Oma pelihistoriani sisältää 10 vuoden ajalta, RuneQuestia, Vampirea, Cyberpunkia, Call of Cthulhua, AD&D ja Merppiä Rolemasterin kanssa. Näistä olen oppinut inhoamaan RQ:ta ja AD&D:tä niiden typerän sääntöjärjestelmän ja maailman vuoksi.
Nykyään tulee aktiivisesti (vaikkakin harvoin) pelattua enään MERP:piä, tosin tähän on ehkä tulossa muutosta kun alamme yrittämään pelaamista netin välityksellä käyttäen TeamSpeak, ja OpenRPG nimisiä ohjelmia.
Call of Cthulhu on aivan luxus peli jos pelinjohtaja on hyvä. Eniten kuitenkin olen pelannut Middle-Earth roleplayta, rolemasterin säännöillä. Niin tottunut olen rolemasteriin, että en suostuisi enään pelaamaan fantasia ropeja muilla sännöillä.
Alkukankeuden jälkeen niiden lukemattomien tauloiden käyttö alkaa olla sujuvaa, ja osan oppii lähes ulkoakin.
Pidän rolemasterin äärirealistisesta tyylistä, koska pidän tärkeänä sitä että pelaaja tietää tarkalleen mihin pystyy, ja voi sitäkautta arvioida omia tulevia toimiaan paremmin kuin pelatessa kivi-paperi-sakset järjestelmällä. Tälläinen äärirealistisesti mallinnettu maailma luo vahvan siellä olemisen tunteen, eikä pelaajalle tule sellaista tunnetta että hän on täysin pelinjohtajan oikkujen varassa seikkaillessaan.
Rolemasterissa hahmon kehitys sinänsä on jo iso hupi, koska erillaisia kykyjä on kategorioittain useita satoja(?), ja melkein minkälaiseen tilanteeseen tahansa on olemassa sääntö.
Täydellinen sääntöjen seuraaminen on tottakai idioottimaista, mutta suurimmat osat rolemasterin säännöistä ovat loogisia ja helppoja omaksua, ja näin käyttökelpoisia.
Mitä nyt on tullut seurattua nuoremman veljeni touhuja, niin kyllä tuo roolipelaaminen näyttää olevan yhtä aktiivista nykyteinien keskuudessa kuin mitä se oli silloin kun itse olin 15 kesäinen. Tietokoneet tottakai syövät aikaa roolipelaamiselta, sehän on selvä. Mutta kyllä ne sitä jo teki silloin kun itsekin olin teini, että en usko sen vaikuttavan kovinkaan dramaattisesti asiaan.
(ps. haasteita otetaan vastaan MTG:ssä. :D )
Nykyään tulee aktiivisesti (vaikkakin harvoin) pelattua enään MERP:piä, tosin tähän on ehkä tulossa muutosta kun alamme yrittämään pelaamista netin välityksellä käyttäen TeamSpeak, ja OpenRPG nimisiä ohjelmia.
Call of Cthulhu on aivan luxus peli jos pelinjohtaja on hyvä. Eniten kuitenkin olen pelannut Middle-Earth roleplayta, rolemasterin säännöillä. Niin tottunut olen rolemasteriin, että en suostuisi enään pelaamaan fantasia ropeja muilla sännöillä.
Alkukankeuden jälkeen niiden lukemattomien tauloiden käyttö alkaa olla sujuvaa, ja osan oppii lähes ulkoakin.
Pidän rolemasterin äärirealistisesta tyylistä, koska pidän tärkeänä sitä että pelaaja tietää tarkalleen mihin pystyy, ja voi sitäkautta arvioida omia tulevia toimiaan paremmin kuin pelatessa kivi-paperi-sakset järjestelmällä. Tälläinen äärirealistisesti mallinnettu maailma luo vahvan siellä olemisen tunteen, eikä pelaajalle tule sellaista tunnetta että hän on täysin pelinjohtajan oikkujen varassa seikkaillessaan.
Rolemasterissa hahmon kehitys sinänsä on jo iso hupi, koska erillaisia kykyjä on kategorioittain useita satoja(?), ja melkein minkälaiseen tilanteeseen tahansa on olemassa sääntö.
Täydellinen sääntöjen seuraaminen on tottakai idioottimaista, mutta suurimmat osat rolemasterin säännöistä ovat loogisia ja helppoja omaksua, ja näin käyttökelpoisia.
Mitä nyt on tullut seurattua nuoremman veljeni touhuja, niin kyllä tuo roolipelaaminen näyttää olevan yhtä aktiivista nykyteinien keskuudessa kuin mitä se oli silloin kun itse olin 15 kesäinen. Tietokoneet tottakai syövät aikaa roolipelaamiselta, sehän on selvä. Mutta kyllä ne sitä jo teki silloin kun itsekin olin teini, että en usko sen vaikuttavan kovinkaan dramaattisesti asiaan.
(ps. haasteita otetaan vastaan MTG:ssä. :D )