Kaukosuhteet

riippuu aika lail ihmisest en onnistuuko vai ei... itel ainki viel toimin... vaik se välimatka tollane vajaa 90km.. ja itel sopii jotenki sillee hyvi.. vaik oisha jees jos ois lähempään mut ei toisaalt sit sais ol liian lähel. tai ainki täs vaihees tuntuu silt.. ei sellast *näemme joka päivä tyylii* täs vaihees ainki sellane tuntuis liia ahistavalt... onha tos välimatkas ain omat huonot puolens mutta kuitenki... toi välimatka iha suht tollane mut joku sit reippaast yli sata tai kaks sataa kilsaa vois men jo vähä yli... mut toimii, toimii... *iihhih*

Itellä ollu pariki kaukosuhdetta ja nyt vasta ekaa kertaa se on toiminu...Mut onneks pääsin muuttamaa samalle paikkakunnalle kullan kanssa ni helpotti asiaa kummastee... Se riippuu niin kummastaki osapuolesta ja onhan se rankkaa mut hyvää kannattaa odottaa

LiLa:
Suhteet saattavat toimia tai sitten eivät.. Joidenkin ihmisten kanssa se on helponpaa, toisten kanssa se ei vaan luonnistu. Jos se tuntuu pahalle niin miksi sitä piinaamaan itseään ja toista sillä asialla. Elämän pitäisi tuntua hyvälle eikä kiduttavalta. Hyviä kokemuksiakin löytyy. Seurustelin 1v ja välimatkaa oli yli300km mutta olimme samanlaisia ihmisiä jotka kaipasivat omaa aikaa. Nyt ainakin ku muutin tänne perseen ainut vaihtoehto on elää kauko suhteessa tai sitten ilman miestä. Minä en näitä mörököllejä itselleni ota..

Heh ai että suuremmista kaupungeista löytyvät ne herrasmiehet ja Jyväskylässä on pelkkiä mörököllejä? Siinä on kyllä vitun hyvä asenne, onneks olkoon :D

Oma tyttöystävä muutti reilu vuosi sitten Turkuun opiskelemaan, ja vielä ollaan yhdessä, vaikka välimatkaa on reilu 300km. Asun siis itse Jyväskylässä. Valmistun koulusta ensi keväänä, ja sen jälkeen olisi suunnitelmissa muuttaa Turkuun tai Helsinkiin, mikäli hän sinne suunnistaa opiskelemaan. Sen pidemmittä jaaritteluitta voin todeta että hyvin on tähän asti mennyt, mutta eipä sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Täytyy toivoa että homma toimii jatkossakin :)

happosepi:
---

Heh ai että suuremmista kaupungeista löytyvät ne herrasmiehet ja Jyväskylässä on pelkkiä mörököllejä? Siinä on kyllä vitun hyvä asenne, onneks olkoon :D

---

No ei nyt ihan niinkään mut mulla on vaan kaipuun hiukan takas helsinkiin vielä ni mun pitää morkata nyt kaikkee. Oon mä täällä asunu ennenkin ja tiedän nämä miehet ei niissä kaikissa vikaa ole.. Mut.. joo mitäs tähän lisäämään..

happosepi:
---
LiLa:
Suhteet saattavat toimia tai sitten eivät.. Joidenkin ihmisten kanssa se on helponpaa, toisten kanssa se ei vaan luonnistu. Jos se tuntuu pahalle niin miksi sitä piinaamaan itseään ja toista sillä asialla. Elämän pitäisi tuntua hyvälle eikä kiduttavalta. Hyviä kokemuksiakin löytyy. Seurustelin 1v ja välimatkaa oli yli300km mutta olimme samanlaisia ihmisiä jotka kaipasivat omaa aikaa. Nyt ainakin ku muutin tänne perseen ainut vaihtoehto on elää kauko suhteessa tai sitten ilman miestä. Minä en näitä mörököllejä itselleni ota..

---


Heh ai että suuremmista kaupungeista löytyvät ne herrasmiehet ja Jyväskylässä on pelkkiä mörököllejä? Siinä on kyllä vitun hyvä asenne, onneks olkoon :D

Meni offtopiciksi, mutta todetaan,et iteki löytänyt ne parhaimmat persoonat sieltä "ison kirkon" ulkopuolelta

remotion:
minä täällä ja hän siellä, ruotsinsuomalainen, nykyään asustelee kyllä helsingissä mut se on mennyttä jo.

sama mulla,paitsi et toimii .. tosin meitsi ei kestäny ja lähden ruotsiin tossa vuoden vaihtees..4kk vähintään.. ja mitä helvettiä mä siellä teen... rakkaus on kyl joskus julma.

