Joskus tuli luovutettua, mutta nyt sitten kävin olemassa Afrikassa pikkasen yli puolivuotta ja karenssi paukahti päälle joten ei luovutella hetkeen... Verenluovutus kyllä on ihan simppeli homma, eikä se ole niin paha kuin moni kuvittelee! Itsellä ei minkäänlaisia sivuvaikutuksia.
luulin pitkään, että mulla on sellainen virus veressäni, etten voi luovuttaa verta. Siis virus, jonka olen perinyt äidiltäni. Kyseessä oli ns. hepatiitti UB...(kirjotinkohan oikein???) Eli se on ei-aktiivinen, mutta voi aiheuttaa verenlisäysessä komplikaatioita esim. leikkauspotilaalle... Mutta, kuulinki tos joku aika sitte, et mulla EI OO enää sitä..eli se on hävinny aikojen kuluessa itestää pois.
Eli pitäis varmaan mennä luovuttaa verta. Mun veriryhmä on AB- ,joka on melko harvinainen ryhmä, joten mun luovutettu veri vois ollaki aika arvokasta...
Pitää kattoo...ei mua neulat pelota, tai se verenotto, mut jotenki vaan ei tunnu ihan kuitenkaa hyvältä.
Mulla OLI ennen veri-/neulakammo, mut ollessani intissä, mul oli keuhkokuume ja multa otettii verinäyte joka pvä kax kertaa viikon ajan...Sen jälkee ei hirveemmi oo pelottanu!!!
Tapsa:
--- minttu83:
En ole luovuttanut mutta haluaisin. Mulla on kuitenkin niin paskat veriarvot et en aika varmasti koskaan saa luovuttaa...
---
Oon kasvissyöjä, mutta en jaksa pitää niin tarkasti silmällä (siis en ollenkaa) että saan kaiken tarpeellisen siitä ruuasta mitä syön....joten oon vähän väliä jollain rautakuurilla tms...tiedän, tyhmä minä !!!
Jutu:
Ajattelin käydä tässä joku päivä luovuttamassa verta, mutta inhoan neuloja sen verran, että meinaa yökkö tulla. Ehkäpä mä kestän sen, jos oikein yritän
Mulla on ollut kauhea neulakammo pienestä pitäen ja pelkästään telkkarissa näytettävä neulojen kanssa touhuaminen sai mut voimaan pahoin. Sinänsä veri ei ole mitenkään kauhistuttanut mua koskaan mutta ihoon työnnettävät neulat... No, armeijassa tuli sitten ensi kertaa eteen mahdollisuus käydä luovuttamassa verta ja en tietenkään mennyt. Tupakavereita kävi ja mun jänistäminen jäi kaihertamaan mieltä. Täytin kaikki luovuttajan kriteerit, joten tunsin sen lähes velvollisuudeksi, josta oli luistanut. Sittemmin mahdollisuuksia on tullut eteen opiskellessa ym. ja muutama vuosi sitten tartuin itseäni niskasta voittaakseni tämän irrationaalisen pelon. Kylmin käsin ja kalpeana kauhusta menin ensimmäisen kerran luovuttamaan*hihu* Eniten pelkäsin sitä, että pyörtyisin, koska en ole juuri koskaan pyörtynyt. Se olis ollu miehelle vähän noloa*joo* Pidin naaman peruslukemilla, enkä näyttänyt kauhuani ja selvisin hienosti. Hoitsut vaan kysyi, voitko hyvin, kun olet aika kalpea*joo* Joo, no problem...really*ding* No, ei siinä mitään pelottavaa ollutkaan. Toinen kerta meni jo helposti ja nykyään mulla ei enää mitään neulakammoa ole. Käyn nykyään kerran tai pari kertaa vuodessa luovuttamassa verta. Siitä näkee myös hemoglobiinin, joka mua kuntourheilijana kiinnostaa. Näyttää vaihtelevan mulla aika paljon, alimmillaan 142 ja korkeimmillaan 163, riippuu varmaan ruokavaliosta ja yleiskunnosta. Olen ajatellut myös luuytimen luovutusta. Se olisi jo vähän aikaavievä tapahtuma, mutta luovuttajalle suht helppo. Niitä taitaa tällä hetkellä olla tarpeeksi, mutta rekisteriin voisi ilmoittautua varalle. Jos jonkun henki olisi siitä kiinni, niin olisin ilman muuta valmis.
En käsittääkseni voi luovuttaa, jokin painoraja tms...
En edes tiedä veriryhmääni, höh. Viimeksi Thaimaan matkalla tuli lappu, jotta kaikki sen ja sen veriryhmän omaavat nyt luovuttamaan. Harmitti oikein, kun ei voinut olla avuksi senkään vertaa...