Ystävyydestä...

olen hyvin epäsosiaalinen erakkoluonne pohjimmiltani enkä tarvitse elämääni kuin muutaman ihmisen... ystäviä minulla on sen verran, että vielä muutama mahtuu mutta varsinaista tarvetta ei ole. eli tulee jos on tullakseen...

varhaisin ystävyyssuhde juontaa juurensa lapsuuteen... naapurintyttöön ja koulukaveriin, jonka kanssa kasvettiin ns. aikuisiksi. nyt asutaan niin kaukana toisistamme, että tosi harvoin nähdään, mutta silti tuo ihminen säilyy aina mun elämässä.

nykyinen paras ystävä on yksi entinen seurustelukumppani. ollaan tunnettu kohta viitisen vuotta ja tällä hetkellä ainut ihminen, jolle voin kertoa kaikki ja johon oikeasti voi luottaa kuin peruskallioon..

sitten on yks punapää, jonka olen tavannut hesarilla judge julesin soittaessa... maailman ihanin nainen, joka olemuksellaan saa mut aina hyvälle tuulelle. niin monta railakasta reissua ollaan tehty ja salaisuuksia jaettu.. toivottavasti tullaan tekemään niitä edelleen...

sit on koulun kautta löydetty ystävä ja muutama muu... ja nyt yks uus otus on tunkeutumassa mun ystävien joukkoon... sinne juurtumassa ja toivottavasti myös jäämässä... =)

kyllä ystäviä voi olla monia... menee vaan hetki ihmisen elämää, että oppii löytämään ystävyyden ja nauttimaan siitä.. =)

-parempiystäväpivossamuttamieluumminhuuhkajanoksallauhuu

Mulla on yksi paras ystävä . Tutustuttiin yläasteella, eli ollaan tunnettu jo reilut 10 vuotta ja se aika ollaan oltu parhaita ystäviä. Asutaan eri kaupungeissa, joten nähdään aika harvoin, mutta pidetään mm. puhelimitse yhteyttä. Meillä on samanlainen huumorintaju ja ihan omat jutut, paljon on koettu yhdessä . Lisäksi on tietysti hyviä kavereita jonkun verran ja kavereita/tuttuja aika paljon... Parhaaseen ystävään voi kyllä luottaa asiassa kuin asiassa 100 %-sesti ja kumpikin tuntee toisensa läpikotaisesti.

[muokattu 17.8.2004 11:32]

ystävyydestä.... tapasin mun entisen parhaan kaverin baarissa. tutustuttiin oltiin ikionnellisii sit tää muija lemppas mut... koska en ollu loppuvaihees sellanen ku se halus,*aika juoksee, niin minäkin* noh terve menoo... *taputapu*

tuttui on niin maan perkeleesti, ja vielä siihen päälle kaikki kaverit.. huh! on mulla hyvii ystävii moontaki... en ikinluopuis niistä!!
alaasteelta tai yläasteelta ei oo enää ketää jäljellä... joo eip oo. mut ois kiva nähä ja kuulla niistä... täälläkin asustelee mun entinen koululainen... törmättiin bileissä. en ois koskaan uskonnu että ees jutellaan mutta me ollaan edistytty *tuttu* pisteeseen... seuraavaks kaveri?

Paljon hyviä ystäviä, mutta ei yhtään semmoista jolle uskaltaisin kaiken kertoa. Mulla ei oo koskaan ollu ns. parasta kaveria, vaan useita hyviä kavereita. Kynä ja paperi on mun parhaimmat ystävät,sinne sitten kaikki puretaan.
Ystäviini oon tutustunu aika eri tavoilla,osan tuntenu pienestä pitäen,osan vasta muutaman vuoden. Meillä on aika tiivis kaveriporukka ollut nyt pari vuotta jonka kanssa jaetaan sitten ilot ja surut.

