Lene:
Olen kyllä miehissä ihmetellyt sitä, että haluavat heti alkaa seurustelemaan. Eikös sitä ensin pitäisi vähän tutustua ennen kuin siihen ryhtyy?
Sitä tekevät kyllä naisetkin. (Ja oikea muoto on alkaa seurustella)
Väittäisin, että kiire sitouttaa toinen johtuu siitä, että tahtoo varmistua, ettei toinen käy enää myös muiden sängyssä peuhaamassa. Ennen tätä \'sopimusta\' se kun on yleisesti hyväksyttyä. Tarkoituksena ei ole ehkä edes tehdä jutusta pysyvää.
Mustasukkaista omimista se vain on.
Lene:
Voikohan sitä koskaan olla täysin varma? Elämä osaa yllättää yllättävin kääntein, vaikkei sitä uskoisikaan. Nämä asiat eivät myöskään ole kiinni yksin itsestä.
No ei tietenkään voi koskaan olla 100 % varma, mutta ennemmin otan alkuvaiheen ihan rauhallisesti, enkä ala hehkuttamaan asiaa liian ajoissa.
Lene:
--- Sinza:
No ei tietenkään voi koskaan olla 100 % varma, mutta ennemmin otan alkuvaiheen ihan rauhallisesti, enkä ala hehkuttamaan asiaa liian ajoissa.
---
Muttei kuitenkaan tarkoita, etteikö suhde voisi tyrehtyä ilmoittamista seuraavana päivänäkin.
Erm, no sellainen suhde, joka tyrehtyy johonkin päivässä ei kyl oo IMO mikään suhde ollenkaan. Voin ainakin itse ihan huoletta sanoa, että seurustelen huomennakin Annen kanssa eikä siitä ole mitään epävarmuutta.
Tietysti on mahdollista, että mikä tahansa suhde karahtaa karille, mutta kyllä seurustelussa se karille karahtaminenkin on paljon pidempi kuin päivän prosessi.
Jone:
Erm, no sellainen suhde, joka tyrehtyy johonkin päivässä ei kyl oo IMO mikään suhde ollenkaan. Tietysti on mahdollista, että mikä tahansa suhde karahtaa karille, mutta kyllä seurustelussa se karille karahtaminenkin on paljon pidempi kuin päivän prosessi.
Lene:
--- äm:
Sitä tekevät kyllä naisetkin. (Ja oikea muoto on alkaa seurustella)
Väittäisin, että kiire sitouttaa toinen johtuu siitä, että tahtoo varmistua, ettei toinen käy enää myös muiden sängyssä peuhaamassa. Ennen tätä 'sopimusta' se kun on yleisesti hyväksyttyä. Tarkoituksena ei ole ehkä edes tehdä jutusta pysyvää.
Mustasukkaista omimista se vain on.
---
Valitettavasti yleisesti hyväksyttyä. *odottaa parempia aikoja*
Tässä on nyt jotain perustavanlaatuisesti hämmentävää... Tahtoo varmistua, ettei toinen käy enää myös muiden sängyssä peuhaamassa? Jos näin ajattelee, niin eihän siinä tosiaan minun nähdäkseni kukaan järkevä ihminen edes oleta, että toinen olisi kiinnostunut muusta kuin seksistä. Ja kuka sellaisen haluaa sitten omia? Ainakin tuollaisen suhteen jälkeen on turha itkeä, jos kundi jättääkin.
Onhan se tietysti tavallaan valitettavaa, että useamman naisen (tai miksei jopa miehen) pallotteleminen samaan aikaan on yleisesti hyväksyttyä, mutta toisaalta mitäs antavat seksiä niin heppoisin perustein. Mä olen varmaan tylsän konservatiivinen, mutta musta asiat tehdään vähän takaperoisesti jos ensin harrastetaan seksiä (mahdollisesti jo ensitapaamisen aikana) ja sitten ollaan, että ihkuu, nyt me varmaan aletaan kohta seukata. Saatana. Antakaa sen miehen tai naisen odottaa. Jos se on muunkin kuin helpon panon perässä, niin ei se mihinkään katoa. Ja jos te taas olette oikeasti tosissanne sen toisen suhteen, niin tuskin tekään haluatte siinä välillä muiden kanssa sekoilla. Vai olenko turhan optimistinen?
