Posts: 1,937
Posts: 1,965
Posts: 506
Posts: 8,060
ihanaa, naama veres, paita veres, takki veres, sänky veres, keittiö veres, vessa veres, olkkaris sulanut jäätelöpaketti ja kaatunu maitopurkki...
vähän aukes leikkaushaavat nielusta aamulla...open the floodgates
ja koko aamu meilahdessa paikattavana.
ttu mikä viikko oikeesti...
vähän aukes leikkaushaavat nielusta aamulla...open the floodgates
ja koko aamu meilahdessa paikattavana.ttu mikä viikko oikeesti...
Posts: 3,155
Posts: 405
Posts: 2,451
Posts: 1,489
Posts: 8,775
Jotenki on aa ihan 
-olo. Pitkään aikaan mikään ei oo menny nii hyvin, et oisin miettiny et "hitsi ku elämä on ihanaa plur jee wuhuu", vaan pikemminkin lähes kaikki vaa menny nii mettään ku voi mennä.
Ylämäki, missä olet? Näen vain alamäkeä :/ pohja ei näy viel, mut kovaa vauhtia se kai taas on tulossa näkyviin.
-olo. Pitkään aikaan mikään ei oo menny nii hyvin, et oisin miettiny et "hitsi ku elämä on ihanaa plur jee wuhuu", vaan pikemminkin lähes kaikki vaa menny nii mettään ku voi mennä.Ylämäki, missä olet? Näen vain alamäkeä :/ pohja ei näy viel, mut kovaa vauhtia se kai taas on tulossa näkyviin.
Posts: 3,973
Posts: 4,006
Posts: 4,006
Posts: 1,958
H3li, 28.2.2008 17:46:
well isn't this hilarious.
yhtäkkii meni nenä täysin tukkoon ja alko hillittömästi aivastuttamaan ja tuli inhottavia vilunväreitä myös. ois viikonlopulle monenmoista puuhaa. Kuume, pysy loitolla!
hush hush!!! pois kuume ja pöpöt!!!!!!!!!!!!!
Enpä saanut tänään tiimipalaverissa otettua puheeksi asiaa, joka on mieltäni paljon painanut. :( Aikaa oli taas rajallisesti, ja en vain voinut parilla viime minuutilla avata suutani asiasta, joka vaatisi kunnon keskustelua puolin ja toisin. Muutenkin jänskättää ottaa asia puheeksi. Mun on kuitenkin pakko, koska olisi epäreilua lähteä vaan duunista lätkimään yhtäkkiä, jos ei ole edes yrittänyt selvittää asiaa ja keskustella avoimesti. On vaan inhottava fiilis lähteä duunista aina mieli apeana.
Missään muussa duunissa en ole koskaan tuntenut itseäni yhtä huonoksi, olen aiemmin saanut rakentavaa palautetta onnistumisen kokemusten kera (ja aiemmat työpaikat ovat ilmapiirillään mahdollistaneet myös omista virheistä oppimisen ja ammatillisen kasvamisen). Tällä hetkellä tuntuu, ettei musta ole mihinkään, vaikka tiedostan omat vahvuuteni tällä alalla, ja vaikka olen aiemmin saanut runsaasti positiivisia kokemuksia työelämästä ja omasta osaamisestani (jota tietysti haluan kehittää koko ajan eteenpäin). Inhottava ristiriitainen tilanne. Ympäristö ja ilmapiiri on sellainen, että saa mut voimaan tosi pahoin. :(
Tavallaan harmi, kun tällä alalla ei voi oikein olla työttömänä, koska lepotauko tekisi terää - mutta rahaa on saatava kuitenkin.
Jospa selaisin avoimia työpaikkoja tänään sen sijaan, että jämähtäisin tähän apeaan ajatuskierteeseen.
