SINKKULUUKKU

kilobitti:
En oikein osaa laskea suhdetta, jossa toinen on vaan seksin takia, suhteeksi. EIkä ollut tarkoitus tehdä tästä mitään tieteellisesti pätevää yleistystä, vaan lähinnä selventää mun käsitystä - tähän käsitykseen johtanut empiirinen otoskin rajautuu mun kaveriporukkaan*hih* Sanotaanko näin; kaveriden pitkien suhteiden päätyttyä naisella on yleensä parissa kuukaudessa uusi, kun taas miehet tallustelevat ympäriinsä murheen murtamina pitiäkin aikoja.

En kyllä minäkään laskisi moista kunnolliseksi parisuhteeksi, mutta tuollaisissa tapauksissa naiselle se usein on sellainen. Tulee siis tilanne, jossa nainen kärsii kuin olisi juuri lopettanut suhteen ja mies taas ei kärsi, koska on vain vaihtamassa panoa uuteen. Noin muuten en osaakaan sitten erityisemmin asettaa kärsijöitä mihinkään yleiseen järjestykseen ainakaan omaan empiriaan perustuen. Joskus tosiaan naisella menee vain pari kuukautta löytää uusi kainalo miehen vielä ikävöidessä tyttönsä perään, joskus taas miehellä on seuraavana viikonloppuna uusi tyttöystävä näköpiirissä naisen riutuessa...

Toisaalta tämä voi todistaa jotain mun kavereista*nauru*

Omasta kaveripiiristä löytyy semmoisia tapauksia, ettei niistä kehtaa edes puhua. Tosin onneksi löytyy myös niitä, joiden takia uskoo miehilläkin olevan toivoa.

Epailija:
... Niin ja olen ihan samaa mieltä, että eron jälkeen ei ole hyvä vähään aikaan edes harkita mitään. Se ei ole reilua yhtäkään (niin, niitä tosiaan on yleensä kolme) osapuolta kohtaan. Niin, ellei sitten suhde tosiaan ollut pelkkää kulissia, jolloin mahdollisesti kaipaamaan jäänyt puoliso saattaa olla ainoa, jota kohdellaan epäreilusti.

Hih joo mä pistin poikki viiden vuoden jälkeen ja mies löysi kuukaudessa uuden vakavan suhteen *hahjust* ... ja ei, kumpikaan ei jäänyt kaipaamaan eikä mun mielestä ketään kohdeltu epäreilusti
Mä olin silloin heti eron jälkeen mielestäni valmis aloittamaan jotain uutta. Oikeasti oli kuitenkin hyvä, että opettelin elämään yksin enkä ahdistanut itseäni tai potentiaalisesti kiinnostavia tyyppejä seukkaamisen vuoksi seukkaamisella
Pointti: kaikki riippuu henkilöstä ja suhteen laadusta

-xx-:
Pointti: kaikki riippuu henkilöstä ja suhteen laadusta

Aivan totta.

-xx-:
Pointti: kaikki riippuu henkilöstä ja suhteen laadusta

Ehkäpä näin. Päätelmäni empiirisestä matskustani muuttuvat oudommaksi koko ajan: Ilmeisesti mun kaikki kaverit rakastuu palavasti naisiin, jotka ylläpitävät kulissisuhteita*nauru*

-xx-:
Oikeasti oli kuitenkin hyvä, että opettelin elämään yksin enkä ahdistanut itseäni tai potentiaalisesti kiinnostavia tyyppejä seukkaamisen vuoksi seukkaamisella

Tosta vois tehdä huoneentaulun 'mun-on-pakko-saada-JOKU-nyt-heti-tai-mä-kuolen' -tyypille!

minun mielestä avioliitto on kuitenkin edelleen asia, jota arvostetaan. Itse tunnen pareja, jotka ovat olleet nyt muutaman vuoden naimisissa ja edelleen tyytyväisiä tilanteeseensa. Mutta aviolittohan on todella parisuhde siinä missä seurustelukin niinkuin Lene tuossa sanoikin.