Uskomatonta vinkumista täällä. Mikä ihmeen ihannetila se seurustelu on? Miksi siihen on pyrittävä? Miksei muka ole hyvä olla yksin, jos ei kuitenkaan ole yksinäinen, kun on ystäviä ja kavereita? Eikä syy seurusteluun saa olla yksinäisyyden poistaminen, seurustelun tulee kyllä lähteä hyvinkin muista syistä.
Ja vaikka seurustelukumppani olisi aivan ihanteellinen ja kaikki toimisi, ei se yhteiselo - ei kauko- eikä lähisuhteessa - silti ole varsin helppoa ja mutkatonta. Suhteen eteen joutuu näkemään vaivaa. Itkemään ja ikävöimään. Joutuu tekemään kompromissejä. Menettää vapautensa tehdä mitä ikinä lystää milloin ikinä lystää, koska kumppani on kuitenkin huomioitava monessa mielessä.
Omaan sinkkuiluuni ei ole kuulunut epätoivoisuus. Toki sinkullakin tulee välillä esim. lempuun kaipuu, mutta silloin voi halia ystäviä ja vaikka vanhempia. Jos seksiä kaipaa, ei sekään yleensä ole kauhea ongelma ilman seurusteluakaan.
Kyllä sinkkuudesta kuuluisi nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen on ihanaa, mutta ne tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen. Jotenkin sinkkuuden ahdistukseen tämän luukun kirjoituksissa liittyy välillä vahvasti tarve seurustella sinkkuuden poistamiseksi. Seurustelu on mielestäni vaivan arvoista vasta kun todelliset tunteet ovat pelissä.
Jokaista meistä ahdistaa joskus. Ja välillä on epätoivoinenkin olo. Mutta se olo vaivaa sekä sinkkuja että seukkaavia.
Chatte:
Toki sinkullakin tulee välillä esim. lempuun kaipuu, mutta silloin voi halia ystäviä ja vaikka vanhempia. Jos seksiä kaipaa, ei sekään yleensä ole kauhea ongelma ilman seurusteluakaan.
niin. tällä hetkellä kyl kalvaa eniten toi toisen ihmisen fyysinen läheisyys. ja sit ku oon niin mielettömän sosiaalinen otus (<sarkasmia) en ehi aina nähä kavereita niin paljon et ehtis saada ne hengissä pitävät neljä halia/päivä... ja vanhempia tulee moikattua noin 1-2 kertaa/kk.seksiä en sit rupee tosta noin vaan ihan kenen tahansa kanssa harrastelemaan, mut oon muutenki päättäny odotella sitä kunnes on vakkari kumppani.
Viisaita sanoja Chatte. Allekirjoitan tuon monelta osin täysin, mutta käsitykseni ihmisten vinkumisesta tässä topikissa on hieman erilainen.
Kyllä täältäkin varmasti niitä löytyy, jotka eivät älyä itkeä muun kuin seurustelun perään, mutta uskoisin, että useimmat harmittelevat juuri sen oman rakkaan puutetta, vaikka eivät sitä suoraan sanoisikaan. Seurustelu itsessäänhän ei ole mitenkään erikoista, vaan vasta seurustelu sen Maailman Tärkeimmän Ihmisen kanssa on. Jos minulta kysytään, niin tuon Maailman Tärkeimmän Ihmisen kanssa seurusteleminen on juuri se ihannetila ja sen puutetta voi ihan hyvin vähän vinkuakin. Valitettavasti tuollaisia suhteita ei oikein väen vängällä aloiteta ja siten seurusteluun pyrkiminen on toki vähän vääristynyt tapa lähteä käsittelemään tilannettaan.
On myös otettava huomioon se, että kaikille sinkkuus ei tarjoa sitä riemua mitä toisille. Jos ei esim. pidä irtosuhteista, on luonnostaan kompromissihenkinen tyyppi tai jopa haluaisi nähdä vaivaa toisen tekemiseksi onnelliseksi, niin mitä suuria etuja sinkkuudella on sitten tarjota? Mikä siitä sinkkuudesta tällaisessa tilanteessa tekee sellaisen, että siitä tulisi nauttia? Sinkkuus on tällöin lähinnä tasapaksua arkea satunnaisilla kaipuun tunteilla höystettynä - ei mitenkään erityisen ahdistavaa, mutta ei myöskään kovin palkitsevaa - joten ihmekös tuo, jos ihminen tällöin äityy haikailemaan sen oman kullan löytämisen perään.
