Mull on ehkä kaks parasta ystävää, toisee tutustuin kesällä enne ekaa luokkaa ja siit asti ollaa 'leikitty' yhessä, riitoja ollu, mut kaikest ollaa ylipäästy, onneks
. Sit on toinen, joka on mulle maailman tärkein ihminen, tuntenu ala-asteelta sen kaa ei olla mistää riidelty, mut mielipide eroja löytyy monestaki aiheesta
.
Lukios luulin et olis ollu montamonta todellista kaveria, mut vain muutama, siis todellla harva, on jäänny lukion jälkee... ikävä kyllä. Pilemaalmasta oon saannu iha kamalasti uusia tuttuja ja kavereita, niist yks poika on ylimuiden, voin kertoo sille ihan kaiken ja se jaksaa kuunnella ja itekki miellää kuuntelen sen höpinöit
.
Ku muutin pois pk-seudult, menetin monta kaverii siinä, et niit ei enää jaksanu kiinnostaa ottaa yhteyttä, ja mä kyllästyin olee se joka pitää huolen suhteista. Ja se etten tutustunu aluks oikeestaa kenenkää täällä oli tosi raskasta. Nyt on onneks tutustunu muutamaa mahtavaa ihmisee, joist voi tulla vaiks mitä ajan mittaa
. Vaiks kaveripiiri on kutistunu tosi pieneks on mukana enää vaa ne, jotka oikeesti arvostaa ystävyyttä ja tietää ettei ne petä luottamusta