Lene, 19.4.2005 16:33:
---
Adagio, 18.4.2005 20:12:
Ei ole sellaista sanaa kun "rakastin", koska silloin ei ole koskaan rakastanut. Aito rakkaus on ikuista vaikkei se ihminen enää olisikaan osa omaa elämää. Rakkaus ei lopu, se on se yrittäminen joka loppuu.
---
Entä, jos henkilö muuttuu elämänsä aikana radikaalisti? Sanotaanko tällöin, että rakastan häntä sellaisena kuin hän oli, mutten sitä persoonaa, joka hän nykyään on? Tällöinhän ei rakasteta enää sitä henkilöä itsessään.
Heh..;) Voisi sanoa että kukapa ei muutu ajan myötä fyysisesti ja varmasti
myös elämä muokkaa psyykettäkin hitusen.. riippuen miten elämän on kokenut
siihen asti ennenkuin siirrytään sinne "kivikylään".. Tarkoitit kai jos henkilö
sairastuu psyykkisesti vaikeaan sairauteen..? Toisaalta voihan sitä sairastua
esim syöpään ym.. jolloin jopa positiivisin ihminen voi sairastua fyysisesti+
myös psyykkisesti.. Kelläpä ei olisi joskus vaikeaa ja päiviä jolloin
huominen voi tuntua kestämättömältä, mutta jos on todella kaksi ihmistä
ketkä rakastavat toisiaan (kaikkine vikoineen) ja pahimmissakin
elämän myrskyissä niin se on mielestäni rakkautta!:)