onomatopoeia:
---
Ana:
Kuten postissani sanoin niissä kohdissa mitkä kätevästi deletoit: Kamera on pääomaa, ja itsekkyydeksi voidaan laskea se, ettei Ville lainaa kalliilla ostamaansa kameraa jokaiselle, joka käy sitä ovella pyytämässä.
---
Olet oikeassa, mutta ymmärsit kai mitä ajoin takaa?
Itseasiassa en. Mielestäni yrität leimata liian suurta osaa liiketalouden lainalaisuuksista riistoksi, ja riisto on minun käsitykseni mukaan aina jollekulle epäoikeudenmukaista. Palkkaeroja en pidä epäoikeudenmukaisina, silloin kun ne perustuvat koulutukseen, taitoon tai työn vaativuuteen. Sensijaan en hyväksy sukupuoli-, rotu-, tai uskontoperustaisia palkkaeroja, enkä myöskään työntekijöiden kohtelua väärin. Arvostan PAM-liittoa nimenomaan aktiivisuudesta alansa työntekijöiden olojen parantamisessa, PAM on määritellyt omallekin alalleni erittäin asialliset työehdot, joista ainakin suomessa alan suurimmassa yrityksessä pidetään kiinni. En tunne itseäni riistetyksi, vaikka olenkin mielestäni alipalkattu. Mikäli olisin käynyt pitkän linjan kouluja ja ollut työssä erittäin pitkään niin, että tuntisin ammattitaitoni olevan palkkaustani huomattavasti korkeammalla tasolla, silloin voitaisiin ehkä puhua riistosta. Edellyttäen siis tietenkin, etten voisi mennä muualle töihin.
Ajatus riistosta taitaa olla sitä perua, kun esimerkiksi yksi hiilikaivos työllisti koko kylän miehet. Tällöin hiilikaivoksen johtajalla oli hillitön niskalenkki työntekijöistään, ja työntekijöide tuli alistua juuri niihin oloihin, mitä heille tarjottiin. Vaihtoehtona oli varattomuus, köyhäintalo, nälkäkuolema tai maaltamuutto (Tää oli sit ihan silkkaa spekulointia eikä perustu mihinkään tutkittuun faktaan). Nyky-yhteiskunnassa ammattiliittoineen työntekijän mahdollisuudet parantaa itse omia työolojaan ovat merkittävästi parantuneet. Lidlin tasoisen sektorin työpaikkoja on paljon tarjolla, ja mikäli ihminen tuntee tulevansa kaltoin kohdelluksi, varmasti monesta muusta päivittäistavarakaupasta löytyy töitä. Ainakin k.o. palkkasektorin töitä löytyy.
onomatopoeia:
Miten pysyt määrittämään kumman työ on vaativampaa kassan vai toimitusjohtajan, tai kumpi tekee enemmän töitä? Minulta ainakin kassana oleminen saattaisi vaatia enemmän kuin toimitusjohtajana oleminen ja suuryrityksen omistaja voi ihan hyvin pelailla golffia ja lepäillä, eihän hänen tarvitse kuin käydä yhtiökokouksessa äänestämässä ja miettiä jos siirtäisi sijoituksensa paremmin tuottavaan kohteeseen.
Näinköhän? Ja miten tullaan täksi suuryrityksen johtajaksi, joka kaikki päivät vaan pelailee golffia samalla, kun suuryritys johtaa itse itseään? Aika naiivi käsitys liikemaailman isojen pelaajien arjesta. Minulla ei tietenkään ole sen enempää faktaa perustellakseni omia näkemyksiäni, mutta olen saanut sellaisen kuvan, että ainakin Bill Gates ja Jorma Ollilla tekevät niin helvetisti töitä yrityksensä eteen. Kassapoika on töissä 8:00 - 16:00, ja kun työpäivä on ohi, ei tarvitse itseään paljoa vaivata. Se, että toimitusjohtajan tai pääjohtajan tai minkävaan ison pampun työ ei ole fyysisesti raskasta, ei tarkoita sitä, etteikö työ olisi henkisesti uskomattoman kuluttavaa ja vaativaa. Mielestäni tästä voi kompensoida isolla palkalla ja eduilla. Kuka sitä muuten jaksaisi?
