No tietysti joillain kaukosuhde toimii ja joillain ei. Mulla toimii, meillä toimii.
Musta on ollu hyvä oppia arvostamaan sitä yhteistä aikaa ihan eri tavalla, kuin suhteissa, joissa pitää melkeinpä itsestään selvyytenä, että toinen kiehnaroi siinä vieressä melkein joka päivä.
Nyt todella arvostaa sitä yhteistä aikaa.
Lisäksi pieni ikävä tekee joskus hyvääkin mutta kova ikävä on tuskaa.
Harmittaa tosin, kun ei voi lähteä spontaanisti mihinkään vaan kaikki on niin kovin suunniteltua. Tosin ei monissa "normaaleissakaan" suhteissa pari näe toisiaan joka päivä, vaan usein esim. 3 päivänä viikossa. Monilla menee työkuviot ja harrastuksetkin siten, ettei yhteistä aikaa loppujen lopuksi paljoa jää, vaikka yhdessä asuttaisiinkin.
Musta tää on ollut hyvä "testi" suhteelle ja todistanut sen, etten kuole siihen, kun joudun olemaan erossa rakkaastani jokusen päivän. Kuulostaa jotenkin ahdistavalta, jos ei kykene olemaan kumppanistaan muutamaa päivää erossa tai että romahtaa täysin, jos ei joskus näe viikkoon. Tulisin hulluksi (tai siis hullummaksi
), jos olisin juuri tavannut miehen ja se haluaisi nähdä mua koko ajan ja roikkuisi siinä 24/7. Kyllä mä haluan siinä alussa reilusti omaa tilaa ja tutustua toiseen todellakin ihan rauhassa. Haluan sitä omaa tilaa siinäkin vaiheessa, jos ja kun joskus asutaan rakkaan kanssa yhdessä. Pitää olla omiakin juttuja. Pitää pystyä nukkumaan yksin. Sitähän voi tapahtua ihan mitä vain ja saattaa joskus joutua nukkumaan viikon erillään. Onko sekään sitten hyvä juttu, jos suhde kaatuu yhteen viikon eroon. Aika outoa, ettei kestäisi olla KOSKAAN erossa yhtä viikkoa
. Pelottavaa.
Me nähdään kullan kanssa joka vloppu, harvoin joutuu olemaan kauemmin erossa. Lisäksi mun sairasloma on suonut sen ilon, että olen voinut viettää muutamia viikkoja putkeen rakkaan luona. Myönnän silti, että esim. juuri nyt vituttaa erittäin paljon, etten ole kullan luona. Noh pari päivää ja sitten taas pääsee viereen.
Jos mun rakas päättäisi lähteä yksinään vuodeksi johonkin ulkomaille, niin ettei nähtäisi juuri lainkaan, niin enpä tiedä kestäisikö suhde. Jos mun rakas joutuisi lähtemään jostain syystä niin, ettei sillä edes olisi mahdollisuutta tänne jäädä, niin tottakai mä odottaisin mutta jos se haluaisi muuten vaan mennä ulkomaille esim. vuodeksi, niin... en mä tiedä tulisko siitä mitään.
Voin ehkä kuulostaa nipolta tms. kun sanon, etten ymmärtäisi yhtään, jos mun rakas haluaisi lähteä yksin vuodeksi jonnekkin, niin ettei nähtäisi juuri ollenkaan.
Vaikka molemmilla on suhteessa omakin elämä, en pystyisi olemaan vuotta erossa, enkä voisi ymmärtää, miten rakkaani siihen pystyisi tai sellaista edes suunnittelisi. Mulla menee aina rakkaus ja ihmissuhteet uran ym. edelle. Eli olkoon kyseessä mikä tahansa hieno työjuttu tms. ulkomailla, niin en ymmärtäisi.
Meidän suhde toimii erittäin hyvin. En ole muutenkaan yhtään sellainen ihminen, joka muuttaa jonkun kanssa yhteen lähes heti seurustelun aloittamisen jälkeen. Joten tässä ei ole mitään ongelmaa sen suhteen. Lisäksi meillä on tulevaisuuden suunnitelmia, jotka ovat mun mielestä edellytys toimivalle kaukosuhteelle. Eihän tälläistä nyt montaa vuotta kestäisi mutta tieto siitä, ettei tarvikkaan kestää, helpottaa suuresti.
Niin ja mä en todellakaan koe, että tässä olisi jääty yhtään mitenkään jälkeen jostain suhteen henkisestä kehityksestä. Tämä välimatka on vahvistanut suhdetta kaikin puolin ja yhteyttä voi pitää toisiinsa vaikka puhelimella ihan päivittäin.
Nykyistä suhdetta ennen mulla on ollut 2 kaukosuhdetta ja niistä kumpikaan ei ole todellakaan kaatunut välimatkaan. Mä en selkeesti tykkää näistä oman kaupungin miehistä