Posts: 3,054
Posts: 7,069
Jutu, 13.9.2005 22:11:
Mitä yhteistä on miehillä ja sukkahousuilla? Ne joko tarraavat kiinni, juoksevat pakoon tai eivät ole sopivat haaroista.
Mut joo, voisko tuota soveltaa naisiin?
Posts: 3,054
dominikh, 13.9.2005 22:48:
Mut joo, voisko tuota soveltaa naisiin?
En minä tiiä. Miks pitäis? Naisethan on aina täydellisiä
Posts: 4,006
Posts: 7,069
Jutu, 13.9.2005 22:50:
---
dominikh, 13.9.2005 22:48:
Mut joo, voisko tuota soveltaa naisiin?
---
En minä tiiä. Miks pitäis? Naisethan on aina täydellisiä
Posts: 3,054
Posts: 3,054
dominikh, 13.9.2005 23:02:
---
Jutu, 13.9.2005 22:50:
En minä tiiä. Miks pitäis? Naisethan on aina täydellisiä
---
Älä oo tommonen.
Posts: 7,069
Jutu, 13.9.2005 23:04:
---
dominikh, 13.9.2005 23:02:
---
Jutu, 13.9.2005 22:50:
En minä tiiä. Miks pitäis? Naisethan on aina täydellisiä
---
---
Ok
Posts: 764
Toisaalta, asiassa on myös hyvät puolensa. Taitaa olla parempi olla murehtimatta metsään mennyttä uutta yritystä erään kanssa. Mieluummin koetan katsella maailmaa ihan uudella tavalla 
Posts: 3,064
kunhan kiusoittelen itseäni ajatuksilla 
mut en mä teitä oo jättämässä :P
mut en mä teitä oo jättämässä :P
Posts: 137
<-- just näin
Posts: 1,359
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
TYÖ!
eikä enää vituta..
Posts: 7,069
Posts: 893
fine, 17.9.2005 18:25:
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
...siihen saakka kunnes yksin lähtee töistä ja menee kotiin tekeen ruokaa yksin ja nukahtaa yksin. Hyvän hetken työ kyllä tarjoaa muille mietteille, samoin koulu.
Posts: 1,359
Miika, 17.9.2005 20:20:
---
fine, 17.9.2005 18:25:
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
---
...siihen saakka kunnes yksin lähtee töistä ja menee kotiin tekeen ruokaa yksin ja nukahtaa yksin. Hyvän hetken työ kyllä tarjoaa muille mietteille, samoin koulu.
äläs ny masenna
Posts: 893
fine, 17.9.2005 21:20:
---
Miika, 17.9.2005 20:20:
---
fine, 17.9.2005 18:25:
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
---
...siihen saakka kunnes yksin lähtee töistä ja menee kotiin tekeen ruokaa yksin ja nukahtaa yksin. Hyvän hetken työ kyllä tarjoaa muille mietteille, samoin koulu.
---
äläs ny masenna
Yksin ollessa oppii kyllä myös kuunteleen omaa sisintään, eikä siinä mitään masentavaa ole, kun oppii tunteen itseään paremmin. Mutta sit jos sitä kestää tarpeeks kauan (nimim.3,5v) nii jossain vaihees alkaa kyllästyttään.
Posts: 168
fine, 17.9.2005 18:25:
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
Vain yksi pieni laukaus eikä yhtään enää vituta... :P
Miika, 17.9.2005 20:20:
---
fine, 17.9.2005 18:25:
heh, mä löysin ratkaisun:
TYÖ!
eikä enää vituta..
---
...siihen saakka kunnes yksin lähtee töistä ja menee kotiin tekeen ruokaa yksin ja nukahtaa yksin. Hyvän hetken työ kyllä tarjoaa muille mietteille, samoin koulu.
Niin... tai sit voi täyttää elämänsä ihan kokonaan työllä ja koululla. Kun tulet yöllä väsyneenä kotiin, et halua mitään muuta kuin nukkua rauhassa ne kokonaiset kuusi tuntia, ilman että joku tulee siihen viereen pyöriin. Samalla tapaa lähtee mielellään aamulla kouluun, ilman että on odottanut kylppärin vapautumista (ja samalla menettänyt kallista uni-aikaa). Ne koulun ja työn välillä olevat tunnit käyttää mieluummin itsekkäästi vaikka salilla käymiseen tai päikkäreihin, kuin jonkun miehen kanssa heilumiseen. Kyllähän sitä koulussa ja töissä kerkiää viettämään sosiaalista elämää koulu- ja työkavereiden kanssa.
Tai sit mun pitäis vaan rakastua.
Posts: 493
heh, mä löysin ratkaisun: TYÖ! eikä enää vituta..
Toimii varmasti tietyntyyppisille ihmisille tosi hyvin, ainakin jonkin aikaa, mutta liikaa mitä tahansa on liikaa.. Voishan sitä olla vaiks kännissä 24/7 ettei vituttais, mutta..
Itse tein opintojen ohella osa-aikahommia kolmeen eri osoitteeseen ja välillä päivät venähti 16 tuntiin. Sit koomasin sen 8h ja seuraavana päivänä sama ralli uudestaan. En mä tollasta jaksanu ku muutaman kuukauden, kunnes pää hajos totaalisesti siihen ettei elämä oikeasti ole mielekästä. Päätin että ei enää, mutta jotenkin sitä taas vähän aikaa sitten löysi itsensä tilanteesta missä teen palkkatöitä, kotitöitä ja vapaaehtoistöitä, enkä sitten oikeastaan muuta teekään. Heräs kysymys että onko tämä raataminen muka vaivan arvoista..? Mun mielestä se ei loppuviimeksi ole se mitä haluan ajallani tehdä..
Muuten. En tiiä mikä siinäkin on että aina kun on jotain sutinaa ja alkaa tuntumaan hyvältä ja päätän että asian vois virallistaa, kaikki meneekin ihan vituiksi, ja pitää ryömiä takas tähän luukkuun.. no, otetaan riski ja ilmotetaan että poistun viehättävästä seurastanne.
Ainakin aamuvuoron verran töihin.
Mutta onhan se nyt saatanasta ettei saa sunnuntainakaan levätä rauhassa..
