Posts: 673
Replying to SINKKULUUKKU:
, parempi ois oikeastaan korvata teidät jollain pahvihahmoilla tai huonekasveilla.
Koira ois vielä parempi!
Koira ois vielä parempi!
Posts: 526
Replying to SINKKULUUKKU:
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
Oon tuossa miettinyt että jos asuisin yksin, niin oisko mulla ollut (/oisko mulla) suurempi hinku löytää itselleni pari? Jos en päivittäin altistuisi näiden miehekkäiden miesten testosteronihuuruille, ja jollei mulla olisi käytännössä aina seuraa ihan tilaamatta, olisinko yksinäisempi - tai siis tottakai olisin, mutta yrittäisinkö paikata sitä yksinäisyyttä miehenmetsästyksellä? Onhan se kätevää ja mukavaa kun on joku, jonka kanssa katsella leffoja, lämmittää sauna, käydä ulkona syömässä tai kokkailla kotona, siis joku jonka kanssa jakaa arki. Kuinka merkittävää tämä on parisuhteessa?
Lisäksi on tietysti se aspekti, että mulla on joku jolle kiukutella kun töissä on taas kaikki mennyt päin persettä ja joka ei kuitenkaan siitä hätkähdä, joku jonka kanssa selvittää ajatuksia kun ihmissuhdekiemurat eivät olekaan niin selkeitä kuin pitäisi, joku jolle hehkuttaa ja riemuita kun siihen on aihetta.
Mitäs mä yritin kysyä - olisinko mä poikamiestyttö jos en asuisi tuossa poikamiesboksissa?
Tai - mihin sitä seurustelukumppania taas tarvittiinkaan?
Niin joo ja olenko nyt hylkiö kun oon ollut näin kauan sinkkuna?
ps. terkkuja kotiin! :*
Se on hyvin paljon mahdollista, et sun seuralaiset ajettelee sua käsitöidensä aikana jo nyt tiheesti. Ei välttämätöntä tietenkään tai edes todennäköstä jos on lapsuuden kavereita tai ukkomiehiä. mut todennäköstä jos on sinkkuja. Ei ne sitä myönnä vaikka suoraan kysyisitkin.
Posts: 1,893
Replying to SINKKULUUKKU:
Se on hyvin paljon mahdollista, et sun seuralaiset ajettelee sua käsitöidensä aikana jo nyt tiheesti. Ei välttämätöntä tietenkään tai edes todennäköstä jos on lapsuuden kavereita tai ukkomiehiä. mut todennäköstä jos on sinkkuja. Ei ne sitä myönnä vaikka suoraan kysyisitkin.
Miten kaunis ajatus!
x))
Posts: 2,396
Replying to SINKKULUUKKU:
Se on hyvin paljon mahdollista, et sun seuralaiset ajettelee sua käsitöidensä aikana jo nyt tiheesti. Ei välttämätöntä tietenkään tai edes todennäköstä jos on lapsuuden kavereita tai ukkomiehiä. mut todennäköstä jos on sinkkuja. Ei ne sitä myönnä vaikka suoraan kysyisitkin.
Öööööhh.
Miten kaunis ajatus!
x))
Noh!! :D
Koira ois vielä parempi!
Kauheasti vaivaa.
Niin sitten tuli vielä mieleen että jos noista pojista ei tosiaan niin paljoa sitä seuraa ole, niin paljonko on kyse vain seuran illuusiosta? On ihan erilaista tulla tyhjään kotiin kuin kotiin jossa on joku, vaikkakin täysin omissa oloissaan.
Tämä toimii toisinpäin parisuhteessa. Olen mäkin hetken elänyt suhteessa, jossa ollaan yhdessä muttei olla yhdessä, kotiin tultua puuhaillaan omiaan ja voi mennä monta päivää ilman että oikeasti puhutaan mistään tai tehdään mitään yhdessä. Suhteen alussa, tai etäsuhteissa, yhdessäolo on paljon intensiivisempää, kun sitä yhteistä aikaa ei oteta itsestäänselvyytenä.
Jos mä olen sellainen ihminen joka ei osaa olla yksin, ja tuo on se vähimmäistaso mikä tarvitaan siihen etten koe olevani yksin, niin kyllä kaksi avokkia sen leiviskän hoitaa.
edit: miten noi quotet voi mennä noin vituilleen? tässä ne näyttää ihan hyviltä.
Posts: 2,154
Replying to SINKKULUUKKU:
Moi. Mulle tuli vuosi sinkkuilua täyteen. PLING PLONG!