Ehkä ihmiset tarvitsevat kuitenkin jotain sidettä, joka auttaa pahimman yli ja tavallaan pakottaa pysymään yhdessä. Ja hyvä niin. Liian moni minunkin ystäväpiiristäni on eronnut jonkun ”turhan” ja kevyen syyn takia ja sitten joko jääneet kaihoamaan entistään tai palanneet lopulta takaisin yhteen. En nyt tässä sano, että jokainen eroava pari on eronnut liian helposti mutta...*kohauttaa hartioitaan* en minä tiedä. Liian paljon näyttää olevan tuskaa ja hammasten kiristelyä ihmisten parissa, vaikka asioita saataisiin ehkä ajan kanssa korjattua.

T-rex-orava:
minun mielestä avioliitto on kuitenkin edelleen asia, jota arvostetaan. Itse tunnen pareja, jotka ovat olleet nyt muutaman vuoden naimisissa ja edelleen tyytyväisiä tilanteeseensa. Mutta aviolittohan on todella parisuhde siinä missä seurustelukin niinkuin Lene tuossa sanoikin.

Onhan se joillekin asia, mitä arvostetaan, mutta eri asia onkin että miksi. Joillakin tuntuu olevan harhakuvitelmia siitä, että parisuhteen laatu jotenkin oleellisesti paranisi häiden jälkeen, tai että suhde olisi sen jälkeen jollain tapaa tukevammalla pohjalla. Ikään kuin sitoutuminen olisi jostain sormuksesta ja kalliista juhlasta kiinni. Ei ole mikään ihme, että tutut parit ovat tyytyväisiä avioliittoon, sillä suhteen kannalta se ei kaiken järjen mukaan muuta yhtään mitään - ellei sitten tosiaan elä jossain mielukuvitusmaailmassa ja pety katkerasti, kun miehestä ei tule Prinssi Uskollista avioliiton jälkeenkään. Eleenä ja perinteenä se on ihan ok, eikä siinä mitään jos joku haluaa virallistaa suhteensa myös yhteiskunnan silmissä (kaiketi siitä on myös jotain juridista hyötyä), mutta ei se suhde siitä oikeasti muutu suuntaan tai toiseen. Itsesuggestion voimalla sen saattaa havaita muuttuvan.

Ehkä ihmiset tarvitsevat kuitenkin jotain sidettä, joka auttaa pahimman yli ja tavallaan pakottaa pysymään yhdessä. Ja hyvä niin. Liian moni minunkin ystäväpiiristäni on eronnut jonkun ”turhan” ja kevyen syyn takia ja sitten joko jääneet kaihoamaan entistään tai palanneet lopulta takaisin yhteen. En nyt tässä sano, että jokainen eroava pari on eronnut liian helposti mutta...*kohauttaa hartioitaan* en minä tiedä. Liian paljon näyttää olevan tuskaa ja hammasten kiristelyä ihmisten parissa, vaikka asioita saataisiin ehkä ajan kanssa korjattua.

Kyllä se side täytyy mun mielestäni jostain muualta löytyä kuin jostain korusta tai pelosta siitä, että avioerossa vaimo vie puolet. Sellaisiakin pareja on, joiden olisi parempi erota, mutta jotka pysyvät yhdessä vain sen takia, että heidän päähänsä on lapsesta lähtien taottu avioliiton pyyhyyttä. Joskus ne alttarilla annetut lupaukset saattavat antaa voimia kestää vaikeiden aikojen yli, mutta kyllä se olisi ihan parisuhteenkin kannalta parempi oppia ratkomaan niitä ongelmia ihan ilmankin moisia instituutioita.

tuohon avioliittokeskusteluun sen verran.. että ihan hämmästyttääkummastuttaa jos tosiaan ihmiset ovat niin naiiveja että menevät naimisiin sen takia, että se tekee toisesta varmasti uskollisen jne jne.. enkä usko että avioliitto on este eroamiselle sinänsä, lapset ovatkin sitten toinen juttu, ja oman arvomaailmani mukaan lasten vuoksi kannattaa kahta kovemmin pysyä yhdessä jos suinkin mahdollista.