...
Nojoh. Hukkasin punaisen langan noin puoli minuuttia sitten. Ehkä lopetan tähän. Sen verran vielä, että jos se elämä tulee hymyilemään, niin turha stressata - jos taas ei tule hymyilemään, niin stressaamalla vain pahennat tilannetta.
Näin on Epa! Katsot asiaa aivan eri näkökulmasta, mutta huomaan ymmärtäväni täysin.
Epailija:
On myös otettava huomioon se, että kaikille sinkkuus ei tarjoa sitä riemua mitä toisille. Jos ei esim. pidä irtosuhteista, on luonnostaan kompromissihenkinen tyyppi tai jopa haluaisi nähdä vaivaa toisen tekemiseksi onnelliseksi, niin mitä suuria etuja sinkkuudella on sitten tarjota? Mikä siitä sinkkuudesta tällaisessa tilanteessa tekee sellaisen, että siitä tulisi nauttia? Sinkkuus on tällöin lähinnä tasapaksua arkea satunnaisilla kaipuun tunteilla höystettynä - ei mitenkään erityisen ahdistavaa, mutta ei myöskään kovin palkitsevaa - joten ihmekös tuo, jos ihminen tällöin äityy haikailemaan sen oman kullan löytämisen perään.
Minulle on vierasta ajatella sinkkuudesta noin, kuten huomasitkin kirjoituksestani Epa, mutta tottahan tuo on - joka sana. Kuvailemasi kaltaiselle ihmiselle sinkkuus ei todellakaan tarjoa paljoa, mistä nauttia. Siis vikiskäämme kukin asioista, jotka mielestämme ovat vikisemisen arvoisia!
Lene:
--- Epailija:
Mä olen varmaan tylsän konservatiivinen...
---
Jos se on muunkin kuin helpon panon perässä, niin ei se mihinkään katoa.
---
Nykyaikana itseasiassa voi kadotakin.
No siis onhan se tietysti aina mahdollista. Joillekin seksi saattaa tosiaan olla sen verran tärkeä osa elämää, että se on priorisoitu yllättävänkin korkealle - välitti sitten toisesta tai ei. Olisi pitänyt lieventää väitettä lisäämällä tuonne sana todennäköisesti. Siitä lienemme kuitenkin samaa mieltä, että jos on kiinnostunut toisesta myös persoonana - siis ihan oikeasti vähintään ihastunut, eikä vain saanut erektion tai vastaavan - niin silloin seksi on harvemmin se suurin motivaattori. Saatan tosin taas sortua perusteettomaan optimismiin.
Mä aina ihmettelen, kun ihmiset pitävät itsestään selvänä, että kaikki sinkut harrastavat irtosuhteita. Masentavaa oikeastaan, kun itse en edelleenkään hyväksy irtosuhteita. En sano, etten pidä, vaan en hyväksy.
No valtaosa sinkuista ilmeisesti kuitenkin niitä harrastaa. Tai ehkä kyseessä on vain se näkyvin osa... Ja päälle on vielä laskettava ne sinkut, jotka kehuvat harrastavansa vain sen takia, ettei heitä pidettäisi outoina. Oma kantani irtosuhteisiin on kielteinen, mutta ei niinkään tuomitseva. En edes ole varma, mitä tuomittavaa noissa irtosuhteissa on. Jos haluaa välttämättä arkipäiväistää sellaisen potentiaalisesti varsin intiimin kokemuksen ja luottamuksenosoituksen, niin siitä vain. Ei se tarkoita, että mulle seksi olisi yht'äkkiä kuin kädenpuristus, jonka voi suorittaa melkein kenen kanssa tahansa. Vaikka tokihan se välillä vähän oudoksuttaa, kun itselleen merkityksellisiä asioita kohdellaan yleisesti kuin ilmaa.
