Tästä pääkaupunkiseudun yhdistymisestä on puhuttu ties kuinka kauan, mutta nyt keskustelu sai uutta pontta, kun selvitysmies Alanen ehdotti seudullista yhteistyömallia ja kuntaministeri Manninen väläytteli jopa kuntien pakkoliitoksia.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Helsingin, Espoon ja Vantaan tulisi mitä pikimmin yhdistyä yhdeksi kaupungiksi. Ensinnäkin, äätöksiä pystyttäisiin tekemään järkevämmin ja kokonaisvaltaisemmin, kun niissä otettaisiin huomioon koko seudun hyvinvointi. Esimerkkejä tästä löytyy vaikkapa kaavoittamisesta tai liikenteestä - ei tarvitsisi enää jahkailla kehä kakkosen jatkamisesta tai länsimetrosta, kun niistä päätettäisiin yhdessä.
Toisekseen rahaa säästyisi, kun päällekkäisiä toimintoja pystyttäisiin yhdistämään tai karsimaan. Tämä koskee erityisesti hallinnollisia virkamiehiä: nyt jokaisella kunnalla on oltava omat lakisääteiset instanssinsa, josta syntyy paikka paikoin turhaa päällekkäisyyttä. Välillä tuntuukin siltä, että yhdistymistä vastustavat eniten ne virkamiehet, joiden palli olisi uhattuna kuntaliitoksen syntyessä.
Kolmanneksi, verotulojen kertyminen yhteen pottiin mahdollistaa niiden oikeudenmukaisen ja tehokkaan jakamisen. Tällä hetkellä kaupunkien menot ja tulot menevät osittain päällekkäin, kun kaupunkilaiset käyttävät palveluita muualla kuin kotikunnassaan. Tästä on paljonkin esimerkkejä, kuten kulttuuritoiminta, liikenne, koulut, kirjastopalvelut ja niin edespäin. Lisäksi on paljon ihmisiä, jotka käyvät töissä yhdessä kunnassa ja asuvat toisessa. Veronsa he kuitenkin maksavat kotikuntaansa, riippumatta siitä kumman kunnan infrastruktuuria he käyttävät.
Neljäs syy on oikeastaan globaali. Välillä tuntuu siltä, että pääkaupunkiseudun kunnat taistelevat toisiaan vastaan - veromarkoista, asukkaista, yrityksistä, valtionosuuksista. Todellisuudessa kaupunkeihin kohdistuu eniten kilpailua ulkomailta. Pääkaupunkiseutu toimii mitä suurimmassa määrin Suomen talouden veturina - jos pääkaupunkiseudun talous horjuu, horjuu koko Suomen talous. Siksipä yhdistyminen lopettaisi keskinäisen kilpailun ja pakottaisi miettimään, miten vastata globaaliin kilpailuun.
Itselläni on kokemusta sekä helsinkiläisenä että espoolaisena olemisesta. Asuin elämäni ensimmäiset 21 vuotta Helsingin puolella, josta muutin muutaman kilometrin päähän länteenpäin. Ja kas, kuin taikaiskusta muutuinkin espoolaiseksi, koska kuntaraja sattui menemään siinä välissä. Itse asiassa näen vieläkin vanhan kotiseutuni ikkunasta - niin suuri muutos asuinpaikan vaihtaminen maantieteellisesti oli.