Opiskelen tällä hetkellä kaksoistutkintoa (YO/ Datanomi) ja sitä datanomi osaa vihaan enemmän kuin mitään muuta (jopa itseäni, OH!). Olen jo päättänyt mitä teen elämälläni myöhemmin ja kaupallinen tietotekniikkakoulutus on hyvin lähellä vastakohtaa siihen. Haluan nimitäin olla lääkäri. En vain vieläkään tiedä miksi. Luulisin, että se kulkee veressä.
Juu, pidän. Opiskelen tietotekniikkaa AMK:ssa ja vähitellen rupee saamaan pakolliset matikat ja fysiikat suoritetuks. Eli kohta päästään jo itse asiaan.
Olen aina ollut ja tulen aina olemaan työnvieroksuja. Eli lienee siis selvää, että neljän vuoden työrupeaman jälkeen postilla päässä viiraa senverran että mielessään sitä jo latailee haulikkoa...
Kyllä, yllättävää kyllä. Suomen kieli ja kirjallisuus oli vasta toisella paikalla hakulistassani, mutta kuukausien kuluessa olen huomannut pitäväni alasta. Kääntäminen on ehkä semmoinen ala, joka kiinnostaa vielä enemmän. Tosin tahtoisin vain nopeasti paperit käteen ja työelämään. Järkyttävää ajatella että maisteriksi lukeminen kestää noin viisi vuotta!
Opiskelen metalli alalla koneistajaks, tuntuu kun kaikki metallialan aineet olis aivan hirveetä kuraa mutta koneistus jotenkin just ja just nappaa, siinä pääsee vähän koodaan ohjelmiakin
.. Vaikka en nyt usko että ketään opiskelu ylipäätänsä kiinnostaa niin paljoa.
Lukion kolmas vuosi loppuu just ja neljäs alkaa, ja ei siinä mitään vikaa ole.
Tai no ne ihmiset aika ajoin, mutta itse koulunkäynnissä ja silleen ei oo mitään vikaa.
Koulu o ohi ja lakki tuli, pitäs pääsykokeisii lukee mut eipä kauheesti oo tullu luettuu. Vittuttaa tosi paljo. No töitten suhtee tykkään molemmast työst mitä teen, hyvät palkat ja baaris työedut . Ainoo et pitäs melkee päivä työsaada ku molemmat työt öisi ja aika vähä noit vuoroi . En kuiteskaa jaksa ettimäll ettii, tulee vastaa jos tulee *iihhih*
Iliman muuta pidän siitä mitä teen, jos en pitäis niin olisin vaihtanut alaa samantien! Opiskelen siis luokan- ja enkunopettajaksi yliopistolla, ja sekä opiskelu että itse ammatti on tosi monipuolisia... jokainen päivä on oikeesti erilainen. Tuntuu tosiaan että pääsee hyödyntämään kaikkia lahjojaan
Palkka ei tosin ole häävi, mutta kyllä se varmaan paranee ennen ku mä sinne työelämään ryntään... eikä mulle se palkka ole pääasia, tärkeintä on että pääsen aivopesemään pahaa-aavistamattomia lapsia
PS: miten musta tuntuu että kaikki täällä on kaupallisella tai tietotekniikka-alalla Oon varmaan ihan kummajainen.
Tällä hetkellä olen kännykkäfirman aluepäällikkönä tampereella ja pikku hiljaa on alkanut kyrsimään tää duuni enemmän ja enemmän. Tai siis duunina tässä ei ole mitään vikaa mutta firmassa hoidetaan kaikki niin vituilleen että joutuu kohta hommaamaan itselleen potkut ja elämään kesän ansiosidonnaisella ennen kuin sivari alkaa
Olen meikkaaja-maskeeraaja, ja se duuni on just sellasta millasta duunin toivoiskin olevan. Kertaakaan ei ole ollut ikävä mennä töihin viimesen 3 vuoden aikana. Ikävää vaan, että töitä on aika vaihtelevasti, mutta senpä takia alotinkin vuosi sitten opiskelut siinä ohessa. Ammattikorkeassa samaa alaa, ja vaikka tenttiviikoilla kiroankin niin ihan kivaa se opiskelu kuitenkin lopulta on.
En pidä.
Ok ala, tyhmä työpaikka; edellisessä paikassa tein samoja tehtäviä (konttorirottataloushallintoa) suht tyytyväisenä.
Mitä te työstänne tykkäävät sitten teette?
Mulla on juuri kauhea ammatinvalintatuska, tuntuu että seuraavan vuoden aikana olisi pakko keksiä mitä aion tehdä isona, mutta juuri tällä hetkellä sekä itsetuntoni että itsetuntemukseni ovat niin pohjalukemissa etten keksi yhtäkään ammattia jossa voisin kuvitella viihtyväni. Yhyy.
Tällä hetkellä ei vois vähempää kiinnostaa.. ehkä johtuen siitä et tää on mun viimenen viikko tuolla ja sit vaihdan sellaselle alalle minne olen halunnut jo kauan.
Kääntämisessä itse työ on varsin kivaa. Käytännössä iloa vähän rokottaa tiukat aikataulut, usein on "pakko saada tehtyä x määrä tänään", ja töitähän on aina liikaa jonossa - silloin kun ei ole niitä 3 kuukauden työttömyysputkia, that is. Lisäksi työn jäljen on aina oltava mahdollisimman hyvää, että saisi työtä jatkossakin, joten pienetkin virheet ovat eiei. Ja kärjistettynä, kaikilla olisi töitä tarjolla mutta kukaan ei haluaisi maksaa siitä palkkaa.
Eli, pidän työstäni aina kun voin tehdä sitä rauhassa. Itse kääntämisen lisäksi hommassa on tietysti paljon kaikenlaista säätämistä ja paperin pyörittelyä ym. perusduunia, joka ei herätä fiiliksiä suuntaan eikä toiseen.
Pidän myös opiskelusta aina silloin kun se ei stressaa ja kun opiskeltava aihe on mielenkiintoista, eli käytännössä ehkä puolet ajasta. Eihän sinne aamukahdeksan massaluennolle aina jaksaisi vääntäytyä, mutta jälkeenpäin on positiivinen olo siitä että tuli opittua.
Ja musiikin tekohan on ajoittain todella turhauttavaa ja veemäistä touhua (harrastus), mutta jotenkin siitä ei vain osaa olla pitämättä
Tällä hetkellä menee siis aika mukavasti, mutta paljon on tullut toki tehtyä myös perusduuneja ja paskaduuneja (kioski, varamiespalvelu, museo, lehdenjako ym.) joista osaa olen välillä suorastaan vihannut.