Missään muussa duunissa en ole koskaan tuntenut itseäni yhtä huonoksi, olen aiemmin saanut rakentavaa palautetta onnistumisen kokemusten kera (ja aiemmat työpaikat ovat ilmapiirillään mahdollistaneet myös omista virheistä oppimisen ja ammatillisen kasvamisen). Tällä hetkellä tuntuu, ettei musta ole mihinkään, vaikka tiedostan omat vahvuuteni tällä alalla, ja vaikka olen aiemmin saanut runsaasti positiivisia kokemuksia työelämästä ja omasta osaamisestani (jota tietysti haluan kehittää koko ajan eteenpäin). Inhottava ristiriitainen tilanne. Ympäristö ja ilmapiiri on sellainen, että saa mut voimaan tosi pahoin. :(
Tavallaan harmi, kun tällä alalla ei voi oikein olla työttömänä, koska lepotauko tekisi terää - mutta rahaa on saatava kuitenkin.
Jospa selaisin avoimia työpaikkoja tänään sen sijaan, että jämähtäisin tähän apeaan ajatuskierteeseen.
Posts: 7,069
Vampyrella, 28.2.2008 19:21:
Enpä saanut tänään tiimipalaverissa otettua puheeksi asiaa, joka on mieltäni paljon painanut. :( Aikaa oli taas rajallisesti, ja en vain voinut parilla viime minuutilla avata suutani asiasta, joka vaatisi kunnon keskustelua puolin ja toisin. Muutenkin jänskättää ottaa asia puheeksi. Mun on kuitenkin pakko, koska olisi epäreilua lähteä vaan duunista lätkimään yhtäkkiä, jos ei ole edes yrittänyt selvittää asiaa ja keskustella avoimesti. On vaan inhottava fiilis lähteä duunista aina mieli apeana.
Missään muussa duunissa en ole koskaan tuntenut itseäni yhtä huonoksi, olen aiemmin saanut rakentavaa palautetta onnistumisen kokemusten kera (ja aiemmat työpaikat ovat ilmapiirillään mahdollistaneet myös omista virheistä oppimisen ja ammatillisen kasvamisen). Tällä hetkellä tuntuu, ettei musta ole mihinkään, vaikka tiedostan omat vahvuuteni tällä alalla, ja vaikka olen aiemmin saanut runsaasti positiivisia kokemuksia työelämästä ja omasta osaamisestani (jota tietysti haluan kehittää koko ajan eteenpäin). Inhottava ristiriitainen tilanne. Ympäristö ja ilmapiiri on sellainen, että saa mut voimaan tosi pahoin. :(
Tavallaan harmi, kun tällä alalla ei voi oikein olla työttömänä, koska lepotauko tekisi terää - mutta rahaa on saatava kuitenkin.
Jospa selaisin avoimia työpaikkoja tänään sen sijaan, että jämähtäisin tähän apeaan ajatuskierteeseen.
Mulla on tosi paljon samoja ongelmia kun tiimipalavereja pidetään. Huvittaisi sanoa paljonkin asioita mitkä painaa mieltä. Työyhteisö näyttää ulospäin tosi hyvältä ja yhteistyökykyiseltä, mitä se ei tosiasiassa ole. Eli hommat valuu yhden ihmisen hoidettavaksi, ja siitä seuraa muitakin ongelmia kuin se, että yhteisön jäsenten välit rakoilee. Palautetta tulee kyllä, ja se on hyvää, mutta ei niiltä ihmisiltä keiltä sitä eniten toivoisin.
Ongelmia en viitsi tuoda palavereissa ja kehityskeskusteluissa julki, koska kun kerran tämän virheen tein, sain kuulla olevani huolimaton, huono, asiakaspalveluun kykenemätön, laiska, ja muuta vastaavaa. Kuitenkin palaute on hommassani suhteellisen tärkeää, joten pyrin välttämään näitä negatiivisia tilanteita, jolloin tällainen ryöpytys voisi saada tulta alleen.
Joskus tulee mieleen, et saisko tän saman rahan, mitä nyt saa, pienemmällä työllä ja vähemmällä stressaamisella? Voisiko joskus kokea olevansa kokoajan tyytyväinen hommiinsa?
