Pidätkö siitä mitä teet?

jaa... voisi asiat huonomminkin olla ehkä. Olen kuitenkin suhteellisen tyytymätön. Opiskelen kemiaa yliopistolla, ja vaikka aine on mielenkiintoinen, ei jaksa lukea. Töissä käyn henkeni pitimiksi, sillä opintoraha, opintolaina ja asumislisä eivät yksin riitä elämiseeni *hahjust* oikeastaan opiskelijana oleminen on aika perseestä.

En mitenkään erityisesti. Ja siksi ei tuu ton koulun eteen mitään tehtyykään. Tuntuu jotenkin turhauttavalta eikä jaksa kiinostua lukemisesta. Opiskelu ei todellakaan ole tähän mennessä ollut mitään elämän parasta aikaa.

onhan tää opiskelu ihan hauskaa toisaalta mut on kyl rahallisesti aika nihkeeetä.. vapaata ois mut ei oo rahaa tehä mitään..

Mä opiskelen merkonomiksi ja tällä hetkellä meillä on menossa tetti-jakso. 12 ov:sta minimituntimäärä viikossa on 30h/vko ja jos se on duunissa vaikka 35h/vko niin siitä ei saa kuitenkaan enempää opintoviikkoja. Ensimmäisen viikon jälkeen tettiä valvova opettaja oli soittanut pomolle ja pomo oli jotain sanonut mun työ ajoista johon opettaja vastasi: Saara on ihan kuin teidän muutkin työntekijät. Saatte teettää hänellä kokopitkiä päiviä (8h). Seuraavalla viikolla kun kuulin tuosta niin meinas kasvaa sellanen k***ä otsaan että ohoh! Sovimme pomon kanssa että olen 35h/vko siellä. On tämä mielestäni väärin koska mulla ei ole mitään ruoka-etuja eikä henkilökunta-etuja

Eli vastaus kysymykseen: En , en ainakaan usko että pidän siitä mitä teen tällä hetkellä.

juu. vakkariduuni is a bliss.

Kyllä. Pidän siitä mitä opiskelen (ainakin toistaiseksi - ensimmäinen lukukausi lähestyy loppuaan) eli kemiaa, tietojenkäsittelytiedettä ja kasvatustieteen opinnoista en sitten tiedäkään vielä.. ne tulee sitten joskus. Mustahan siis tulee kemman ope :] Tällä hetkellä tuntuu myös siltä, että tulen olemaan tyytyväinen myös siihen open ammattiin sitten joskus - siinä on paaaljon hyviä ja innostavia puolia, vaikka monet vannoo, ettei ikinä voisi ryhtyä opettajaksi.

Juuri sanoin itseni irti varastotöistä. Oli se ihan mukava opiskelunoheisduuni, mutta aikansa kutakin.. Toisaalta mulle on myös vähän lupailtu töitä kemian laitoksen taholta....

Oen käyny peruskoulun ja amiksen tosin erittäin huonosti.

Tällä hetkellä olen rehti duunari. Olen putkiasentaja ja saan ihan ok palkkaa.
En kadu ollenkaan.

Eli tykkään siitä mitä teen*pahis*

Oon vakkariduunissa mut kaipaisin opiskelemaan. Työ puuduttaa koska ei millään lailla liity siihen mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, ja tuntuu turhauttavalta ”polkea paikoillaan”. Jos en pääse sisään AMK:hon tänä syksynä, menee taas vuosi töissä hukkaan.

Myyminen ja asiakaspalvelu ei oo mun juttu*poks*

Kyllä - erittäin paljon.

Välillä fiilikset on duunissa ku lapsella karkkikaupassa. On upeeta, kun saa tehdä jotain sellaista, mistä pitää, joka tässä tapauksessa tarkoittaa hakkerointia. Kohta mun pitää kuitenkin edetä, etten sairastu ammattitautiin, joka tässä ammatissa tarkoittaa yleensä sitä, että opinnot jää jalkoihin mielenkiintoisempien asioiden tieltä :)

Tulevaisuudessa: enemmän opiskelua ja siinä sivussa oman yrityksen kehittämistä.

mä saan ihan hirveitä kiksejä mun duunista joo joo!

En, mä haluaisin jo valmistua ja päästä töihin, koulu on ihan perseestä.

toimin sosiaali alalla normaalissa elämässä. pidän työstäni vaikka välillä on päiviä milloin saan tuopillisen piimää housuilleni tai joku juoksee liikenne ympyrässä väärään suuntaan tai riisuu housut pois kadulla ja huutaa täyttä kurkkua, silloin en välttämättä ihan kauheesti pidä työstäni... loppu pelissä en valita, saan aikaan tuloksia jotka näkyvät ja olla töissä aitojen ihmisten ja tunteiden kanssa.

