Tuossa asetelmassa on myös se ongelma että molemmat itsenäistyvät elämään omaa elämäänsä ja paluu yhteiseloon voi olla todella vaikeaa koska molemmilla on kehittynyt jo täysin omat arkirutiinit yms. Lisäksi sitä oppii pitämään siitä ikävän tuomasta rakkauden tunteesta, koska harvemmin nähdessä ei erilaisia arjen ongelmia synny eikä niillä toisaalta halua pilata niitä harvoja hetkiä kun toista on mahdollista nähdä.
Kaiken kaikkiaan helvetin raskasta ja ahdistavaa kaikkine sivutuotteineen, mutta jos toista rakastaa niin vaihtoehtoja en itse ole ainakaan löytänyt. Itsellä on juuri se vaihe että viimein on mahdollista asua samassa kaupungissa eikä paluu arkeen ole ollut ainakaan liian helppo, mutta mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi. Onnettomampi mä ainakin olisin silti ilman kaikkea tuota yllä mainittuakin.
Voimia kaikille jotka ton ongelman kanssa painii, sillä toi on todellinen rakkauden mittari