Riippuu kai ihmisistä, mutta ei mulle ainakaan sovi ollenkaan. Tai no, vähän paha mennä sanomaan sen yhden ainoan kaukosuhteen perusteella mikä mulla on ollu, mutta näin ainakin uskoisin. Mä kuitenkin rakastan niin paljon läheisyyttä ja yhdessä olemista, etten oikein osaa sanoa edes seurustelevani jos en ole nähny kultaani pariin kuukauteen. Se tuntuu vaan jotenkin niin tyhjältä..

Eipä voisi kumppani paljon kauempana olla, Uudessa Seelannissa. Eli joku vajaa 20000 km... Ei ollut helppo tulla takaisin Suomeen. Joulun jälkeen kyllä nähdään taas. Kaiken kivan päälle omat ongelmansa tuo myös 11h aikaero. Toistaiseksi toimii. Tappeleminen messengerissä ei tosin ole niin hedelmällistä kuin kasvotusten. Voiko vitutukseen kuolla..?

Riippuu tietty että kuinka kaukana toinen osapuoli asuu mutta ei kaukosuhteista yleensä ole mulle hyvää seurannut. Sitä läheisyyttä kaipaa kuitenkin paljon enemmän kun se on mahdollista kaukosuhteessa jossa asutaan huomattavan matkan päässä toisistaan.

Tappeleminen messengerissä

kiitos että se on olemassa.. kaukosuhteiden raamattu *kiitoskiitos*

Harmi etta niin monella kaukosuhde ei tunnu onnistuvan...mutta toisaalta aika on siina todella rajoittava tekija...Kun tietaa sen ajan jonain tiettyna paivana paattyvan, on jutusta helpompi selvitakin.
Itsella tama kaukoaika on niinkin lyhyt kuin 4kk, joten kaikki on (ainakin tahan mennessa ) sujunut mainiosti, vaikka valimatkaa kertyy ihan mukavasti toisen ollessa toisella puolella Eurooppaa...
Omasta itsesta se loppupelissa kiinni on mita haluaa ja miten...

happosepi:

Heh ai että suuremmista kaupungeista löytyvät ne herrasmiehet ja Jyväskylässä on pelkkiä mörököllejä? Siinä on kyllä vitun hyvä asenne, onneks olkoon :D

Äiti, äiti!! Ne haukkuu mun asuinpaikkaa!!

Typ0es be damned!

mikkihiiri:
---

happosepi:

Heh ai että suuremmista kaupungeista löytyvät ne herrasmiehet ja Jyväskylässä on pelkkiä mörököllejä? Siinä on kyllä vitun hyvä asenne, onneks olkoon :D


---


Äiti, äiti!! Ne haukkuu mun asuinpaikkaa!!

Typ0es be damned!

No kyllähän se on kotikylästään ylpeä oltava :))

Kaukosuhde vaatii molemmilta aikamoista pinnaa ja joitakin pieniä liennytyksiä. Aika tylsää se on, jos sulla on suhde jonkun tyypin kanssa ja joudut ite ravaamaan vaan sen luona, eikä sitä huvita ikinä tulla sun luokse. Maksat siinä yksin aina matkat yms. Sun kaverit ei ikinä tapaa tätä "jumalaista/ihanaista/mussukkaa", joudut vaan näyttään niille kuvia ja kertoon tarinoita. Jossain vaiheessa se ei enää sitten toimi.

Sitten jos molemmilta toisaan löytyy kiinnostusta pitää sitä suhdetta yllä, niin hyvinkin toimii. Ja jos on itsellä korkea moraali, että ei hae sitä syliä ja lämpöä muilta, vaan jaksaa kiltisti odottaa.

Muutamalla kaverilla jenkki-miehet ja hyvin tuntuu toimivan eli ei sillä välimatkalla niin ole väliä.

