Tää on ehkä enemmänkin päivän AAAAARRRRRGGGGGHHHH, mutta kävin tänään ostamassa itselleni syystakin ja otin äidin makutuomariksi. Menin sitten mainitsemaan, että "pitää ottaa tarpeeks iso, että jos nää uudet lääkkeet lihottaa mua", niin äiti sitten innostui ja sain kuulla pitkät selitykset siitä, että "ei minun tyttäreni voi lihota, oot nyt jo noin kuvottavan lihava, jos tosta vielä lihoat, niin mitä minusta aatellaan" ja että "sullahan menee kaikki kaverisuhteetkin, jos lihoat, eihän kukaan halua lihavaa kaveria ja entäs sun parisuhdekin, se mies ei varmaan siedä tota sun nykyistä olomuotoakaan, haluatko että tulet taas jätetyksi, kun vaan lihot muodottomaksi".
Flunssa otti askeleen huonompaan yhden paremman päivän jälkeen, lääkäri diagnosoi luupiikin kantapäässä (pelihommat jää niikseen pariksi viikoksi) ja muutenkin elämä tuntuu niin tylsältä. Onneks on perjantai niin saa taas nukkua kunnon yöunet pari päivää...
Viilsin eilen fileerausveitselläni (jonka ikävä kyllä osaan pitää terävänä) itteäni keskisormeen, ja se on ihan hemmetin kipee vieläkin. Se tuppaa unohtuun välillä kun kirjotan näppiksellä, kun automaattisesti käyttää keskaria johonkin. Kirpasee ikävästi.
Poltin myös kieleni keskeltä eilen, ja siihenkin sattuu vielä ihan hemmetisti.
Kurkkukipukaan ei oo viel hellittänyt, nyt jo viikon ollut kipeänä. En tiedä pitäiskö sitä huomenna kaiken varalta käydä silti lääkäris, mut en tie auttaisko sekään enää si loppujen lopuks mitään. "Juo paljon" ois varmaa aika osuva veikkaus sille, mitä lekuri sanois.
Äiti ja iskäkin on täl hetkel Lapissa vaeltaas, ja ois ollu niiiin ihana olla heidän kanssaan siellä, nauttimassa kauniista ruskasta ja puhtaasta, kauniista luonnosta. Mut ei, mä oon täällä stanan etelässä.
On vaa jotenki olo allapäin tänään. Kaipais halia tai jotain.