95 posts, 5 pages, 17,428 views
osama:
no jos joku lainaa jotain ja vie viimeiset eikä osta tilalle. ei se mitään jos ostaa sit joskus mutta jos rupee laittaa ruokaa ja luulee kaapissa olevan jotain maustetta tms. ja sit sitä ei olekaan.
se on todella ärsyttävä hetki- pitäis juosta kesken ruuanlaiton kauppaan jos nyt sattuu rahaa olemaan.
ei ajatella että enpä vie viimeisiä kun en nyt saa takaisin ostettua. ÄRSYTTÄVÄÄ!
ei se toinen tota ois tänään tarvinnutkaan, mä ostan sille ens kuussa takas. törkee asenne.
niomic:
Oman kokemukseni ja kuulemani perusteella voisin yleistää, että solut harvemmin on kovin antavia paikkoja, kolkkoja, porukka vaihtuu miten sattuu ja valinta kämppisten suhteen on aika rajallista. Tosin tuosta valinnanvaran puutteesta voi myös koitua paljon uusia ja opettavaisia tilanteita ihmissuhteiden alueella.
Juhgu:
Muutin itsekin juuri 2 hengen soluun, kämppis on ihan ok tyyppi ja kämppä pysyy mukavan siistinä. Oma huone alkaa jo tuntua kämpältä mutta muuten tätä asuntoa ei vaan jotenkin tunne kodiksi, ei osaa oikein samalla lailla rentoutua eikä viitsi luukuttaa musiikkia vaikka kämppis ei valittajatyyppiä olekaan. Muutan varmaan vuoden-parin päästä yksiöön.
Vanhempien kämpästäkin on tullut jotenkin erilainen, se on nykyään vain paikka missä käy vierailemassa. Vähän ahdistavaa kun ei ole mitään paikkaa mitä kutsua kodiksi.
pinkki:
heh, mistähän alottais avautuu..
Mutsil oli loistava tapa purkaa yleensä kaikki duunistressit yms muhun, ihan sama mistä, sitä raivottavaa väännettiin aina jostain. Kun kävin koulua, olisi kuulemma pitänyt tehä töitä. Sitten kun rupes tekee töitä, olisi ehdottomasti pitänyt käydä vielä koulua. Kun väänsin sitten molempia yhtäaikaa, sekä koulua että duunia, olin kuulemma laiska paska enkä siivonnut tarpeeks :) Jos olinki riehunu mont tuntii tiskaten astiat, putsaten kaikki pöytätasot, imuroinu, tampannu matot ja siivonnu kissan ruokakulman, niin piru vieköön etten jumalaut oo viittiny ees hellaa pestä . Loppuaikoina, kun asuttiin enää vaa kahdestaa mutsin potkittua avomiehensä ulos ja tädin ja serkun muutettua pois, yritti mutsi diilaa millon milläkin tekosyillä koko kämpän hoidon mulle, meikäläisen ois kuulemma pitäny kerran viikossa puunaa koko 160 neliön lukaali läpi, kun yllättäen kieltäydyin moisesta kunniasta niin olipahan taas sotatanner valmis
Mutsil oli myös valloittava tapa hamstraa safkaa, kieltää syömästä sitä kun se on vielä hyvää ja yrittää sit syöttää mulle kaikki vanhentuneet safkat hokien mantraa ihan hyvää se on viel, syö ny! (tai sit vaan tylysti piilotti ne muun ruuan sekaa sanomatta sanaakaa ja toivo etten huomaa), josta on jääny mulle niin pahat traumat, et jos vähänki alkaa olee kutina et joku safka on jääkaapissa pilaantumaan päin, jää se multa syömättä. Meidän pakasteesta löyty mm. marjoa vuodelta 86-87, ja ennätys tais olla puolen kilon ananaspurnukka vuodelta -84 kaapin päällä, heitin sen yhteiskuntaystävällisesti viimetinkaan menemään ennenkun se paisunu ja käyny peltitölkki räjähti.
Ihaniin muistoihin kuuluu myös tapaus, missä keskellä yötä jostain matkoiltaan palannu mutsi ilmestyy mun huoneen ovelle ilman rihmankiertämää ja raivoaa 10min ku päätön kana aiheesta kuinka mun velvollisuus on pitää ystäväni kurissa ja niil ei oo mitää asiaa tonkimaan hänen huoneeseensa, ja josta mä en tajunnu kertakaikkisen hölkäsen pöläystä. ..Myöhemmin sit selvis salapoliisityön tuloksena et vierashuoneessa yöpyny frendini oli käyny noukkimassa lisäpehmusteeks yhden koristetyynyn mutsin sängyltä, ja vaikka se oli vieläpä palautettu käytön jälkeen, mamma kyl bongas moisen järkyttävän rikkeen heti