kilobitti, 2.10.2005 19:35:
Tulipa muuten mieleen, että mua pelottaa huomattavan paljon enemmän se, että jumiutuisin loppuelämäksi johonkin kompromissisuhteeseen, kuin se että eläis sinkkuna.
Tossa hämää vain se, että kompromissisuhteesta pääsee yleensä pois silloin kun se alkaa ahdistamaan liiaksi; sinkkuudesta ei niin helposti pääse eroon vaikka haluaisikin.
En halua kompromissisuhteeseen (nimim. kokemusta on), mutta alkaa pikku hiljaa tuntumaan että olen saanut sinkkuilusta tarpeekseni. Onneksi on sentään ihania ystäviä
Tiedän että pitäisi itse olla aktiivisempi seuranhaun suhteen - olen kai kuitenkin niin tyytyväinen elämääni että tuntemattomien deittailu "tositarkoituksella" tuntuisi väkinäiseltä. Ihmisiin pitää törmätä sattumalta ja ilman paineita ja päättää vasta hetken päästä onko niistä kiinnostunut muutenkin kuin kavereina.
Tsänssit on vaan aika pienet että tällä tavalla ketään löytää, ja sitten kun sellainen kiinnostava sattuu kohdalle niin heijastaa siihen kaikki sinkkuilun aikana patoutuneet toiveet ja odotukset... Mutta alan jo vanhentuneena ja viisastuneena oppimaan että kukaan ei ole täydellinen (en edes minä
), ja että vähästäkin voi riittää iloa pidemmän aikaa