Oikeastaan tulee mieleen vain kaksi huonoa puolta: Vuorokausirytmit eivät aina kohtaa, kun toisen täytyy milloin mistäkin syystä valvoa ja toisen käydä ajoissa nukkumaan koulun tai töiden takia. Tammikuussa tosin muutettiin isompaan asuntoon, mikä auttoi tähän huomattavasti, kun saatiin tietokoneet pois makuuhuoneesta. Toinen on se, että teen kyllä suuremman osan tämän talouden kotitöistä. Siitäkin kitinä rauhoittui, kun sovittiin, että kun tämä tekee kerran enemmän kotitöitä niin toinen sitten maksaa isomman osan yhteisistä menoista. Joten oikeastaan ei olekaan sellaisia huonoja puolia, joita ei oltaisi pystytty sopimaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä.
Omia menoja toki on molemmilla, enkä mitenkään koe olevani velvoitettu kertomaan minuuttiaikataulua menemisistäni - Mielestäni on täysin normaalia, että suhteessa toiselle kerrotaan, missä viipottaa ja teen sen kutakuinkin automaattisesti muutenkin.
Ja se ihanuus: Kyllähän ne halit ja pusuttelut ja kainalossa nukkumiset ovat korvaamattoman ihania, mutta kun avopuolisko on joskus ollut pidempään poissa, olen huomannut, että kaikkein suurin asia on niiden pienten arkisten tapahtumien kertominen toiselle ja pienistä arkisista asioista keskustelu, vaikka vain ostoslistan pähkäily. Kaikki nuo pienet asiat tuntuvat saavan todellisen merkityksensä nykyään vasta, kun ne jakaa jonkun kanssa.