Itse vannoin viime toukokuussa pyhästi, että en enää ikinä istu X5-Bemaria pienempään henkilöautoon. Nyt olen etsimässä itselleni kesäpommia, jonka ainoa kriteeri on, että se liikkuu.
Hirveässä ähkyssä tai krapulassa tulee luvattua, että ei enää ikinä syö/juo itseään siihen kuntoon. Joku aika myöhemmin on jää-/baarikaapilla.
Huonon suhteen jälkeen vannoo, ettei enää ikinä sorru rakastumaan. Sitten sen tekee taas uudestaan.
Uuden muotioikun tullessa nauraa kipeänä ja vannoo, ettei ikinä laita mitään niin hirveätä päälleen. Myöhemmin ei muuta käytäkään.
Millä perusteella sitä unohtaa tai muistaa lupaukset?
itekki miettiny moneen otteeseen.
ehkä mulla on liian heikko luonne tai jotain ku aina sortuu.
ne ovat enemmän parantavia ajatuksia, jossa saadaan ittensä tuntumaan paremmalta koska yrittää vakuuttaa/selittää itselleen tietävänsä oikein... saada otteen asiasta.

eipä tarvis autoa... paitsi mihin sitten wunderbaumi?