mutta vaikka avioliitto ei mielestäni todellakaan ole minkään tae eikä myöskään mikään parisuhteen edellytys, niin silti itse olisi kiva mennä naimisiin joku päivä. juridisten hyötyjen lisäksi avioliitto on jotenkin sellainen perinne, kun vanhemmatkin olleet naimisissa nyt jo kohta varmaan 30 vuotta... että jotenkin se ajatus tuntuu omalta. itse en oikeastaan voi ymmärtää miksi avioliittoa kavahdetaan, jos muutenkin on sellanen olo että tekee mieli aina pysyä yhdessä ja monta seurusteluvuotta takana. paitsi tietysti ihan vain avioliiton vastustamista instituutiona, sen toki ymmärrän tavalla tai toisella. mutta sitoutumisen pelko jne tuntuu kovin vieraalta omassa maailmankuvassani.

avioliitto on parhaimmillaan sellainen tyylikäs sukujuhla joka perustuu kahden ihmisen rakkauden tunnustuksille.. tjsp. mutta kuten sanoin, ei mikään edellytys, vaan vapaaehtoinen valinta

Avernian:
Mä kyllä tykkään tän luukun jutuista paljon enemmän kuin tuon toisen.

Heh, mä hengaan tässä välimaastossa!

No uhhuh....

Epailija:
---
Taika:
---

Hävettää kun miettii kuinka usein noita lauseita ”ei pysty sitoutuun..” ”..ei osaa seurustella..” ”..ei uskalla rakastua..” ”..ollaanks vaan kavereita..” oon käyttänyt..*blush*Kun ahdistaa niin ahdistaa..

---


Hmm. Ja eroaminenko on sitten ainoa tapa päästä ahdistuksesta eroon?

Edit: Puuttuva sana lisätty.

[muokattu 8.1.2004 11:39]

Joskus pitäisi lukea tarkemmin mitä kirjoittaa..

Pari vuotta sitten käytin noita lauseita liian usein ja eroaminen oli mulle silloin ahdistukseen se oikea ratkaisu. Tai siis oikea ja oikea..Syynä oli se että täytyi olla joku kun muillakin oli, surkeaan itsetuntoon piti saada \”vahvistusta\”. Ihastuminen oli helppoa mutta kun juttu alkoi toisen osalta mennä liian vakavaksi niin jossain alitajunnassa tajusi että omalta osin juttu oli ihan väärällä pohjalla ja alkoi ahdistamaan..Jolloin erottiin. Yksin muuttaminen kuitenkin auttoi tajuamaan sen että pitää oppia elämään ensin itsensä kanssa ennen kuin voi oikeasti elää jonkun toisen kanssa..Ei voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Eikä yksin oleminen ollut eikä ole loppujen lopuksi niin kamalaa*hymy*

Viimeisimmän eron aikana puhuttiin asiasta ja yritettiin jatkaa mutta joillekin faktoille ei vaan voinut mitään ja paras ratkaisu oli erota. Eikä ahdistus ollut syynä..

Taika:

..Ei voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Eikä yksin oleminen ollut eikä ole loppujen lopuksi niin kamalaa*hymy*

Olen tainnut kuulla tuon lauseen aika monta kertaa.. Mutta jotkut asiat eivät muutu niin helposti.. Joten viihdyn ja viihdyn yksin koko ajan paremmin eikä ahdista koko ajan niin pahasti.. Mutta selitäppä tuo joillekin ”ymmärtäjille”

Taika:
Joskus pitäisi lukea tarkemmin mitä kirjoittaa..

Sattuuhan noita...

Pari vuotta sitten käytin noita lauseita liian usein ja eroaminen oli mulle silloin ahdistukseen se oikea ratkaisu. Tai siis oikea ja oikea..Syynä oli se että täytyi olla joku kun muillakin oli, surkeaan itsetuntoon piti saada ”vahvistusta”. Ihastuminen oli helppoa mutta kun juttu alkoi toisen osalta mennä liian vakavaksi niin jossain alitajunnassa tajusi että omalta osin juttu oli ihan väärällä pohjalla ja alkoi ahdistamaan..Jolloin erottiin.

Eli itse asiassa ahdistus ei ollut syy, vaan seuraus, koska tajusit suhteen olevan omalta osaltasi väärällä pohjalla.

Yksin muuttaminen kuitenkin auttoi tajuamaan sen että pitää oppia elämään ensin itsensä kanssa ennen kuin voi oikeasti elää jonkun toisen kanssa..Ei voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään.

