Tuttu? Kaveri? Ystävä?

mulla on selkee lista siitä mikä teko ja juttu on minkäkin pisteen arvoinen ja mulla on tarkoin varjeltu lista kaikista tapaamisistani ihmisistä joista sitten lasken kuka kuuluu mihinkin lokeroon.

tutun ja kaverin raja menee 5000 pisteessä

[muokattu 15.12.2002 20:53]

mun mielestä tossa sulla itsellä oliki jo aika hyvät 'luokittelu-ohjeet'. lisäisin vaan että ystävä on mulla ainakin semmonen, johon uskon pitävän yhteyttä vielä kymmenen vuodenkin kuluttua. mahdollisesti paljon pitempäänkin.

Henk. koht. en jaksa ajatella että kukaan tän hetkisistä ystävikseni laskemista ihmisistä pitäisi muhun välttämättä yhteyttä esim. nyt kymmenen vuoden kuluttua. Siistii jos niin on, mutta ihmisten intressit ja ihmiset itse muuttuu niin vilkkaasti ja varsin usein täysin päinvastaisiin suuntiin, joten ystävyyden ylläpitäminen vaan sillä perusteella että "joskus oltiin tosi läheisiä" ei kannata. Ystäviä, kavereita ja tuttuja tulee ja menee, eikä sitä niin kannata surra. Ainakaan mä en jaksa.

Noi sasun luokittelemat jutut pitää paikkaansa aika hyvin. Ainakin mun kohdalla. Mun ystävä on sellainen joka, joutuu kuuntelemaan mun huolia ja murheita, mutta myöskin kuulee mahdollisista "ilouutisita" ensimmäisenä. Minulla ei ole kovinkaan montaa "ystävää", koska en uskalla päästää ihmisiä "liian" lähelle. Ne jotka ovat päässeet lähelle mua, niin kiitos heille. Tosi ystävä auttaa ja tukee kun on vaikeaa ja onneksi omaan ne pari ystävää, muuten en olisi täällä kirjoittelemassa tätä juttua, vaan varmaankin tuonelassa katumassa tekojani pahoja.
Mutta haluan vielä painottaa sitä, että ihmisten tuntemus menee näin (kait ja varmaan aika itsestään selvääkin joillekkin, joten älkää nurisko): Tuntematon -> tuttu -> kaveri -> YSTÄVÄ!

Mun "luokitteluni" on kai vähän häirintyynyt siitä että olen oikeasti rasittavan avoin ihminen. Eli kyllä mä pajatan huolistani ja murheistani & iloista ja onnestani aika tehokkaasti ensimmäiselle ihmiselle joka sattuu olemaan kuunteluetäisyydellä asioiden ollessa ajankohtaisia. Luulis että toi olis niinq esim. hyvä juttu, mutta kun ei se oikeastaan välttämättä aina ole, vaan voisin kuvitella että se on melko ahdistavaa ja rasittavaa.

Mutjoo, en silleen jaksa pingottaa siitä kerronko asioistani väärille ihmisille siinä mielessä että ne saattaa sit käyttää niitä mua vastaan koska se on niiden häpeä, ei mun.

Ystävä on sellainen johon voi luottaa, jolle voi kertoa ilonsa ja surunsa, joka ymmärtää ja auttaa jos on vaikeaa, jonka kanssa voi yhdessä iloita ja pitää hauskaa mutta voi myös olla surullinen tai pahantuulinen jos siltä tuntuu. Kaveri on ehkä sitten enemmän sellainen jonka kanssa on mukava hengailla ja jutustella, mutta jonka kanssa ei kuitenkaan kaikkia asioita jaa. Ja tuttu on sitten sellainen "moi, mitä kuuluu"-meiningillä.. tältä ainakin nyt tuntuu.

sasu:

No en mä nyt ihan noin tarkkaa lajittelua kysynyt ihan vain mielenkiinnosta kuinka kukin mieltää tutun tai kaverin tai ystävän eron.

missasit taidokkaasti pointtini

mulla on pari ystävää ja sitten huomattavasti enemmän kavereita ja tuttuja. kavereitten kanssa jaksaa hengailla enemmän tuttujen kanssa vähemmän.

yana4000:

huomattavasti enemmän kavereita ja tuttuja.