Mä en kyllä koe että mulla on mitään tosiystävää. Ehkä syy siihen on se että mä en vaan osaa pitää yllä mitään \”tosiystävä\” -suhteita. Onhan mulla kavereita ja muutama tosi pitkäaikanenkin kaveri mutta en koe mitenkää heitä tosiystäviksi. En vaan ikinä tuu soittaneeksi et \”hei mitäs sulle kuuluu\” jne., mut jostain kumman syystä noi mun tarha-aikaset kaverit on vieläkin roikkunu mun perässä, vaikka välillä on ollu pitempiäkin aikoja kun ei olla nähty eikä juteltu. Mut edelleen ne kestää mua, en tajua. Itteni mielestä oon kohdellu niitä kohtuu törkeesti.

Mä oon myös tosi yksinäinen susi, mies joka kulkee omia polkujaan, mutta kyllä mullekin lopulta on ystävät löytyneet rinnalle, kukin mitä omituisien yhteensattumien kautta.
Vaikka joskus tuntui että jäisin yksin niin nyt voin kyllä sanoa että mulla on maailman parhaimmat ystävät, niitä ei ole montaa, mutta en tarvitsekaan tuntea muita ihmisiä kuin ystäviä, ne on enemmänkin mitä oon voinnu toivoa
Kukin kyllä tunnistaa itsensä joten en ala niin nimeämään, mutta juuri HE ovat tehneet mun elämästäni elämisen arvoista. on mulla tietty muutamia kavereita, mut ikävä kyllä mulla ei riitä aikaa kaikille ja mieluiten annan aikaa juuri niille ihmisille jotka ovat mulle läheisimmät. Pystyn kyllä kaikille ystävilleni kertomaan kaikki asiat just niikun ne ovat, eikä mun tarvi salailla mitään....ja luottamus on syntynyt kaikkien välille joten toisten salaisuuksista ei puhuta toisten kesken mitään....se on kaikkein tärkeintä musta...

Ammattikoulussa mun elämä sai kyllä uuden suunnan, uusien ihmisten myöten sekä myös vanhankin tutun ala/yläasteen ajoilta löysin läheiseksi ystäväkseni, amiksen kautta he ovat jääneet pysyväksi mun elämässäni, nyt kyllä tiet eroaa kun koulut ovat ympäri suomea, mutta kyllä me tullaan näkemään toisiamme tosi paljon....niin uskon....ja ainahan on muita yhteydenpito muotoja....
Bileiden kautta ja mun ystävien kautta olen saanut tutustua nykyään mulle hyvin tärkeisiin henkilöihin, on ollut tietty yhden kanssa monen moisia kuvioita ja kaarteita mutta kuitenkin vielä yhteyksissä ollaa oltu paljon.....ja muiden kanssa on ollut aina hauskaan kun ollaan nähty niin rannoilla kuin baareissakin.....

Mutta kiteytettynä, en voi muuten kai ilmaissa omia fiiliksiä kuin sanalla KIITOS teille kaikille tasapuolisesti, olette niin rakkaita*hali*t

[muokattu 17.8.2004 12:04]

Kavereita on pilvin pimein - ainakin nykyään - mutta onneksi löytyy muutama todella tärkeäkin ihminen. Kaksi *sydän*ystävää kotikaupungista, toinen lukioajoilta ja toinen jo ala-asteelta jaksaa aina ymmärtää ja olla tukena, ja vaikka joskus menis vuosiakin väliä ettei tavata niin välit pysyy vahvoina...

Sitten on pari viimeaikaisempaa tuttavuutta jotka oli heti samalla aaltopituudella - en vielä tiedä mitä näistä ystävyyksistä kehittyy mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että niille voi kertoa ihan mistä vaan...

Ja äippä on kans mun todella hyvä ystävä

Välil tuntuu et on paljo noita hyvii ystävii,mut loppujen lopuks..*eiei*Kavereita,tuttuja etc. on ihan ketusti,mut sillon ku todellaki tarvis jtn apuu,ni just ketää ei oo misää..Sit on nää täydelliset ihmiset,jotka tekee paskasii,ku niitten kännihölpötyksii ei jaksa kuunnella..*grr*Joten taitaa olla mus itessä vika,ku on tollasten seurassa..Ei muuta ku monon kuva persuksii ja haistatetaa sellasillekki kusipäille pitkät..*kivatsulle*Mut sitte...On se yks ihminen johon voi aina luottaa*sydän* kiitokset ja oranssille taskuraketille!