Itse en oikeasti usko, että pystyisit johtamaan vaikkapa Keskoa paremmin kuin toimimaan yhden sen toimipisteen kassalla. Vastuun kantaminenkin on fyysistä työtä
onomatopoeia:
Kapitalismin edellytyksenä oli koneiden keksiminen. Koneilla pystyttiin korvaamaan käsityö ja ihmisistä saatiin tehtyä helposti korvattavia koneiden käyttäjiä. Aikaisemmin käsityöläisellä oli hallussaan suuri pääoma osaamassaan ammatissa. Nykyajan työläisellä on huomattavasti vähemmän sellaista osaamista, jota yritys ei saisi helposti jostain muualta.
Otetaanpa esimerkiksi ohjelmoija, joka tuntee yrityksensä ohjelmistot, koska on itse osallistunut jokaisen tuotantoon. Ohjelmoijalla on takanaan kymmenen vuotta töitä yrityksessä X. Ohjelmoija on periaatteessa koneenkäyttäjä, tekeekö kone ohjelmat? Entä puuvillakone? Tai paperikone? Koneen käyttäminen, vaikka siirtääkin varsinaisen fyysisen työn pois tekijältä, on vaativaa touhua. Koneenkäyttäjän irtisanominen ja uuden palkkaaminen tilalle on paljon hankalampaa kuin vaihtaa ukko lapionvarresta ojaa kaivamasta.
Koneiden keksiminen oli teollistumisen edellytys, ei kapitalismin. Kapitalismi ei periaatteellisesti ole käsittääkseni arvottava järjestelmä, vaan se perustuu siihen, että jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus kilpailla vapaasti valitsemallaan alalla lainsäädännön puitteissa. Tämä ajatus sinällään ei pidä sisällään mitään, mikä riistäisi työntekijää. Se, miten taloutta hoidetaan ja millä tavalla yritykset hoitavat henkilöpolitiikkaansa ei osoita virheitä kapitalistisessa yhteiskunnassa vaan yrityksissä, jotka toimivat väärin. Pitkällä tähtäimellä tämä ei ole kannattavaa, sillä irtisanoessaan paljon työntekijöitä, yritys menettää juuri sitä, mikä on auttanut tuomaan sen sinne, missä se on nyt. Irtisanomiset ovat äärimmäisin hätäkeino tappioiden välttämisessä, ja sijoitusrahojen tullessa ulkopuolelta, ei yrityksellä ole usein mahdollisuutta säästää muualtakaan. Sijoitettu pääoma vaatii tulosta, joka vaatii yritykseltä tehokkuutta. Irtisanomiset ovat kai välttämätön paha maailmassa, jossa yritykset eivät toimi täydellisesti.
onomatopoeia:
Ana:
Se, että yritys hyötyisi työntekijöittensä huonosti kohtelemisesta on typerä ajatus. Sillä tavalla saatetaan saavuttaa lyhytnäköisiä, pieniä taloudellisia voittoja, mutta pitkällä tähtäimellä menetetään paljon.
---
Eikös nykyajan sijoittajat juuri kulje kvarttaalien pikavoittojen perässä, miettimättä lainkaan sitä, mikä olisi yritykselle parasta pitkällä tähtäimellä.
Jos sijoittaja sijoittaa rahansa järkevästi hyvin toimivaan yritykseen, ei hänen varmaankaan kannata metsästää vain vuosineljänneksen pikavoittoa ja siirtyä pois. Eikö se ole sijoittajankin etu, että yritys tuottaa tasaisesti rahaa?