Joten ainoa ilo sinkkuudesta on oma rauha, vapaus ja parisuhdeongelmien puuttuminen? Tällä hetkellä kyllä näistä nautin etenkin kun pesee edellisen sähläyksen likapyykkiä - edelleen. Olen pirun tyytyväinen, että olen yksin.
Juu siis vaikka sinkkuilu olisikin sitä harmaata arkea, niin se ei toki välttämättä tarkoita sitä, että kaipaisi jotain - etenkään jos on likapyykkiä pestävänä.
Lene:
Siihen tuomitsemiseen liittyy varmankin pelko siitä, ettei muunlaista ole olemassa tai löydä. Kysehän on jälleen kerran niistä arvoista ja arvostuksista, niiden ihmisten valikoimisesta, joiden kanssa haluaa olla tms. (näin omalla kohdalla). Varsinaisesti en ole vielä tavoittanut niitä tuntemuksia, jotka aiheuttavat tämän kielteisyyden. Eli minkä tähden toisilla ei saisi olla toisenlaisia arvoja? Koska jää yksin omien poikkeavien arvojen kanssa?
No siinä mielessä mäkin kyllä tuomitsen omien arvojen pohjalta, että ei ole hirveästi hinkua alkaa sellaisen miehen lähimmäksi ystäväksi, joka on pettänyt yhtä muijafrendiään yli kymmenen kertaa - muista muijafrendeistä sitten puhumattakaan. Irtoseksin voi kuitenkin hoitaa ainakin noin periaatteessa reilulla tavallla, joten sen suhteen en pahemmin valikointia ole harrastanut. Ainakaan vielä semmoinen ei ole tuntunut tarpeelliselta. Toisenlaisia arvoja saa toki olla, sitä ei ole kukaan tässä kaiketi kieltämässä. Jos niiden takia jää yksin, niin... No, harva meistä on niin poikkeava, että olisi ainoa laatuaan.
---
Juu siis vaikka sinkkuilu olisikin sitä harmaata arkea, niin se ei toki välttämättä tarkoita sitä, että kaipaisi jotain - etenkään jos on likapyykkiä pestävänä.
---
No ei tää nyt välttämättä niin harmaata ole.
Mahdollisuus toki tuokin. Jotkut saattavat myös pitää harmaata varsin vinkeänä värinä.
Chatte:
Miksei muka ole hyvä olla yksin, jos ei kuitenkaan ole yksinäinen, kun on ystäviä ja kavereita?
Lene:
Mikäs ihmeen itsestään selvyys se tämäkin on? Hyvät ystävät/kaverit ovat kiven alla. Ja sitä paitsi tuntuu, että ystävillä/kavereilla on vähemmän aikaa kuin seurustelukumppaneilla. Moni yleensä ihan täyteen buukattu.
Ei tietenkään ole itsestään selvää, että kaikilla on kavereita, saatika ystäviä - tai seurustelukumppania. Useimmilla meistä kuitenkin on sellaisia ihmisiä - jos sellaisia kaipaa - joiden kanssa hengata, tehdä kivoja juttuja, jutella, hullutella, käydä uimassa, kaupungilla, bileissä. Eihän kukaan heistä joka paikkaan lähde mukaan, mutta kuka minnekin. Mutta toki seurustelukumppanin kanssa yleensä vietetään enemmän aikaa kuin kavereiden. Ja eiväthän kaverit tietenkään korvaa seurustelukumppania, mutta heidänkin kanssaan voi kokea läheisyyttä, hellyyttä.
blaine: Ehkä teil tytöil toimii noi erilailla, mut harvemmin meil pojil o hellyyttä ja läheisyyttä kaveri suhteissa :D
Eikös pojilla usein ole tyttöpuolisia kavereita juuri tätä varten että joskus voi näyttää jollekin sen pehmeämmän puolensa ja saada ymmärtävän olkapään mihin nojailla tarvittaessa?
blaine:
Ehkä teil tytöil toimii noi erilailla, mut harvemmin meil pojil o hellyyttä ja läheisyyttä kaveri suhteissa :D
keisha:
Eikös pojilla usein ole tyttöpuolisia kavereita juuri tätä varten että joskus voi näyttää jollekin sen pehmeämmän puolensa ja saada ymmärtävän olkapään mihin nojailla tarvittaessa?