Näitä lausahduksia en ole koskaan kokonaan ymmärtänyt. Yksin asumisessa ei mielestäni ole mitään sellaista, missä olisi mitään opittavaa - myönnettäköön nyt kuitenkin heti suoraan, että sitä ei ole tullut kokeiltua kuin parin viikon ajan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että itsensä kanssa eläminen on se helpoin vaihtoehto - parisuhde on se, joka vaatii töitä.

Mitä tuohon ”ei voi rakastaa toista, jos ei rakasta itseään”-väitteeseen tulee, niin koko lause tuntuu hassulta. Ensimmäinen ajatus kun on, että nuo kaksi rakastamisen lajia olisivat jollain tapaa samanlaisia, mutta aika harva loppujen lopuksi rakastaa itseään samalla tavalla kuin kumppaniaan. Väittäisin, että itsestään ei tarvitse edes pitää rakastaakseen jotain toista. Jos hyväksyy itsensä - piti siitä tai ei - niin kyllä sen pitäisi mielestäni vähintään riittää. Eri asia onkin sitten, että kuinka hyvin sellainen suhde toimii, jossa toinen inhoaa itseään...

Eikä yksin oleminen ollut eikä ole loppujen lopuksi niin kamalaa*hymy*

Ei, jos ei ole juuri eronnut. *g*

Epailija:
---
Taika:
---

Yksin muuttaminen kuitenkin auttoi tajuamaan sen että pitää oppia elämään ensin itsensä kanssa ennen kuin voi oikeasti elää jonkun toisen kanssa..Ei voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään.

---


Näitä lausahduksia en ole koskaan kokonaan ymmärtänyt. Yksin asumisessa ei mielestäni ole mitään sellaista, missä olisi mitään opittavaa - myönnettäköön nyt kuitenkin heti suoraan, että sitä ei ole tullut kokeiltua kuin parin viikon ajan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että itsensä kanssa eläminen on se helpoin vaihtoehto - parisuhde on se, joka vaatii töitä.

Mitä tuohon ”ei voi rakastaa toista, jos ei rakasta itseään”-väitteeseen tulee, niin koko lause tuntuu hassulta. Ensimmäinen ajatus kun on, että nuo kaksi rakastamisen lajia olisivat jollain tapaa samanlaisia, mutta aika harva loppujen lopuksi rakastaa itseään samalla tavalla kuin kumppaniaan. Väittäisin, että itsestään ei tarvitse edes pitää rakastaakseen jotain toista. Jos hyväksyy itsensä - piti siitä tai ei - niin kyllä sen pitäisi mielestäni vähintään riittää. Eri asia onkin sitten, että kuinka hyvin sellainen suhde toimii, jossa toinen inhoaa itseään...


---

Eikä yksin oleminen ollut eikä ole loppujen lopuksi niin kamalaa*hymy*

---


Ei, jos ei ole juuri eronnut. *g*

Mitäköhän vähemmän fiksua keksisin tähän vastata..

En tiedä, ainakin mun kohdalla yksin asuminen kaukana muusta perheestä on opettanut sitä vastuuntuntoa ja itsetuntemusta minkä koen tärkeäksi myös seurustellessa..Enää en ala seurustelemaan kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi, jos seurustelen niin tarkoittaa myös sitä että olen liikkeellä oikeista syistä ja olen valmis tekemään töitä suhteen eteen..Tämä nyt ei taas ollenkaan vastannut kysymykseen mutta koen olevani jotenkin ehjempi ja varmempi kun tiedän pystyväni huolehtimaan itsestäni..Yksilökysymys*ding*

Ehkä rakastaa sana on hiukan liian voimakas, tai itsensä rakastamisesta tulee helposti mielikuva itserakkaasta mitä itsensä hyväksyminen ei tarkoita..

Aika onneks kuluu ja yksin osaa taas eronkin jälkeen elää vaikka aluksi se onkin tuskallista..Varsinkin nukkuminen*uuh*Mut kummasti siihenkin tottuu, saapahan pitää kaikki neljä tyynyä ihan itsellään..

