Itse lähdin lukion jälkeen puoleksi vuodeksi au pairiksi Saksaan reissulle, josta olin haaveillut jo vuosia. Oltiin siipan kanssa seurusteltu tuolloin vain puolisen vuotta, joten hieman kyllä epäilytti suhteen tulevaisuus. Oltiin kuitenkin sitä mieltä, että meillä oli tässä jotakin sellaista minkä puolesta kannatti yrittää. Monesti etenkin alkuaikoina kaivoin Saksassa nenäliinaa esille ja ryvin todella ankeassa ikävän suossa. Onneksi mieheni tuli puolivälissä reissuani viikon pääsiäislomalle luokseni, ja tuo loma oli kaikin puolin todella ihana ja valoi uskoa jaksaa loppuaika, joka sitten sujuikin paljon vähemmällä nenäliinojen kulutuksella Jälkeenpäin ajatellen reissu oli erittäin onnistunut ja ennenkaikkea kasvattava kokemus sekä itsenäistymisen että meidän suhteen tulevaisuuden kannalta. Kun tuosta selvittiin, tuntuu että ihan pienet asiat ei enää suhdetta voi kaataa. Saksaan lähdöstäni tuli nyt tammikuussa kuluneeksi järkyttävän kauan - 7 vuotta - ja nykyisin asutaan saman katon alla kenties onnellisempana kuin koskaan.
Tsemppiä kaikille isommasta tai pienemmästä välimatkasta kärsiville - vaikeaa se on mutta loppu voi olla myös onnellinen!