Posts: 1,521
Unity(f):
enkeleitä onko heitä? Enkeleitä...
Oonhan mä olemassa...
Oonhan mä olemassa...
Posts: 4,256
Minusta olisi surullista jos olisi kuoleman jälkeinen ikuinen elämä ellei sitten unohtaisi kaikkea edellisestä elämästään. Ajatus elää ikuisesti on sinänsä ihan kiinnostava mutta lopulta vain kammottava. Luulis et elämää puutuu jo 200vuodessa.
Posts: 6,049
Posts: 5,414
Posts: 1,986
Posts: 97
Posts: 136
Posts: 139
Posts: 2,256
Posts: 135
Posts: 3,206
Mä en usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään, paratiisiin taikka uudestisyntymiseen. Kun se hetki koittaa, jolloin elintoiminnot lakkaavat, se on game ovah. Kaikki päättyy ja minuus tuhoutuu...
Ei ole muuta kuin tyhjyys.
Siispä kannattaa elää kuin joka hetki olisi viimeinen, sillä koskaan ei tiedä milloin käy köpelösti
Ei ole muuta kuin tyhjyys.
Siispä kannattaa elää kuin joka hetki olisi viimeinen, sillä koskaan ei tiedä milloin käy köpelösti
Posts: 6,385
Väne:
Kuoleman jälkeen? Uskokoot kukin mihin lystää, mutta mun mielestä kuoleman jälkeen ei ole mitään. Saapahan ainakin olla rauhassa eikä tarvitse kelailla kaikkea sitä shittii mitä maailmassa on.
Mulle riittää ainakin tuo.
Samaa mieltä kanssa. Tätä uskomusta on muuten jostain syystä vaikea perustella jollekin, joka uskoo johonkin muuhun. Ihan sama kuin se, etten mä usko minkäännäköiseen jumalaan tai korkeampaan voimaan.
Posts: 2,528
Posts: 517
Posts: 752
Aivan*joo*
Samu:
Jaa että mitäkö on kuoleman jälkeen?
No sitä samaa kuin ennen syntymääkin (siis ennen hedelmöittymistä ja alkion kehittymistä), eli eipä mitään. Aamen.
Posts: 931
Jatkan elämääni ikuisesti, aina eri muodossa monistuen ja silti jatkuvasti kuollen. Menneisyys kuolee ajan kulessa välittömästi ja muistot kuolevat unohtumiseen.
Ison pumpun pettämisen jälkeen hengitän huomattavasti vähemmän kuin nyt ja rupean madonruoaksi. Sieluun on kyllä kiva uskoa, mutta enpä usko Jessen tai joulupukin siitä kiinnostuvan siinä määrin että saisin astraalikehon, siivet, kymmeniä viinirypäleenkuorijoita, sohvan ja viinirypäleitä.
Ison pumpun pettämisen jälkeen hengitän huomattavasti vähemmän kuin nyt ja rupean madonruoaksi. Sieluun on kyllä kiva uskoa, mutta enpä usko Jessen tai joulupukin siitä kiinnostuvan siinä määrin että saisin astraalikehon, siivet, kymmeniä viinirypäleenkuorijoita, sohvan ja viinirypäleitä.
sit ku kuolee nii pipa tulee ja rankasee teitä kaikkia!
[muokattu 18.11.2003 23:32]
[muokattu 18.11.2003 23:32]
Posts: 62
Posts: 71
Posts: 181
Mun mielestä ihmiselle käy kuollessa ihan samalla tavalla kun muillekin luontokappaleille. Mä en tarvitse uskomuksia tuonpuoleisesta, vaikka kyllä ymmärrän&hyväksyn hyvin että joku haluaa sellaseen uskoa. Onhan pelkkä kuolemanjälkeinen ikuinen tyhjyys aika ahdistava ajatus..
Kuitenkin näin oon asian miettiny, että onhan sekin aika kaunis ajatus että kun mut on haudattu, niin niistä atomeista joista oon joskus koostunut, kasvaa vaikka suuri kukkiva puu josta on monelle iloa. Ja jäähän tavallaan osa musta elämään myös ihmisten muistoissa, sekä omissa (mahdollisissa) lapsissani perimän muodossa.
Kuitenkin näin oon asian miettiny, että onhan sekin aika kaunis ajatus että kun mut on haudattu, niin niistä atomeista joista oon joskus koostunut, kasvaa vaikka suuri kukkiva puu josta on monelle iloa. Ja jäähän tavallaan osa musta elämään myös ihmisten muistoissa, sekä omissa (mahdollisissa) lapsissani perimän muodossa.