Olen assistenttina Taidemuseossa ja pinnistelen iltaisin lukiossa viimeistä vuotta.
Molemmista pidän tosi paljon, työni on väliaikainen mutta ohjeistaa mua tuleviin opintoihin ja lukioon palasin viime syksynä kahden vuoden tauon jälkeen. Aika raskasta tämä on kun aamulla menee töihin ja töistä suoraan kouluun ja koulusta pääsee kotiin vasta kahdeksan jälkeen mutta motivaatio on tosi korkeella ja tidän että tää kaikki aherrus palkitaan.

Nyt olen todella tyytyväinen kaikkeen, koska keväällä vihdoin oivalsin mitä haluan tehdä.

Rakastan työtäni, ei mene päivääkään ettei oppisi jotakin uutta.

Keväällä sitten haen yliopistoon lukemaan historiaa ja kulttuuritieteitä (mutta toivon todellakin ettei musta tule hissan maikkaa... ) ja jos ei ekalla kerralla tärppää niin kakkos vaihtoehtona on vuosi ammattikorkeessa konservaattoriksi opiskelemista ja sitten uusi yritys.

Ihan riipaisee kun voi todellakin sanoa että olen niin tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni kuin olla voi.
Ja vuoden päästä katsotaan uudestaan.

enpä juuri välillä

PIDÄN
3 vuoden työhelvetin jälkeen apteekissa, jossa päivät olivat toistensa kopioita ja maailma überkonservatiivinen, on niin ihanaa olla opiskelemassa.

Vaikka välillä ahdistaakin kun väsyttää ja ei meinaa mitään tajuta niin kyllä tää aiemman duunin voittaa selvästi. Vaikka tietysti mieluusti lukisi jo enemmän ammattiaineita eli elektroniikka mutta pitäähän perusteetkin osata ennen sitä.

Mahdollista taloudellista opiskelijan ahdinkoa helpottaa puolikas opiskelijaperheasunnun vuokra ja nollakulut sähköön/internettiin/koulumatkoihin, eli perusmenot säästäväisellä Oikeasti pystyy kattamaankin pelkällä Kelan tuella.

ehdottomasti pidän

halusinkin kauppakorkeaan maisteriksi opiskelemaan ja on tää kyllä raskasta mutta ah niin ihanaa.. kova työ ja aherrus palkitaan ja mahdollisuudet avoinna..

kun elämässä on sitten vielä oma rakas ja ihanat ystävät, antoisa harrastus ja kaikki ne pienet ilot niin mitä muuta sitä enää voisikaan toivoa

Yllättävää kyllä, tämänhetkinen duunini ei vituta minua juuri lainkaan. Voisin tehdä vaikka loppuelämäni tätä, jos vain siitä saisi kunnon palkkaa.
Työni on pelkkää ihmisten kyyläämistä ja vainoamista, ja minua ihmetyttääkin että miksi pidän siitä. outoa.
En kuitenkaan jatka tuota enää kauaa, juurikin paskan palkan vuoksi.

Olen myös yliopistolla kirjoilla mat.lu. tiedekunnassa, mut se ei enää inspaa puolikkaan bitin vertaa.
Yritän hakea lennonjohtajaksi tai sit yo:lle historian laitokselle. (historian maikka ois unelmaduuni*sydän*)

Tavallaan pidän, tavallaan en... Tunteja ja tekemistä liian vähän, tuntipalkka tosin kohdallaan. Henk. koht avustaja tällä hetkellä pidän itteni hengissä mutta ei vastaa koulutusta . Tosin eipä nuo kirjanpidon hommat oo oikeen mun juttu*eiei*. Opiskelemaan lähden sitte kun selviää tuo oma todellinen haaveammatti*nauru*.

hmm. entäs jossei tee mitään?

inttiä odotellessa työttömänä on jopa pelottavan levollinen olo vain satunnaisesti puuhatessa ja maatessa...
tosin intin aikana ja sen jälkeen on tarkoitus pyrkiä piirtämään ja puuhaamaan kaikkea graafiseen suunnitteluun liittyvää mahdollisimman paljon, ala vahvistuu toiveammatikseni yhä vahvemmin ja vahvemmin. eli siis pidän siitä mitä teen, tai siis tulen tekemään.

Kyllä pidän, siis fysiikan opiskelusta Turun yliopistossa. Kuhan nää tylsät \'historialliset\' opinnot sais alta pois, nii pääsis vähän mielenkiintosempiin ja moderneimpiin aiheisiin. Se vaan usein harmittaa, ku kaikki aika menee opiskeluun, tuntuu ettei ehdi luennoilla istumisen lisäksi tekemään muuta ku laskemaan ja lukemaan ja nukkumaan. Ja sitte ku olis aikaa, on niin väsyny, ettei mitään jaksa tehdä... Hyvä puoli tässä on tietenki se, ettei jouda rahaakaan tuhlaamaan. :)