Sarjakuvat on mun
Olen sekä lukenut että piirrellyt niitä koko ikäni.
Aluksi oli - kuinkas muutenkaan -
Aku Ankka, mutta sittemmin
Tintti tuli ja piiskasi maanrakoon kaiken muun. Edelleenkin tulee palattua Tintti-kokoelmani pariin yhä uudestaan ja uudestaan ja hämmästeltyä, kuinka huikaisevan saagan Herge kumppaneineen loikaan. Hyvien ja monipuolisten juonikuvioiden ja tarinoihin ripolteltujen tosielämän viittausten lisäksi ligne claire -piirrostyyli on minusta edelleen sitä kaikkein parasta mitä sarjakuvilla on tarjota, vaikka monet ovatkin ko. tyyliä kliiniseksi haukkuneet. Saman koulukunnan mainio edustaja on myös Jacques Martinin historiallinen antiikin Rooman aikaan sijoittuva seikkailusarja
Alix, jonka löysin uudelleen pari vuotta sitten vuosien tauon jälkeen.
Muita suuria suosikkejani ovat mm. seuraavat piirtäjät /albumit:
-
Art Spiegelman: Maus 1-2: järkyttävän hyvä tarina 2 maailmansodan juutalaisvainoista ja Auschwitzista selviytymisestä
-
Craig Thompson: Blankets: uuden polven jenkkipiirtäjiä ja tarinankertojia. Upean eläväinen ja omintakeinen tyyli. Blankets kertoo Thompsonin uskonnollisesta lapsuudesta ja ensirakkaudesta.
-
Debbie Drechsler: jenkkejä hänkin. Todella koskettava Daddy's Girl -minialbumi kertoo insestistä, Summer of Love puolestaan ensirakkaudesta 60-l. tylsässä pikkukaupungissa.
-
Jeffrey Brown: Clumsy: sarjakuvamaailmassa kovasti tapetilla oleva uusi jenkkipiirtäjä (kuinkas muutenkaan...). Clumsy edustaa kovasti suosittua omaelämäkerrallista genreä ja kertoo päiväkirjamaisessa muodossa Brownin ihmissuhdesotkuista. Suorastaan kömpelö piirrosjälki ei haittaa yhtään vaan sopii todella hyvin tarinan arkisuuteen.
-
Chris Ware: Jimmy Corrigan - The Smartest Kid On Earth: tämä tiiliskivi taisi aloittaa nuorten jenkkipiirtäjien tulemisen. Opusta on kovasti kehuttu jopa maailman parhaaksi sarjakuva-albumiksi enkä kyllä olisi kovastikaan eri mieltä, sen verran hallittu ja monisyinen tarina on yhdistetty todella innovatiiviseen ruutusommitteluun. Kertoo erään suvun miesten sosiaalista ongelmista hyvin ahdistavasti ja koskettavasti.
- ja jottei menisi liian vakavaksi niin eräs kestosuosikeistani on
Roberta Gregoryn mainio
Bitchy Bitch -hahmo, joka seikkailee useassa albumissa ja nyt myös kokoelmateoksessa aina yhtä äkäisenä, vittuuntunena ja maailman menoa kritisoivana. GRRRRR!
Kotimaisista voisin kyllä mainita vielä
Ville Rannan, jonka päiväkirjat ovat olleet kerrassaan ihastuttavaa luettavaa. Nyt niitä saa paitsi herran kotisivuilta (
http://www.villeranta.com/luonnokset/index.html) myös kansien välissä ("Isi on vähän väsynyt"). Suosittelen!