Jos totta puhutaan ni mulla ei oo virallista tosi ystävää kun kaikki on samalla tasolla ja niitä löytyy jopa niin paljon, että varpailla voi laskea ni kaikkien kanssa on helppo puhua...tai itse asiassa kyl on muutama semmoinen kiva tytteli tullu netissä vaan vastaan ni niitten kanssa on höpötelly kaikkee ja valitellu kanssa...ni oiskohan ne sitten jotain netti tosiystäviä

Musta tuntuu että mulla on noin reilun yhden käden sormille todella hyviä ystäviä ”Bilemaailmassa” sekä ”Normimaailmassa” (jos saan yleistää ).

Ja tärkeimpänä kriteerinä lasken sen että ystävään voi luottaa ja ystävä kuuntelee tilitykset tarpeen vaatiessa - homma toimii tietenkin myös toisin päin.

voisin sanoa että minulla on muutama oikea ystävä.. sellainen joka uhraa toisen takia.. niitä löytyy hyvin harva maailmassa ja niistä kannattaa pitää kiinni.

IRL muutama tosi hyvä frendi joita ei oikein haluaisi menettää, mutta...aika kuluu ja tosiystävätkin katoaa

Mul on kyllä ystäviäkin..(vaik ei uskois) Tutustuin 14 vuotta sitten ja ystävä edelleenkin. On ollut ISOJA riitoja ja välitkin meni poikki vuodeksi, mutta kaikesta selvitään. Tää ihminen on huippu ja toivon, että tää ihminen säilyy mun elämässä pitkään. Mut muuten kavereita tulee ja menee...

m_a:
Mikä tekee ihmisestä hyvän ystävän?
ehkä se paras kaveri on asunut melkein naapurissa, käynyt samassa koulussa/ töissä ja jonka kanssa on eletty yhdessä tärkeitä hetkiä. On helppo lähestyä valmiiksi tuntemaa ihmistä. Mitäs jos henkilö, jolle en ole puhunut koskaan, olisikin parempi ystävä kuin moni muu?

Tekeekö ihmisestä hyvän ystävän se että sille on helppo puhua? Etäisyyskin kuuluu tuohon helppouteen, naapurissa asuvalle kaverille voi nenätysten puhua ilman puhelinlaskun nuijimista, toista se olisi kun halin saamiseen menee yli 2tuntia. Ystävyyshän on läheisyyttä

Jaksaako sitä aina nähdä kavereita?
Mitä sitten kun ystävää näkeekin harvoin ja ystävä ”muuttuu? Enää ei ollakkaan kiinnostuneita samoista asioista, kiinnostaako edes toinen?

*sydän*ystävä

nimim. kadottanut ystäviä

Jos vielä lisään oman mietintäni, mikä tekee ihmisestä ystävän.....

Eikö ystävällä ole jotain mitä itse on halunnut/kaivannut ja silloin alkutaipaleella näkee että tuosta tyypistä on hyötyä ja sillä on samat intressit sekä ajatukset ja sitä kautta opettelee tuntemaan ihmistä kun viettää aikaa hänen kanssaan.....eli toisaalta ystävyys on todella itsekästä mutta toisaalta taas epäitsekästä....eli kun tarvitsee jotain...mitä sitä tekee....soittaa/kutsuu ystävää.....eli jos tarvii apua, kuuntelijaa, lohduttajaa, lainaajaa, kaikkea....ystävää kutsutaan apuun....
Epäitsekkään siitä tekee se että tekee itse samoin toiselle...

Ystävyys kun on hankittu....ei se välimatka sitä muuta....ja sitä kyllä ymmärtää jos ystävällä on muuta ajateltavaa juuri sillä hetkellä jolloin itsellään olisi aikaa nähdä toista, mutta moneen otteeseen sanott, ystävyys on molemmin puolista....

Oonko aivan väärässä....??

m_a:
Mitä sitten kun ystävää näkeekin harvoin ja ystävä ”muuttuu? Enää ei ollakkaan kiinnostuneita samoista asioista, kiinnostaako edes toinen?

