"Missä olet prinssini, jonka kanssa voisi katsella auringonlaskua?
Mielummin HC-prinssi tiätty.
Ei mitään kiksuu."
Tossa mun deitti-ilmoni, viralliseti
Uskokoon ken tahtoo....
Mutta juuri täl hetkel on kyl todella kaunis auringonlasku ja mä näen onnellisesti sen suoraan ikkunastani
"Missä olet prinssini, jonka kanssa voisi katsella auringonlaskua?
Mielummin HC-prinssi tiätty.
Ei mitään kiksuu."
Tossa mun deitti-ilmoni, viralliseti
Uskokoon ken tahtoo....
Mutta juuri täl hetkel on kyl todella kaunis auringonlasku ja mä näen onnellisesti sen suoraan ikkunastani
sapeli, 18.2.2006 01:21:
Aika hyvä vertaus, ja jatkaisin tätä vielä vähän... Eiköhän ole yleinen konsensus että murtuneesta sydämestä selviää ajan kanssa, eli mikään sellainen menetys ei suhteen takia ole pysyvää - aina pääsee takaisin jaloilleen jos haluaa ja on tukijoita. Siispä, mitä enemmän haluaa voittaa jos onni käy, sitä enemmän kannattaa pistää likoon.
Mutta eikös murtuneisiin sydämiin jää yleensä (olosuhteista riippuen ehkä) pikkufiboja, esim. vaikeuksia luottaa, läheisyyden pelkoa...
Avernian, 18.2.2006 09:46:
Mutta eikös murtuneisiin sydämiin jää yleensä (olosuhteista riippuen ehkä) pikkufiboja, esim. vaikeuksia luottaa, läheisyyden pelkoa...
Jos jääkin, niin ei niidenkään tarvitse olla pysyviä, jos niin haluaa. Aika parantaa, hyvät ystävät auttavat, uusi hyvä ihmissuhdekin voi poistaa pelot osoittautumalla luottamuksen arvoiseksi. Mutta tälle kaikelle pitää antaa mahdollisuus, ja pistää taas itsensä likoon.
On...toisaalta aikamoinen helpotus, kun se säätäminen on nyt ohi...kun ei toinen vaan pysty sitoutumaan, ei siitä ois ikinä mitään tullut . Itseäni mä siinä vaan hajotin, tämä tuska on siihen verrattuna paljon pienempää.
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Miks irrottaminen sattuuu niin helvetisti?
Mä koetan hokea itselleni, että parin kuukauden sisään tää jo helpottaa Pakko oli laittaa välit täysin poikki, koska en mä pysty olemaan vain kaveria (mitä tämä jätkä tuntuu oikeasti haluavan). Kamalalta tuntuu sen vuoksi, että menetin ainoan ihmisen, jolle oikeesti pystyi puhumaan kaikesta ja jonka kanssa synkkas kaikilla tasoilla (ja hemmetti sen seksin menetys tässä ottaa päähän niin tajuttoman paljon ) Haluan päästä tästä yli, pystyä vielä ihastumaan ja rakastumaan ja luottamaan. Nyt ei näytä valoisalta mutta ei se vaan voi mennä niin, että kaikki mitä on koettavaa olis nyt tässä... parempaa on pakko olla jossain!
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Miks irrottaminen sattuuu niin helvetisti?
---
Mä koetan hokea itselleni, että parin kuukauden sisään tää jo helpottaa Pakko oli laittaa välit täysin poikki, koska en mä pysty olemaan vain kaveria (mitä tämä jätkä tuntuu oikeasti haluavan). Kamalalta tuntuu sen vuoksi, että menetin ainoan ihmisen, jolle oikeesti pystyi puhumaan kaikesta ja jonka kanssa synkkas kaikilla tasoilla (ja hemmetti sen seksin menetys tässä ottaa päähän niin tajuttoman paljon ) Haluan päästä tästä yli, pystyä vielä ihastumaan ja rakastumaan ja luottamaan. Nyt ei näytä valoisalta mutta ei se vaan voi mennä niin, että kaikki mitä on koettavaa olis nyt tässä... parempaa on pakko olla jossain!
Mäkin olen pari vuotta uskotellut, että parempaa on... alkaa vaan usko mennä
Haurastuu.
Silti olen menossa kohta kyseisen ihmisen luo yöksi... mä hoin itelleni eilenkin että EN mene sinne tänään. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan.... *valivali*
Pelottaa sekin, mitä asiaa sillä vois olla...
Mutta,
Sulle mä toivon kaikkea hyvää ja menestystä matkallasi
Mun pitäis kans päästä tohon ratkaisuun, jälleen...
Ei vaan tunnu olevan helppoa tälläkään kertaa
Suurta helpotusta se ajan kanssa toisi.
Miks irrottaminen sattuuu niin helvetisti?
