Laita tämä taustalle soimaan, niin kyllä sä saat sen tehtyä hetkessä:
[pieni].. So many times, it happens too fast ,You trade your passion for glory , Don't lose your grip on the dreams of the past ,You must fight just to keep them alive
It's the eye of the tiger, it's the thrill of the fight ,Risin' up to the challenge of our rival , And the last known survivor stalks his prey in the night, And he's watchin' us all with the eye of the tiger.. The eye of the tiger, The eye of the tiger, The eye of the tiger
[/pieni]
Iski jonkunlainen pohjimmainen ymmärrys, miltä vanhemmista tuntuu kun lapset osaa olla niin helvetin kiittämättömiä. Perkeleen upeeta toimintaa, helvettiäkö sitä jaksaa ihmisille tehdä palveluksia, kun sataa vaan paskaa niskaan niistäkin
Mikään niistä ei toteutunut. Muut olivat kuulemma estyneitä/väsyneitä/kiireisiä/mieluummin muualla. Niin aina. Ja tämän jälkeen itseä ei enää huvittanut. Noh, sen siitä saa kun jaksaa toivoa. Pitäisi ruveta täyspäiväiseksi pessimistiksi.
Kevään toiseks viimeisen tentin piti alkaa kahdeksalta. opettajaa ei näkynyt missään ja huomattiin, et tentin alkamisajankohdasta on annettu kahdenlaista infoo. Eli puoli kymmeneltä uusi yritys.
Kiukku.
Heräsin klo seitsemän, vaikka olisi saanut nukkua puolyhdeksään...koulussa ihmettelin, miksei täällä ole muita.
Ja koulusta pitää vielä mennä suoraan töihin, joten kotona olen kymmeneltä illalla. Väsyttää jo nyt.