Menipä offtopiciksi, sori.
domi, 28.2.2008 19:27:
Joskus tulee mieleen, et saisko tän saman rahan, mitä nyt saa, pienemmällä työllä ja vähemmällä stressaamisella? Voisiko joskus kokea olevansa kokoajan tyytyväinen hommiinsa?
Menipä offtopiciksi, sori.
OT is my middle name. :D
Ymmärrän täysin, mä mietin välillä ihan samaa. Ehkä mä olen liian vaativa itselleni. Yritän aina parhaani, sen pitäisi riittää. Tällä alalla on valitettavasti niitäkin ihmisiä, jotka luulee ettei heillä ole enää mitään kehittymisen varaa, joten tavallaan mun pitäisi olla ylpeä itsestäni, kun tiedostan omat vahvuuteni ja heikkouteni, ja olen halukas kehittymään koko ajan. Tänhetkinen paikka vaan tuntuu lannistavan sen innon, joka mun sisällä yleensä kytee. :/
Noh, pakko vaan ottaa puheeksi nää hommat ennenku vaihdan paikkaa. Harmi vaan, kun ei ole koskaan mitään yhteistä kahvitaukoa, johon meidän oman tiimin 3 työntekijää pääsisi samanaikaisesti, joten ainut mahdollisuus puhua on kerran viikossa pidettävä tiimipalaveri (jota ei muistaakseni voida pitää ensi viikolla). Örps.
Elämä on. Voimia sullekin! <3
Posts: 3,138
Posts: 7,069
Vampyrella, 28.2.2008 19:36:
OT is my middle name. :D
Jatketaan hiukan OT:ta. Meillä nuo ihmiset ovat juuri sellaisia, jotka ovat opetelleet sen tietyn muotin, ja ovat vain yhdellä osa-alueella mukana. Sitten kun mukaan tulee tällainen allekirjoittanut, joka on nuori (muut ovat siis yli 50-vuotiaita) ja joka haluaa oppia mahdollisimman paljon uutta tietoa eri osa-alueilta ja olla mukana kaikessa, niin jopas niskakarvat menevät heillä pystyyn. Siitä seuraa kyräilyä, selän takana puhumista, ja tämän kaiken seurauksena ainakin mulla, innostuksen laantumista, työn inhoamista ja muuta sen sellaista.
Elämä on :)
Posts: 157
domi, 28.2.2008 19:56:
Jatketaan hiukan OT:ta. Meillä nuo ihmiset ovat juuri sellaisia, jotka ovat opetelleet sen tietyn muotin, ja ovat vain yhdellä osa-alueella mukana. Sitten kun mukaan tulee tällainen allekirjoittanut, joka on nuori (muut ovat siis yli 50-vuotiaita) ja joka haluaa oppia mahdollisimman paljon uutta tietoa eri osa-alueilta ja olla mukana kaikessa, niin jopas niskakarvat menevät heillä pystyyn. Siitä seuraa kyräilyä, selän takana puhumista, ja tämän kaiken seurauksena ainakin mulla, innostuksen laantumista, työn inhoamista ja muuta sen sellaista.
Elämä on :)
Todella inhaa. Monia ''vanhoja konkareita'' pelottaa kaikki muutos ja kaikki sellainen, jossa joutuvat kenties kyseenalaistamaan oman osaamisensa. Mä oon tottunut kyseenalaistamaan toimintaani aina, jotta en jämähtäisi paikoilleni. En kuitenkaan ole koskaan aiemmin joutunut päivittäin kyseenalaistamaan omaa alavalintaani, aiemmin olen ajatellut että tää on ehdottomasti mulle oikea ala. Tässä duunipaikassa oon jotenkin vajonnut ihan jonnekkin alamaihin. :/
Noh, meitä on moneksi. Taitaa jokaiselle työpaikalle mahtua monenmoista tallaajaa. Mä aion kuitenkin yrittää löytää sellaista paikkaa, jossa saa olla ihminen. Paikkaa, jossa ihmisen vahvuuksia osataan arvostaa, ja kehittymisalueiden kehittymistä tukea.
Elämä tosiaan on.