Kyllä hyvätkin ystävät voivat kasvaa erilleen Tällöin huomaa vain, ettei ole enää juuri mitään sanottavaa toiselle, tai on, mutta toista ei juuri kiinnosta. Se ei silti tarkoita etteikö taas voitaisi mennä ympäri ja törmätä uudelleen eri elämäntilanteessa. Uskon edelleen siihen, että ystäviään arvostaa kokonaisuuksina, jolloin heidän kiinnostuksen kohteensa tms. määrittelevät lähinnä sitä, kuinka usein tulee tavattua nenätysten. Elämä heittelee ihmisiä eri suuntiin, ihmissuhteissa ei voi olla kovin lyhytjänteinen eikä suppeakatseinen vaikka usein todellakin tekisi mieli.

m_a:
Mitä sitten kun ystävää näkeekin harvoin ja ystävä ”muuttuu? Enää ei ollakkaan kiinnostuneita samoista asioista, kiinnostaako edes toinen?

Vaikka hyvää ystävää ei näkisikään joka päivä, niin ei se tarkoita, ettei sitä ystävää kiinnostaisi, mitä sulle kuuluu tai missä sä oot. Jokaisen ihmisen elämäntilanteet muuttuvat, paikat ja maatkin saattavat vaihtua, mutta mielestäni ystävyyttä on myös se, että ystävykset tietävät toisen olevan siellä jossain ja että toinen on valmis kuuntelemaan.

Mielestäni ei tarvitse olla kiinnostunut samoista asioistakaan. Olisi hieman oudon kuuloista, jos joku ystävistäni sanoisi minulle; ”sä et tee samoja juttuja kuin minä, niin ei me voida olla ystäviä” tai ”mä saan vauvan, mein ystävyys sitten loppuu tähän”. Tietystikin erilaiset tilanteet vievät kauemmas siitä tilanteesta, mistä se ystävyys alunperin lähti liikkeelle, mutta miksi sen ystävyyden pitäisi muuttua? Välimatka tekee silloin tällöin vaan hyvää ja kun pääsee niiden ystävien kanssa taas saman pöydän ääreen, niin silloin on vaan enemmän kerrottavana.

Itselläni on muutama hyvä ystävä ala- että yläaste-ajoista jäljellä. Vaikka ei sitä nähdä kovin usein, niin sitä aina tietää, että se ystävä on olemassa ja kuuntelemassa, jos haluaa jostain puhua..

[muokattu 18.8.2004 20:05]

Pari sellaista ystävää on joita ilman mä en tiedä mitä tästä elämästä tulisi...
Ja tietenkin on myös tärkeitä kavereita.
Hyvän päivän tuttuja on tässä pikkukylässä enemmän kuin tarpeeksi.

[muokattu 18.8.2004 20:11]

Ala-asteajoista on vain yksi kaveri jäljellä jota olen nähnyt useammin kuin kerran muutamassa vuodessa, ja nyt sekin muuttaa pois, samalla kun myös itse vaihdan paikkakuntaa. Muutamia harvoja ihmisiä on joita pidän kavereina, ja hyvänpäiväntuttuja on lauma.

Edit: niin, ja vihamiehiä on tietääkseni nolla . Ja tietysti meillä kaikilla on epäsosiaaliset päivämme, mutta yleensä ottaen tutustun uusiin ihmisiin erittäin mielelläni.

Ystäviä ja tuttuja riittää ihan riittämiin, mutta aina on tilaa uusille tuttavuuksille, koska olen sosiaalinen eläin ja kaikkein eniten viihdyn seurassa. En kuitenkaan omaa Sitä Parasta Ystävää(tm), koska haluan kuitenkin pitää jotain itselläni enkä kuiskutella jollekulle syvimpiä salaisuuksiani peiton alla.

Ja muuten Tosi Ystävyyteen en edes usko, eikö kaikki ystävyys ole Todellista? Lisäksi ihminen on ihmiselle susi ja Se Paraskin Ystävä voi pettää jollain tavalla. Tietysti ei kaikki ”ystävät” välitä oikeasti _sinusta_, mutta luullakseni minulla ei onnekseni ole sellaisia siivellä eläjiä (kai?).

Olipas taas sekavaa tekstiä... Toivottavasti ymmärsitte mitä hain takaa.