Loose Grip, 14.9.2005 13:19:
Puhelinmyynti on kyllä vihonviimeinen homma. Aikoinaan lukiosta päästyäni olin vähän aikaa vailla töitä armeijaa odotellessa ja kokeilin moista hommaa. Neljä päivää mä jaksoin siellä käydä soittelemassa, kunnes palo niin käämi, että soitin sinne, että saatte pitää puljunne ja hommanne.
Viimenen tikki oli se, kun kysyin siltä ns. "työnjohtajalta", että mikä olis paras lähestymistapa, miten sais parhaiten lehtiä kaupaks, niin tää torsti vastasi jotain aivan käsittämättömän ympäripyöreetä. Muistan sen vastauksen vieläkin: "kannattee asettaa omat tavotteet ja pyrkiä niihin". Siis mitä vittua?! Mä kysyin, että miten sais parhaiten lehtiä myydyks ja tää vastaa jotain tommosta siansaksaa. Siinä vaiheessa mulle piisas, varsinkin kun koko homma oli ärsyttäny ensimmäisestä puhelusta saakka. Loppupäivän istuskelin siinä kopissa ja kävin pihalla tupakalla, enkä paljon viittiny ees soitella mihinkään. Eli varsinaista työntekoa siinä tulikin tehtyä kolme päivää, mikä on yhden ihmisen osalta tarpeeks häirikköpuheluja koko loppuiäks *iihhih*
Puhelinmarkkinointi on perseestä, mutta mulle voidaan noi neljä päivää kaiketi antaa anteeks koska olin nuori ja viaton ja vailla parempaa ymmärrystä
Siel firmas on vaan ilmeisesti sattunu olee idiootti työnjohtaja. Itse kun toimin myyntipäällikkönä kannustin ja autoin aina kaikkia myyjiä, koska kun myyjät myi hyvin tarkoitti se että minäkin tienasin enemmän.