lähestulkoon kokonaan läpi möngitty kuolettavan tylsä lukio, joka katkes kirjotuksissa ruotsin reputukseen, mutta näillä näkymin jos kaikki menee niinkuin pitääkin, valmistun tänä keväänä elektroniikka-asentajaksi :)
vaavu:
Eilisestä lähtien virallisesti diplomi-insinööri, vieläpä oivallisesti.
Onnitteluni! Tämä antaa meille muillekin pientä toivoa siitä, että ehkä se Klubituksen aktiivinen käyttö ei olekaan täysin ylitsepääsemätön este valmistumiselle :)
vaavu:
Eilisestä lähtien virallisesti diplomi-insinööri, vieläpä oivallisesti. Ehkä mun pitää nyt tilata käyntikortteja, joihin voi titteliksi laittaa "oivallinen DI".
No siis... Yo 2004 keväältä, jaksoin just ja just käydä lukion riipien ja raapien sen 75 kurssia kasaan.
Nyt sit pitäis jatkoja ajatella, kun on taas tää aika vuodesta kun haut alkaa... enkä mä tiedä yhtään mihin sitä lähtis. Kiinnostaa vähän kaikki, mutta ei mikään tarpeeksi *taputapu* ja toinen asia on että puuttuu itseluottamus siihen että tosiaankin pääsis johonkin sellaseen mihin kaikista eniten toivois/yrittäis... kuten oikis tai lääkis.
No jää taas nähtäväks jääkö loppukesästä luu käteen ja palaan johonkin kuppaseen duuniin, vailla mitään ammattitaitoa
musta tulee simultaani- ja konferenssitulkki sit joskus isona. ei o kyl mikaan kiire valmistua. tal hetkel ollaan pariisissa vaihdossa ja ens vuodeks ois tarkoitus menna damin yliopistoon :)
petraxx:
musta tulee simultaani- ja konferenssitulkki sit joskus isona. ei o kyl mikaan kiire valmistua.
Dear god, pähkähullu ja itsetuhoinen nainen olet. Olin näet kesällä 2004 Suomen delegaation jäsenenä Genevessä YK:n aids-ohjelman hallintoneuvoston suuressa kokouksessa, jossa simultaani/konferenssitulkit olivat helisemässä, jopa siinä määrin, että tulkkien pomo tuli pariin otteeseen silminnähden hermoraunioisena ja itkua pidätteleväisenä keskeyttämään etenkin lattarimaiden edustajien yltiökiihkeät ja hillittömällä ylinopeudella kaahaavat agitaatiopuheet, koska tulkit eivät yksinkertaisesti pysyneet enää mukana menossa. Minua ja monia muita pukuklovneja nauratti tilanteen absurdius, mutta jälkikäteen pohdin vakavissani (joskin myös ehkä hivenen ilkikurisestikin), jotta minkälaisia määriä psyykelääkkeitä ja rauhoittavia konferenssi- ja simultaanitulkit popsrouskivat.