Daverian:
Menin taas ajatuksiini ja aloin ajatella sitä kuinka turhaa elämäni on. Vaikka elämäni on monista ehkä hyvää niin en itse pidä siitä. Minulla on ystäviä, mutta näen heitä todella harvoin. Minulla on perhe joka rakastaa minua, mutta en viihdy kotona. Elämästäni puuttuu tyttöystävä. En tee päivisin muuta kuin käyn koulussa ja kotiin päästyäni olen koko päivän tietokoneella. En hillu kavereideni kanssa vaan istun kotona tietokoneen ääressä. En vietä iltaa kavereiden luona vaan istun kotona. Siis mitä syytä minun on elää kun en edes tunne eläväni?
Ei elämä ole milloinkaan turhaa. Se ei myöskään ole mitään jatkuvaa suoranaista ilotulitteiden rumputulta, jossa kaikki saavat samanaikaisia orgasmeja eikä kenelläkään ole rahahuolia tahi epäilyksiä omasta itsevarmuudestaan, komeudestaan, filmaattisuudestaan tahi suosituimmuusasemasta naismarkkinoilla.
Sinulla on perhe joka rakasta sinua, mutta et viihdy kotona? Oletko miettinyt tarkalleen mistä tuo saattaa kiikastaa? Haluaisitkos mahdollisesti omaa rauhaa? Kannattaa vaikkapa pohtia muuttamista omaan kämppään, jos vain mahdollisuudet antavat myöten. Vanhempiesi/sisarustesi kanssa kannattaa keskustella asiasta, siitä että et viihdy kotona. Puhumatta asiat eivät selviä.
Haluaisit tyttöystävän? Word of advice: älä pyri hankkimaan tyttöystävää sen takia, että "kaikilla muillakin on tyttöystävä, joten minullakin pitää olla sellainen, koska muuten en ole pop enkä rok". Siinä vaiheessa elämäsi on oikeasti jossain määrin ankeaa ja vailla sisältöä, jos on pakko hankkia jotain statussymboleiksi lueteltavia vimpaimia (tyttöystävä tahi uusi mersu), "koska niin vaan kuuluu tehdä." Usko pois, jossain vaiheessa vastaan alkaa kävellä/surffata/putkahdella ihan vaivaksi saakka aidosti mielenkiintoisia ihmisiä, jotka saavat aikaan tykytystä rintakehässäsi ja vilpittömän helliä tunteita. Jossain vaiheessa vanhetessasi vielä huomaat, että ilman tyttöystävää voi olla ihan kiva olla. Tällä en tarkoita sitä, että olisi jotenkin upeaa ja siistiä paneskella ja kemuttaa ympäriinsä, vaan sitä, että voit elää hetken ajan itseäsi varten ja pohtia millaisen tyttöystävän mahdollisesti haluaisitkaan.
There, you see: käyt koulussa. Joku voisi sanoa minua oudoksi, mutta minusta koulu tuo kummallisesti sisältöä elämään. Itse olen aina tykännyt koulunkäynnistä, sillä uusien asioiden oppiminen on kiehtonut minua pienestä saakka, kuten myös ne mainiot ihmiset ja ennen kaikkea suloiset tytöt, joita koulujen käytävät ovat pullollaan. Nyt kun olen alkuvuodesta valmistumassa yliopistosta, on minua alkanut jännittämään se, millaista uutta sisältöä elämä saa, kun tuttu ja turvallinen, minua silkkihansikkain erogeenisilta alueilta hyväillyt opiskelu ja puurtaminen päättyy. En kuitenkaan pidä sitä minään lamaannuttavana tekijänä tahi machoilevalta haasteelta mikä minun on nujerrettava, vaan suhtaudun siihen avoimin mielin ja lapsenomaisella uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, aivan kuten suosittelen sinunkin tekevän.
Olet koko päivän tietokoneella? Well, I'll be damned. Niin minäkin. Töistä kun tulee, niin kyllä minä ensimmäiseksi menen kotikoneen äärelle. Ei siinä ole mitään pahaa. Tietokoneilla räpeltäminen on parhaimmillaan hyvinkin aktivoivaa ja älynystyröitä hierovaa puuhaa. Jos on pakko pelailla, älä pelaa mitään kersojen aivotonta Counter Strikeä, vaan jotain raskaan sarjan strategiapelejä, joissa yksi vuoro vie viikon verran ja skenaarion pelaaminen loppuun saakka vie pari sukupolvea. Jos hillut keskustelupalstoilla, keskustele merkityksellisistä asioista, käytä järkeäsi ja sydäntä. Jos surffailet hassuilla sivuilla, älä hillu pornosaiteilla vaan ota selvää erilaisista sinua kiinnostavista asioista. Osallistu, aktivoidu, kehitä aivojasi. Kuulostaa borelta, mutta ei se ole sitä. Besides, netissä tutustuu ihmisiin, myös niihin tyttöihin. Netissä on sitä paitsi huomattavasti helpompi tutustua niihin chickseihin, kun saa rauhassa miettiä sanottavansa ja briljeerata ulosannillaan.
Et hillu kavereittesi kanssa kotisi ulkopuolella? Et näe ystäviä kovinkaan usein? Kehotan nostamaan takaliston ylös koneen ääreltä ja vääntäytymään ihmisten ilmoille. Sosiaalisella vuorovaikutuksella ja tärkeiden ystävien läheisyydellä on merkittävä ja positiivismerkkinen korrelaatiosuhde onnellisuuden ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Vaikka sitä oltaisiin olevinamme niin helvetin yksilöllisiä ja itseriittoisia, niin karu fakta on, että ilman muita ihmisiä olemme pelkkiä haaleita varjoja ja onttoja kuoria. David Lynchin loistavassa Straight Story -leffassa on minuun syvällisen vaikutuksen tehnyt kohtaus, jossa päähenkilö vertaa ihmisiä puunoksiin. Yksinään ihminen on yksittäisen oksan tavoin helposti katkottavissa, mutta kun otamme ison nipun oksia käteemme ja koitamme katkaista niitä, niin kuinkas ollakaan: yksikään oksa ei katkea. Ihmiset pitävät toisiaan koossa ja antavat sisältöä toistensa elämään.
Lempeästi kehottaisin sinua ottamaan itseäsi niskasta kiinni, aktivoitumaan ja hankkiutumaan kavereidesi seuraan. Sanoit edellä, että et viihdy kotona, mutta silti maleksit siellä etkä tapaa ihmisiä. Huomaat varmaan itsekin ristiriidan sanoissasi. Eivätkä ne tytöt kauhean useasti tule kenenkään ikäisesi nuorukaisen ovelle kolkuttelemaan ja ehdottelemaan seurustelusuhdetta. Sinun pitää näyttää maailmalle kuinka upea, ainutlaatuinen ja tutustumisen arvoinen heppu olet. Kyllä se siitä, et sinä yksin ole tässä maailmassa.