Tosin niin mitenköhän mä edes kuvittelin että se voiskaan kestää? Ei ne asiat sieltä mielestä katoa, vaikka niitä kuinka yrittää vältellä. Ehkä olis jo korkee aika myöntää itelleen ettei ne katoo mihinkään ennenku ne selvittää.
Mutta kun pelkkä ajatus siitä että pitäisi alkaa tonkimaan mielen syövereitä ahdistaa. On liikaa sellasta jonka ajattelimen jo saa aikaan kyyneleet. Miten ihmeessä sitten voisin ne asiat sanoa ääneen? Ja jos en niitä pysty ääneen sanomaan, niin miten saan ne koskaan käsiteltyä?
No, nyt ainakin tiedän, että tälle on pakko lopultakin tehä jotain. En mä näin voi jatkaa. Jos mä jatkan tätä rataa niin en koskaan pääse eteenpäin. Ennemmin tai myöhemmin ne ajatukset ja asiat kuitenkin nousee taas pintaan, ja samalla vetää mut takas pinnan alle. Kai se on pakko tarttua härkää sarvista, ja käsitellä ne asiat, vaikka väkisin...
Mutta se taas tarkottaa sitä, että tulee olemaan edessä paljon unettomia öitä, ja punaseks itkettyjä silmiä. Paljon lohduttoman yksinäisiltä tuntuvia hetkiä, ja epätoivon tunteita...
Ooo.. Okei. Mä en kovin usein tähän threadiin postaile, mutta otetaan sellanen fencing tyyppinen asetelma (vaikka siellä taitaa ottelut mennä poikki viidestä pisteestä, dunno?) että koitetaan PUNNISKELLA tulisiko tämä asettaa :) vai :( threadiin.
Eka se tyyppi kellä on paidassaan tuo ":)" saa yhden pisteen siitä, oivalla pistoksellaan, ettäpä tuota, mun screeni toimi yön yli ja se voi tosissaan olla niistä nettispliteistä kiinni.
Mut sit se vähän synkistelevämpi ":(" jannu tirvasee kolme pistettä sillä että heräsin noiden viiden tunnin yöunieni aikana kolmasti uneen, joka kerta enemmän tahi vähemmän epämiellyttävään, nyt on ihan tile olo eikä oikein tiedä jotta potta meniskö vielä jossain vaiheessa päikkäreille että pelastais jotain iltapäivästä, vaiko sitten takais itelleen paremmat yöunet pilaamalla koko riemukkaan maanantain.
Yeesh. Hiton miekkailijat.
Vuokraan jostain paremman edustusjoukkueen
Vauhdikkaasti alkoi tämä päivä, sain 05.15 puhelun, että voisinko mitenkään mennä tuntia aikaisemmin duuniin avaamaan ovet, kollega sairastunut. Juuh, en "voisi", mutta pakkohan se on.
Onneksi jostain syystä jätin illalla vahingossa puhelimeen äänet päälle, muuten oisin onnellisen tietämättömänä nukkunut, eikä ketään olisi ollut avaamassa
flunssaa täälläkin. jääkaapis ei oikein mitään mitä vois syödä. toispa joku jotain keittioa ja paljon mehua. saikul on rasittava olla, taino ylipäätänsä kipee. aivot kaatuu tjsp, takas sänkyyn >
voi helvetti, ja huomenna alkais ikkunoiden joku kunnostustyö. ei helvetti. ei siin jos ne oiski ulkopuolel mut ne tulee tänne kämpän puolelle häärään viel.
argh, ja nyt ne metelöi kerroksen ylempänä. pieni kuolema
Vuodessa tulee keskimäärin pari ihan toivotonta päivää, tänään yksi niistä sitten tuli*uuh*
KAIKKI tuntuu toivottomalta, kesäduunia vielä 2 viikkoa jäljellä, koulu alkoi 2 viikkoa sitten*igor* Kursseja rästissä viime vuodelta, motivaatio=0, rahat menny ties minne....
Haluan matkalle, valmistua, rahaa, töitä(raha ja duuni menee käsikädessä), kiva kämpän ja koiran.....ei muuta.
haluun lomalle takaisin.. ihan kypsä tähän kaikkeen, työmotivaatio 0 ja masentaa
eikö loman jälkeen pitäisi olla paljon parempi fiilis? ei mulla ainakaan..
tää työpäivä.
ei ehtinyt kiireen vuoksi edes aamupalaa syömään, lounaalle ehkä voisi tunnin päästä mennä. eikä loppuviikko yhtään sen helpommalta näytä.
ja palkkaneuvotteluissa joku isokenkäinen oli kehdannut sanoa ettei meillä ole mitään syytä saada palkankorotusta koska työmme ei ole tarpeeksi vaativaa*dissaa*