensimmäiset kuukaudet soitellessaan aina itki ihan suunnattomasti. Sitten kunto menikin huonompaan ja äiti vei päivystykseen; Löytivät vahingossa keuhkosyövän! Onneks lähdin tilanteen huonotessa Joensuuhun, ehdin olla mummin vierellä viimeiset hetket... Ikävä, vaikka kuoleminen onkin luonnollista
Isän kummatkin vanhemmat ovat elossa. Jotenkin etäiseksi jääneet, koska heillä on 14 lastenlasta minun lisäkseni.
Mummilla pukkaa jo vähän dementiaa, mutta ukki paikkaa sitäkin paremmin puuttuvat aukot. Ikäisiksiin tosi virkeitä (83 ja 85 muistaakseni), käyvät talvisin pilkillä ja matkustelevat ulkomailla ainakin kerran vuodessa ja tarkkaan seuraavat maailman menoa.