Nyt kun siltä rupee tulee semmosia viestejä, niin mua rupee ahdistaa ja peräännyn ja en haluu mitään ja...
Sama vika Rahikaisella..
Päädyin lähes vuoden kestäneen molemminpuolisen flirtin jälkeen juhannuksen kunniaksi sänkyyn opiskelutoverini ja hyvän ystäväni kanssa, ja nyt tuntuu siltä, että voisin ennen syksyä muuttaa vaikka Norjaan.
Vika tuskin on miehessä kun se on ihan yhtä fiksu, lahjakas, kiltti, huumorintajuinen, huomioonottava ja hassunnäköinen kuin silloinkin kun hänestä alunperin kiinnostuin, muttaaaa.. Keksin kymmenittäin "hyviä syitä" omalle järjettömälle käytökselleni, mutta jokin tässä tosissaan mättää jos &kun sössin
TAAS itse itseltä kaikki mahdollisuudet olla onnellisesti suhteessa.
"Tätä menoa ei tuu ikinä häitä/ Kunpa voisin elää ilman näitä!"
*hyräilee Jonnan poppisbiisiä josta ei ees tykkää*
Nördään tässä yksin koneella, ryystän kaakaota ja kuuntelen sateen ropinaa ikkunaan.. Koko ajan tekis mieli rampata tupakalla. En minä tätäkään halua itselleni joka illaksi koko loppuelämäksi!
On kai vaan niin perusnegatiivinen suhtautuminen seurusteluun, enkä tiedä miten korjaisin tämän asennevamman..