Mainittakoon ensin, että tarkoitukseni ei sen enempää ole käsitellä eettisien näkemyksien suhdetta kuolemanrangaistukseen. Eettisiin näkemyksiin liittyy yksilökohtaisuus. Jos tarkoituksena on vakuuttaa kuolemanrangaistuksen kannattajille, ettei yhdyskunnassa ole käyttöä kuolemanrangaistukseen, on ilmiselvää, ettei pidä kyseistä aihetta lähestyä yrittämällä muuttaa näiden ihmisten henkilökohtaista vakaumusta. Eettinen näkemys sinänsä ei voi olla oikea tai väärä. Ei voida yleisesti todeta että lausuma "kuolemanrangaistus on eettisesti väärin/oikea" pitää paikkaansa. Todellisuudessa eettisillä näkemyksillä on hyvinkin keskeinen rooli, mutta kun eettiset näkemykset moraaliin kuuluvina 'osatekijöinä' eivät perustu mihinkään konkreettisessa maailmassa esiintyviin tosiasioihin (ei edes sellaisiin käsityksiin kuin esim. kuolemanrangaistuksen epäinhimillisyyteen), en myöskään aio edellisten kirjoittajien siihen liittyviä mielipiteitä ja perusteluja ryhtyä arvostelemaan. Huomiota kiinnittävää on kuitenkin se tosiasia, että kovin moni vaikutti omaa eettistä näkemystään juuri rakenteellisien tekijöiden vaikutuksella perustella, vaikka nämä loppujen lopuksi kaksi eri asiaa ovat. Vaikka tämä yhteys on teoreettinen mahdottomuus, eettisen näkemyksensä perusteleminen s u o r a a n rakenteellisien tekijöiden avulla ei sinänsä muuta kuin hämmennystä aiheuta, alkaa vasta vaarallisissa vesissä liikkua kun antaa sinänsä oikeutetun ja luontonsa perusteella ikään kuin kaikista arvostelusta suojatun perustelun, nimittäin eettisen näkemyksensä, perustua suorastaan virheellisiin käsityksiin rakenteellisen maailman vastaaviin tosiasioihin. Tässä tapauksessa voidaankin lähinnä puhua vääristetyistä eettisistä näkemyksistä, jotka eivät edes yksilötasolla moraalia vastaa.
Kannattaa siis yrittää selvittää, mille rakenteellisille tekijöille ihmiset ylipäätänsä painoarvoa antavat, kun mielipiteensä kuolemanrangaistuksen käytöstä ilmaisevat, kuten myös millä tavoin näitä tekijöitä on tulkittava. Päinvastoin kuin suhteessa etiikkaan ja moraaliin, nämä tekijät eivät ole yksilökohtaisia (vaikkakin sekä tietystä yhdyskuntamallista että ajasta joskus hyvinkin riippuvaisia) ja ajankohdalla "x" tilanteessa "y" ne voivat vain ja ainoastaan suuntaan "z" viedä. Näinkö yksinkertaista? Valitettavasti ei. Kaikkihan ymmärtävät, että myös kiinteitä parametrejä, konkreettisia lukuja ja emppiirisiä tietoja voi monella eri tavalla tulkita, mutta pääasia on silti edelleen se tosiasia, että nämä meidät vain yhteen suuntaan vievät. Jos tämä suunta on tarpeeksi selvä, sillä ei ole mitään merkitystä, miten sitä parametriä tulkitaan jne.
Mutta kun nämä rakenteelliset tekijät oppii pitämään erillä etiikasta ja moraalista (en edelleen väitä, ettei etiikka ja moraali pitkässä aikavälissä ja v ä l i l l i s e s t i voisi muovautua kulttuurisista arvostuksista, piirteistä yms.), pystyy mielipiteensä kuolemanrangaistuksen käytöstä myös selkeämmältä pohjalta rakentamaan. Kun tuntee metodinsa, tuntee myös tutkimuskohteensa. Vaikkei viimeksi mainittu ole koko totuus, kannattaa silti yrittää pitää mielessä.
Seuraavassa retribuutioteoriat sivuutetaan, kun niiden mukaiset perustelut ensi sijassa etiikan puolelle kuuluvat.
Johdannon jälkeen itse teemaan. On käynyt ilmi, että moni vielä siinä uskossa elää, että kuolemanrangaistus yleisestävästi toimii (p e l o t t a m i n e n). Kun konna teloitetaan, potentiaalisia murhaajia yms. samalla pelotetaan. Tähän asti tätä kysymystä on neljällä eri tieteellisillä metodeillä yritetty tutkia, ja kaikki nämä mallit ovat johtaneet yhtäläiseen tulokseen. Kuolemanrangaistuksen olemassaolo rangaistusvaihtoehtona tuomioistuimelle ei tässä mielessä riitä, vaan tutkimuksissa pitää myös ottaa huomioon itse teloittamisen todennäköisyys. Vain silloin voidaan saada tarpeeksi luotettavia lukuja aikaan. Kanadassa murhat alkoivat heti vähentyä sen jälkeen, kun kuolemanrangaistus poistettiin (1976). Isossa-Britanniassa murhat ovat toki kuolemanrangaistuksen poistamisen jälkeen olleet lievässä kasvussa, mutta kasvu on ollut huomattavasti hillittyneempi kuin muiden törkeiden rikosten osalta (joiden osalta ei myöskään ennen vanhaa ollut kuolemanrangaistuksen mahdollisuus). Joissakin tapauksissa on jopa päinvastaista ilmiötä havaittu (r a a k u u s). Murhien määrä on jopa voinut kasvaa kuolemanrangaistuksen käyttöönoton jälkeen. Yhdysvalloissa murhien määrä kasvoi huimaavaan 10.2/100.000 heti kolme vuotta kuolemanrangaistuksen uudelleen käyttöönoton jälkeen (1976).