---
Mä koetan hokea itselleni, että parin kuukauden sisään tää jo helpottaa Pakko oli laittaa välit täysin poikki, koska en mä pysty olemaan vain kaveria (mitä tämä jätkä tuntuu oikeasti haluavan). Kamalalta tuntuu sen vuoksi, että menetin ainoan ihmisen, jolle oikeesti pystyi puhumaan kaikesta ja jonka kanssa synkkas kaikilla tasoilla (ja hemmetti sen seksin menetys tässä ottaa päähän niin tajuttoman paljon ) Haluan päästä tästä yli, pystyä vielä ihastumaan ja rakastumaan ja luottamaan. Nyt ei näytä valoisalta mutta ei se vaan voi mennä niin, että kaikki mitä on koettavaa olis nyt tässä... parempaa on pakko olla jossain!
---
Mäkin olen pari vuotta uskotellut, että parempaa on... alkaa vaan usko mennä
Haurastuu.
Sulle mä toivon kaikkea hyvää ja menestystä matkallasi
Kuin myös sulle...älä menetä uskoa, älä ainakaan itseesi. Jossain on jotain parempaa, ansaitset varmasti jotain paljon enemmän kuin tollasen tilanteen/ihmissuhteen, missä nyt olet.
Mä jo uskalsin toivoo, et oisin löytäny jotai hyvää ja ihanaa. mut ei. mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä??
Siren, 21.2.2006 20:14:
Mä jo uskalsin toivoo, et oisin löytäny jotai hyvää ja ihanaa. mut ei. mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä??
Liian moni haluaa väkisin sen pikkuporvarillisen ja turvallisen mukavaan perhe-elämän, ja tyytyy tämän takia keskinkertaiseen, sen sijaan että odottaisivat että joku tulee ja vie jalat alta sellaisella kolinalla että heikompia hirvittää. Tai sit niillä on vaan käynyt hyvä tuuri. Älä luovuta, oot vielä nuori.
Mä tajusin tässä muutama päivä sitten että olen täydellisen tyytyväinen sinkkuna olemiseen - ensimmäistä kertaa elämässäni (jos nyt lapsuutta ja varhaisteini-ikää ei lasketa). En kaipaa parisuhdetta millään tasolla, saan kaiken kaipaamani henkisen ja fyysisenkin läheisyyden muista ihmissuhteistani. Tarjolla kyllä olisi erittäin kiinnostavia tapauksia, nimenomaan vakavampaan suhteeseen, mutta en vain juuri nyt halua elämääni sellaista. Syytä tähän en osaa sanoa, ehkä olen vain kyllästynyt seurusteluun, ja siihen että se menee myöhemmin pieleen ja tulee sydän kipeäksi. Tai sitten elämäni vain on ihan tarpeeksi täyttä ilman parisuhdetta. Olen onnellinen näin, miksi haluta muttaa tilannetta kenties huonompaan suuntaan...
Myöhemmin varmasti taas sitten tulee senkin aika että haluan taas seurustella, ja toivottavasti sitten törmään ihanaan ihmiseen jolla on samat intressit. Tietenkään silloin kun sitä kaipaisi ei ehdokkaita löydy kiven silmästäkään
Tuli mieleen yks koulukaverini, joka vielä joulun aikaan sanoi, että ei missään nimessä kaipaa parisuhdetta, koska elämä loistaa ilmankin. Tammikuussa saapui Suomeen muuan poika, joka on vienyt tän tytön sydämen kyllä aivan täysin Tyttö koetti vielä pari viikkoa sitten kieltää naureskellen, mitä on meneillään, mutta nyt toteaa vain et "ei sitä voi valita, koska rakastuu ja kehen". Kaikessa kyynisyydessäni parisuhteita kohtaan täytyy sanoa et noi on ihana pari Taitaa se olla niin, että kun sitä vähiten odottaa, niin kohdalla se silloin osuu...
Jutu, 21.2.2006 20:28:
--- Siren, 21.2.2006 20:14:
mikä siinä on, et jotkut löytää sen oikean heti ensimmäisellä yrittämällä ja toiset saa etsiä ja pettyä, haavoittua ja itkeä??
---
Toiset on niin nirsoja, että ne ei halua edes kokeilla vaan odottaa suosiolla sitä "oikeaa". Tai jotain sellasta.
Musta tuntuu kans, et en taida enää kuulua tänne...
Mut en kyl tiedä kuulunko tohon toiseenkaan... Ja tuulikaapissaki kai olin jo, joten jos mä nyt sit oon vaik tos tuulikaapin ja seukkausluukun kynnyksellä
Ja nyt kun sanon tän ääneen, niin kaikki menee pieleen...*sormet ristissä*
Posts: 2,276
#8479
•
•
Nexus__69 Member Of Pinkeet Tissit RY / SIELUTON PORNODEMONI
Mut en kyl tiedä kuulunko tohon toiseenkaan... Ja tuulikaapissaki kai olin jo, joten jos mä nyt sit oon vaik tos tuulikaapin ja seukkausluukun kynnyksellä
Ja nyt kun sanon tän ääneen, niin kaikki menee pieleen...*sormet ristissä*
jos nyt katot vaan sen päivä kerrallaan, se tuntuu hyvältä :)