Joo, sen kyllä huomaa. Ja kaikilla taitaa olla kokoajan vielä asiaa, ainakin bileissä . Yana taitaa olla suosittu*iloinen*

ystävä on se, jonka tunnen ihan oikeasti ja joka tuntee minut ihan oikeasti.

kavereita muut. Kaverit on kivoja ja ihania, mutta kun on oikein tiukkaa niin kyllä sitä tulee sille ystävälle soitettua!

Tutut on tuttuja!

Katrina:

ystävä on se, jonka tunnen ihan oikeasti ja joka tuntee minut ihan oikeasti.

kavereita muut. Kaverit on kivoja ja ihania, mutta kun on oikein tiukkaa niin kyllä sitä tulee sille ystävälle soitettua!

Tutut on tuttuja!

Toi oli hyvin jaoteltu, kuten lähes kaikki muutkin täällä, paitsi omani taisi olla sekava... Näin se juuri on (pakko oli vielä painottaa).

mulle ystävä tosiaan on se jolle uskallan kertoo itsestäni kaiken ja johon luotan. tosin ystävyyskään ei ole ikuista..ne parhaat ystävätkin osaa loukata jolloin automaattisesti "ystävä" - status laskee kaveriksi tai ainakin muuttuu hetkellisesti. Luottaminen uudelleen kun on niin vaikeeta.

kaverit joita sitten on huimasti kanssa enemmän kuin ystäviä niin ovat sellaisia joiden kanssa hengailee ja tekee kaikenlaisia juttuja jutteleekin asioista mutta ei kuitenkaan mene niin syvälle kuin ystävien kanssa.

tutut o tosissaan niitä joita morjenstaa kun näkee ja vaihtaa pinnalliset kuulumiset ja sitä sun tätä. Tuttuja on kyllä ihan älyttömästi mikä o välillä hyvä juttu mutta joskus käy jopa rasittavaksi.


täs nyt oli jotain näin....päällisinpuolin

Tuttu, kaveri, ystävä = sama asia ei noita voi lokeroida mitenkään erityisesti!!!!

spanig:

Tuttu, kaveri, ystävä = sama asia ei noita voi lokeroida mitenkään erityisesti!!!!

Mielipiteitä on yhtä paljon kuin ajattelioitakin. Olen ihan eri mieltä sun kanssa, tai sitten en vaan yksinkertaisesti ymmärtänyt sun pointia. Se ei olisi mikään ihme, teen sitä tosi usein. Lue aikaisempi topikkini, jos haluat tietää kantani. Tai no oikeastaan älä lue. Omista ajatuksista on hyvä pitää kiinni, olen oppinut sen.

hmm..

mä ainakin pidän ystävän ja kaverin suurimpana erona sitä, että ystävät ovat niitä, kelle mä voin soittaa milloin vaan ja joihin mä pystyn luottamaan tärkeissä asioissa. yleensä ystävien oikut oppii tuntemaan ja niistä ei jaksa pidemmän päälle välittää, kun tietää, että tuo ihminen on kuitenkin puoli tuntia myöhässä, joten en ryntää sinne mäkkärille ihan tasaksi ja tuo ihminen vastailee viesteihin aina parin päivän päästä, joten en huolestu, vaikkei viestiä kuulukaan hetimmiten. ystävien kanssa on hirmukivaa ja ystävät tuntee sisältä, päältä ja ulkoa. tai ainakin haluaa oppia tuntemaan.

kavereina pysyvät ihmiset, joihin en vain jostain syystä tunnu saavan sellaista kontaktia, jotta tuollainen ystävyyssuhde olisi mahdollista syntyä, vaikka sitä kenties haluaisinkin. kavereita näen harvemmin ja yleensä tapaaminen sovitaan tyyliin "oisiko sulla kenties ensiviikolla aikaa?" eikä, että "mitä sä teet nyt, lähetääks sinne, tehääks tätä, kivaa jippii?"

