Naapurin ukko kuoli kolme viikkoa sitten. Se ei sinällänsä kaada mun maailmaa, mutta häneltä jäi jälkeen koira, aivan ihana tapaus nimeltä Kelmi. Varmaankin jonkin sortin sukua Lapinkoiralle?? En oo ihan varma.
Naapurin ukon sukulaiset ovat kohtalaisen saamattomia, koska koira on asustellut hieman yli 3 viikkoa yksikseen ukon asunnossa. Ukon lapset käyvät viemässä sitä ulos miten kerkeävät. No tämäkään seikka ei kaada maailmaani..
[iso]Mutta...[/iso]
Koira haukkuu, ulvoo vikisee ja raapii. Juoksee ympäri kämppää ja ulvoo lisää. Haukunnan ja älämölön aloitusaika on kuin kellon lyömällä juuri silloin kun olisi aika mennä nukkumaan, tai päiväunille (joita tulee harvemmin otettua, mutta kun yöunet jää vähähiin on pakko). Sen lempipaikka ulvonnalle on juuri makuusyvennyksemme seinän takana. Viime yönä sain unirauhan n kahdentoista aikoihn, ei sekään kuulosta kauhean vittumaiselta, mutta kun herätys on 04.15 niin alkaa vähitellen hieman kiristämään.
Olisikohan aika menettää hermot totaalisesti???
Eilen illalla n. kahdentoista aikoihin yöllä Ukon akka (joka ei selvästikkään asunut samassa asunnossa Ukkonsa kanssa) tuli sitten viemään koiraa ulos, valitettavasti ympäri jurrissa. Kuulin kun ovi kävi ja ajattelin kohteliaasti huomauttaa koiran ulvonnasta, sekä aamuherätyksestäni. Joista kummastakin olemme jo kertaan jos toiseen kohteliaasti huomauttaneet.
Akan vastaus oli:
Aim sorry, ei oo mun koira...
Meni taas jonkin aikaa että sai rauhoiteltua itsensä...
Talossamme ei ole ollut tapana tehdä häiriövalituksia naapureista, mutta ajattelin tehdä tälläkertaa poikkeuksen. Naapurin ukkohan on kuollut. Voi kuulostaa hieman karulta, mutta nukkumattomuus aiheuttaa kotirauhan pirstoutumisen, pinnan kiristymistä ja suunnatonta vitutusta.
Pakko räyhätä johonkin suuntaan.
Helpotti.
Nyt saa isännöitsijä soiton.
Ja vittu taas se saatanan haukkuminen ja ulvominen alko. Rotanmyrkkynakkeja postiluukusta ja raidia perään perkele...