Kaukosuhde toimii, jos kumpikin osapuoli on vakuuttunut siita, etta suhteella on tulevaisuutta. Jos on epavarmuutta toisen tunteista, ei kaukosuhdetta kannatta lahtea edes yrittamaan. Toinen ehdoton edellytys kaukosuhteelle on luottamus. Kun toinen on kaukana, niin sita ei paase "vahtiin" joten toisen elamasta tietaa juuri niin paljon kun se itse kertoo. Jos luottamus ei oo 150°%:n luokkaa, mustasukkasuus paasee helposti vaaristaan tunteita.

Henkilokohtaisesti oon vannonut noin viis miljoona kertaa, etten enaa ikina ala kaukosuhteeseen, mutta kuinkas ollakkaan kesan lopussa sita loysi taas itsensa siita tutusta asetelmasta, etta se on ero tai kaukosude. Toisaalta edellisista suhteista on oppinut niin paljon, etten olis tata kaukosuhdetta lahtenyt yrittaan, ellei olis ollu varma, et nyt on kyseessa sellanen ihminen, jollasta ei talta pallolta loydy toista. Ero on ollu valilla rankkaa ja valilla tosi rankkaa, mut toisaalta se on myos lahentanyt ihan alyttomasti ja parantanut kommunikaatiota. Sit huomaa, et alkaa suunnitteleen asioita vahan pidemmallekin, kun haluaa maksimoida sen ajan kun on toisen kanssa edes samassa maassa. Kaukosuhde tuo myos tasapainoa jokapaivaseen elamaan ja auttaa keskittyyn omiin juttuihin, kun tietaa, etta on joku joka tukee ja valittaa, vaikka se onkin kaukana. On erityisen rentouttavaa kun tietaa, ettei baariin ym. bileisiin tarvi lahtee seuranhaku mielessa.

Voila, voila...lopuks viela pitaa viela tasmentaa, et mulle kaukosuhde on vaan suhteen toisinaan vaistamaton vaiheja, kun yrittaa sovittaa kahden hyvin itsenaisen ihmisen elamaa yhteen. Niin ja puhelinlaskuja odottaa aina pelosta varisten, mut onneks taa odotus on kohta takana.....ainakin talta eraa:-)

Sella:
Harmi etta niin monella kaukosuhde ei tunnu onnistuvan...mutta toisaalta aika on siina todella rajoittava tekija...Kun tietaa sen ajan jonain tiettyna paivana paattyvan, on jutusta helpompi selvitakin.
Itsella tama kaukoaika on niinkin lyhyt kuin 4kk, joten kaikki on (ainakin tahan mennessa ) sujunut mainiosti, vaikka valimatkaa kertyy ihan mukavasti toisen ollessa toisella puolella Eurooppaa...
Omasta itsesta se loppupelissa kiinni on mita haluaa ja miten...

aivan!

Mä oon niin hellyydenkipee että hajoisin ikävän raunioille... En uskaltaisi edes yrittää...

mul ei edes toiminut kun toinen asu porvoossa mä stadissa, sekin on liian kaukana.
mutta tunnen yhen tytön, kuka on nyt ollut jo 3v äijänsä kanssa yhdessä ja on niin vakavissaan, että tämä tyttö ei edes katso muita miehiä, vaikka näkee omaa isäntäänsä noin kerran kuukaudessa-kahdessa aina muutaman päivän, eikä muutosta oo tapahtumassa.. mutta tollaseen ei moni pysty. ja mun mielestä ihan turhaa on edes kokeillakaan, on toi sen verran perseestä.

Onhan se välillä hankalaa olla erossa koko viikko ja sitten vasta viikonloppusin tavata :/ Mutta kyllä nyt on ~3kk oltu yhessä ja näyttää siltä että vielä tulee kestämään =) Matkaa noin 130km et ei ihan noin vaan mennä viikon aikana tapaamaan. Itse olen ainakin ennen ollut niin vastaan kaukosuhteita ajatellen mut nyt ainakin näyttäisi toimivan. Onhan se tosin erilaista ku et asuis samassa kaupungissa, itse ainakin olen aika läheisyyden tarpeinen että välillä ottaa koville olla näkemättä koko viikkoa.

Hyvinhän tuo kakosuhde mulla toimi. Viikonloppusin nähtiin ja oltiin söpöjä ja viikot nyt oli sitä odottamista. Toisaalta se odottaminen teki sen oman fiiliksen koko hommaan.

Tosin on tää nyt huomattavasti paljon lystimpää, kun asutaan samoan katon alla täällä ihmisten ilmoilla.