Taika:
---
En tiedä, ainakin mun kohdalla yksin asuminen kaukana muusta perheestä on opettanut sitä vastuuntuntoa ja itsetuntemusta minkä koen tärkeäksi myös seurustellessa..Enää en ala seurustelemaan kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi, jos seurustelen niin tarkoittaa myös sitä että olen liikkeellä oikeista syistä ja olen valmis tekemään töitä suhteen eteen..Tämä nyt ei taas ollenkaan vastannut kysymykseen mutta koen olevani jotenkin ehjempi ja varmempi kun tiedän pystyväni huolehtimaan itsestäni..Yksilökysymys*ding*

Täysin samaa mieltä ! Tähän voisin vielä lisätä, että ainakin mun kohdalla, yksin oleminen ja itsensä tuntemaan oppiminen on myös lisännyt itseluottamusta, joka sekin on hyvin tärkeä asia parisuhteessa.

Taika:
En tiedä, ainakin mun kohdalla yksin asuminen kaukana muusta perheestä on opettanut sitä vastuuntuntoa ja itsetuntemusta minkä koen tärkeäksi myös seurustellessa..Enää en ala seurustelemaan kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi, jos seurustelen niin tarkoittaa myös sitä että olen liikkeellä oikeista syistä ja olen valmis tekemään töitä suhteen eteen..Tämä nyt ei taas ollenkaan vastannut kysymykseen mutta koen olevani jotenkin ehjempi ja varmempi kun tiedän pystyväni huolehtimaan itsestäni..Yksilökysymys*ding*

Yksilökysymys juu. Täytynee katsoa asiaa omalta kohdalta uudestaan sitten kun on ehtinyt elää pidempään yksin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ne suurimmat opit tulevat muualta.

Epailija:
---
---
Kyllä se side täytyy mun mielestäni jostain muualta löytyä kuin jostain korusta tai pelosta siitä, että avioerossa vaimo vie puolet. Sellaisiakin pareja on, joiden olisi parempi erota, mutta jotka pysyvät yhdessä vain sen takia, että heidän päähänsä on lapsesta lähtien taottu avioliiton pyyhyyttä. Joskus ne alttarilla annetut lupaukset saattavat antaa voimia kestää vaikeiden aikojen yli, mutta kyllä se olisi ihan parisuhteenkin kannalta parempi oppia ratkomaan niitä ongelmia ihan ilmankin moisia instituutioita.

En tarkoittanutkaan, että avioliitto on se voima, jonka takia pysytään yhdessä. Ehkä nykyajan ihmiset tarvitsevat vain jotain muutakin kuin mielenlujuutta pysyäkseen yhdessä, tämä on toisaalta aika raaka yleistys. Ja olen muuten samaa mieltä siitä, että on pareja, jotka ovat yhdessä vain siitä syystä, että ovat sisäistäneet käsityksen, jonka mukaan eroaminen on väärin (muun muassa omat vanhempani kuuluvat tähän joukkoon). Mutta sitten taas toisaalta, jos se sormus antaa ihmisille voimaa jatkaa eteenpäin, aivan kuin sadut onnellisista lopuista ja hammaskeijuista, miksei se heille olisi hyvä?

Osasyy avioliittojen nopeaan hajoamiseen voi olla siinäkin, että kun kihloihin mennään nykyisin 14-vuotiaana, ei suunnitelmat ja odotukset tulevaisuudesta voi olla kovin kypsiä ja ainakaan yhteneväisiä. Jos aikuiset ihmiset toimivat samalla tavalla, menevät kihloihin ja heti naimisiin, ei homma voikaan toimia samalla tavalla kuin parilla, jotka ovat tunteneet toisensa vuosikausia.

Kuitenkin, jokainen tekee omat ratkaisunsa. Eri ihmisille sopivat eri ratkaisumallit. Jotkut parit ovat luotuja avioelämään ja joidenkin ei pitäisi milloinkaan mennä naimisiin, vaikka muuten hyvin yhteen sopivatkin.

Päästäkää mut pois täältä! Mä en sovi tänne yhtään...
Ei mulla muuta...

Alkaa todellakin pikkuhiljaa ahistamaan ihan kunnolla

wallu:
Alkaa todellakin pikkuhiljaa ahistamaan ihan kunnolla

Ei kannata ahdistua... Ite sitä tottu jo siihen että on sinkku enkä antanu sen häiritä.. Aika nopeesti sieltä sit joku tupsahtaakin eteen.