Tässä lyhyessä selonteossa ei tottakai voida viitata kaikkiin niihin sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, jotka näissä tutkimuksissa on otettu huomioon, mutta kaiken kaikkiaan ollaan niissä tarpeeksi hyvin onnistuttu välttämään suurimmat ja ongelmallisimmat metodologiset puutteet.
Kannattaa myös pitää mielessä, että vaikka murhaan vain vakaasti harkiten tappaneen voi syyllistyä, suurin osa murhaajista ei silti voi sanoa täydellisessä ymmärryksessä toimineen. "Täydellisessä ymmärryksessä" toimiminen ei siis ole rikosoikeudellisesti relevanttia mielisairautta mielessä pitäen "täyttä ymmärrästä vailla"-vaatimuksen vastakohta. Tämänkaltaisissa tapauksissa p e l o t t a m i n e n kuolemanrangaistusta tukevana argumenttina menettää koko uskollisuutensa.
Joku oli myös väittänyt kuolemanrangaistuksen olevan humaani, mikä ei todellakaan ole totta. Kuolemanrangaistus on epäinhimillinen kahdella eri tavalla, pääosin teloitettavan, mutta myös pyövelin osalta (psykkiset romahdukset yms.). Tappava ruiske voi ehkä ulospäin humaaniselta vaikuttaa, mutta todellisuudessa ruiske rentouttaa kasvojen lihakset, ja on suorastaan mahdotonta ilmaista tuskaansa. Taustalla ruiske tukahduttaa teloitettavan kuoliaaksi. Minun mielestäni näitä tapauksia ei voi verrata esim. siihen rauhanomaiseen prosessiin, jonka (ilmeisesti) pystyy aikaansaamaan esim. eutanasia-tapauksissa.
Tunnetuin contra-argumentti on, kuten jo on tullut mainittua, väärä tuomio. Rikosoikeudellisissa piireissä ollaan edelleen vankasti sitä mieltä, että tuomitsemiskynnys pitää olla yhtä korkea kaikkien eri rikosten osalta. Tuomitsemiskynnys, eli "beyond reasonable doubt" kulkee teoreettisesti jossain 0,75 yläpuolella, ja niin kauan kuin 1,00-prosesseja (utopia) ei voida taata, väärän tuomion mahdollisuus on olemassa, olipa tuomarilla käytössä mikä metodi tahansa.
Kun näistä rakenteellisista tekijöistä kerrankin puhutaan, kannattaa ilman muuta kiinnittää huomiota myös ilmiöön nimeltään p o p u l i s m i. Tämä ilmiö on vääristämisen ekspertti. Media, kansanäänestykset yms. - kaikki nämä puhtaat ilmaukset kansan äänestä ... vai ovatko? Todellisuudessa painostusryhmät yms. pystyvät yllättävän helposti manipuloimaan poliitikkoja ja jopa koko kansaa. Kansa on sitä mieltä mitä lehdistössä, radiossa ja televisiossa kerrottaan. Kansa nojautuu tunteisiin, ei ainoastaan kun puhutaan moraalista (silloinhan pitää nimenomaan konsultoida tunteitaan), vaan myös rakenteellisien tosiseikkojen osalta. Fakta ei yksinkertaisesti välity. Tässä hyvä esimerkki (IS): "Yhdysvalloissa murhattiin viime vuonna 16 500 ihmistä. Murhien määrä kasvoi 1,7 prosentilla eli lähes 300:lla edelliseen vuoteen verrattuna. Luvut käyvät ilmi FBI:n vuosittaisesta tilastosta." Tuossa lyhyessä uutispätkässä ei lainkaan yritä vastata siihen kysymykseen, että miksi näin on päässyt tapahtumaan? Tarkoituksena on vain välittää kuvan yhä vaarallisemmasta maailmasta, jossa yhä enemmän tapetaan ja murhataan. Todellisuudessa tämä muutos olisi yhtä hyvin voinut johtua siitä, että tuomioistuimen olisivat päättäneet muuttaa käytäntöään, niin että yhä useampi teko, jota ennen olisi pidetty tappona, nyttemmin tulisi pitämään nimenomaan murhana. Näin on esim. Suomessa viime vuosien aikana tapahtunut, vaikka rikoslaki 21:1 samanlaisena pysynyt on.
sitä hyvinkin varteenotettavaa mahdollisuutta, että tuomioistuinten muuttunut käytäntö olisi johtunut siihen, että nyttemmin sellaiset rajatapaukset, joita ennen pidettiin tappoina
Lopuksi voidaan lyhyesti todeta, että useimmissa tapauksissa inkapasitaatio olisi rakenteellisien tekijöiden perusteella yhtä tehokas ja toimiva ratkaisu kuin kuolemanrangaistus. Valitettavasti populismi on median kautta tässäkin tapauksessa onnistunut saamaan aikaan vääristetyn kuvan karkaamisien lukumäärästä yms. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että väittelyssä inkapasitaatio vs. kuolemanrangaistus järkiperäiset johtopäätökset ovat joutuneet perääntymään koston edessä.