tutuksi kutsun ihmistä, jonka tunnen, mutta en välttämättä ole halukas siirtymään läheisempiin kaveriväleihin. moikkaillaan ja sellaista, mutta meillä tuskin on toistemme puhelinnumeroita. tiedämme toisemme yleensä muiden ihmisten kautta ja niin pidämme asian jatkossakin.

todettakoon nyt vielä se, että minulla on ystäviä, joiden kanssa olen hengannut yli kymmenen vuotta (pisin ystävyysuhde on tällä hetkellä 15 vuoden iässä) ja toivottavasti hengaan seuraavatkin kymmenen, mutta niin. ikinä ei voi tietää, miten elämässä käy ja viimeistään siinä vaiheessa, kun toiset alkavat perustamaan perhettä tosissaan, voipi alkaa suhteisiin tulla rakoilua.

tuttuja on paljon, kavereita vähemmän...ystävät ovat harvassa. (Itsestäänselvyys???)

[muokattu 16.12.2002 15:49]

yana4000:

mulla on selkee lista siitä mikä teko ja juttu on minkäkin pisteen arvoinen ja mulla on tarkoin varjeltu lista kaikista tapaamisistani ihmisistä joista sitten lasken kuka kuuluu mihinkin lokeroon.

tutun ja kaverin raja menee 5000 pisteessä

[muokattu 15.12.2002 20:53]

Muah

Roger Roger:

Noi sasun luokittelemat jutut pitää paikkaansa aika hyvin. Ainakin mun kohdalla. Mun ystävä on sellainen joka, joutuu kuuntelemaan mun huolia ja murheita, mutta myöskin kuulee mahdollisista "ilouutisita" ensimmäisenä. Minulla ei ole kovinkaan montaa "ystävää", koska en uskalla päästää ihmisiä "liian" lähelle. Ne jotka ovat päässeet lähelle mua, niin kiitos heille. Tosi ystävä auttaa ja tukee kun on vaikeaa ja onneksi omaan ne pari ystävää, muuten en olisi täällä kirjoittelemassa tätä juttua, vaan varmaankin tuonelassa katumassa tekojani pahoja.
Mutta haluan vielä painottaa sitä, että ihmisten tuntemus menee näin (kait ja varmaan aika itsestään selvääkin joillekkin, joten älkää nurisko): Tuntematon -> tuttu -> kaveri -> YSTÄVÄ!

Ku lähtee pohtii paremmin ni oot oikees ei mullakaa oo paljoo sellasia YSTÄVIÄ joille voi avautua ja purkaa huolia ja iloja....ystäviä on harvat ja valitut.....tutut ja kaverit on sama asia ne vaan on ja niiden kanssa vaa jutellaa kuulumisia ja muuta paskaa!!

Tuttujen kanssa jutellaan ja hengaillaan. Kavereiden kanssa vietetään aikaa enemmän ja niistä ollaan kiinnostuneita (kavereiden kanssa ollaan matkalla kohti ystävyyttä), mutta ystävyys on jo aika rankka juttu. Ystävä on messissä silloinkin, kun on vaikeeta. Ystävä antaa anteeksi pahatkin mokat ja pettymykset. Ystävä puhuu suoraan ja rehellisesti. Ystävä osaa puuttua ja olla puuttumatta toisen elämään. Ystävän läsnäolo piristää, lohduttaa antaa voimaa ja kasvattaa. Ystävien kanssa kasvetaan yhdessä ja ystävät on niitä, jotka jäävät vierelle silloinkin, kun kumppani pakkaa jo matkalaukkuaan. Kuten huomaatte, ystävä on kuin kaveri, joka jaksaa hyvien hetkien lisäksi myös ei niin hyvät hetket.

Vähän hankalaa määritellä kaikkea, mutta tossa jotain mitä tulee mieleen eritoten ystävyydestä.

[muokattu 19.12.2002 11:07]