Oon tuossa miettinyt että jos asuisin yksin, niin oisko mulla ollut (/oisko mulla) suurempi hinku löytää itselleni pari? Jos en päivittäin altistuisi näiden miehekkäiden miesten testosteronihuuruille, ja jollei mulla olisi käytännössä aina seuraa ihan tilaamatta, olisinko yksinäisempi - tai siis tottakai olisin, mutta yrittäisinkö paikata sitä yksinäisyyttä miehenmetsästyksellä? Onhan se kätevää ja mukavaa kun on joku, jonka kanssa katsella leffoja, lämmittää sauna, käydä ulkona syömässä tai kokkailla kotona, siis joku jonka kanssa jakaa arki. Kuinka merkittävää tämä on parisuhteessa?
Lisäksi on tietysti se aspekti, että mulla on joku jolle kiukutella kun töissä on taas kaikki mennyt päin persettä ja joka ei kuitenkaan siitä hätkähdä, joku jonka kanssa selvittää ajatuksia kun ihmissuhdekiemurat eivät olekaan niin selkeitä kuin pitäisi, joku jolle hehkuttaa ja riemuita kun siihen on aihetta.
Mitäs mä yritin kysyä - olisinko mä poikamiestyttö jos en asuisi tuossa poikamiesboksissa?
Tai - mihin sitä seurustelukumppania taas tarvittiinkaan?
Niin joo ja olenko nyt hylkiö kun oon ollut näin kauan sinkkuna?
ps. terkkuja kotiin! :*
Mä uskon että tuommoinen järjestely ois monella tapaa monelle ihmiselle moninverroin parempi vaihtoehto
ja tossa on aika monta plussaa sit! nih! 
Itse oon joskus sortunut täyttämään elämäni epämääräistä tyhjiötä kyhäämällä itselleni seurustelusuhteen, kun jälkiviisaan syvällä rintaäänellä voin todeta, että todennäköisesti se tyhjiö olisi paljon toimivammin ja pitkäkestoisemmin täyttynyt jonkinmuunlaisella järjestelyllä, jolla olisin säästynyt itse ja säästänyt muita ylimääräisiltä sotkuilta. Mutta kun on joskus päätynyt siihen ajatukseen, että elämässä tavoitteena kuuluu olla parisuhde vähintäänkin jonkinlaisessa muodossa, se on helppo ottaa pikakorjaukseksi elämän epäkohtiin.
En nyt siis kuitenkaan tarkoita, että seurustelu on saatanasta ja että kaikki ihmiset ois onnellisempia kommuunissa, vaan että seurusteluun ei mielestäni kannata ryhtyä seurustelun takia, tai siksi että elämästä tuntuu puuttuvan jotain.
Toisin sanoen en ilmeisesti lainkaan osannut vastata Tuulan kysymyksiin, vaan tyydyin lätisemään muuten vaan niitä näitä aiheesta, mutta kannoinpahan oman korteni kekoon sinkkuluukun elvyttämisessä! o/
Posts: 2,396
Replying to SINKKULUUKKU:
<3 Nina Simone <3Toisin sanoen en ilmeisesti lainkaan osannut vastata Tuulan kysymyksiin, vaan tyydyin lätisemään muuten vaan niitä näitä aiheesta, mutta kannoinpahan oman korteni kekoon sinkkuluukun elvyttämisessä! o/
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!
Posts: 3,138
Replying to SINKKULUUKKU:
En nyt siis kuitenkaan tarkoita, että seurustelu on saatanasta ja että kaikki ihmiset ois onnellisempia kommuunissa, vaan että seurusteluun ei mielestäni kannata ryhtyä seurustelun takia, tai siksi että elämästä tuntuu puuttuvan jotain.
[rambling]..laumaeläimelle saattaa useinkin itsenäisyyttä ja yksinäisyyttänsä vaaliessa hiipiä sellainen olo, että jotain tästä yhtälöstä on kateissa ja sitä sitten paikkaillaan mitä mielenkiintoisimmilla vaihtoehdoilla.
Kuitenkaan moni ei pysty läheisimmillekään ystävilleen rehellisesti kertoa asioita ja jakaa elämäänsä, vaan pidetään niitä omia asioitamme tiukasti itsellämme.[/rambling]
Ja sen sanon lisäyksenä keskusteluun, omasta kokemuksesta, etäsuhteessa olevana, elämäni olis huomattavasti enemmän perseestä, jos mulla ei olis kahta ystävää kämppiksenä
2la:
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!
LÄLÄLÄÄLÄLLÄLÄLLÄLÄ ei täällä ole hiljaista
Et sä ole hylkiö, vaan pienten ihmisten elämää piristyttävä ihana nainen 
Posts: 2,154
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Toisin sanoen en ilmeisesti lainkaan osannut vastata Tuulan kysymyksiin, vaan tyydyin lätisemään muuten vaan niitä näitä aiheesta, mutta kannoinpahan oman korteni kekoon sinkkuluukun elvyttämisessä! o/
---
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!
Heti tulee noottia kun evottaa kysymykseen vastaamisen :'( Siinä oli kysymysmerkin edessä myös mm se, että mihin sitä seurustelukumppania oikeastaan tarvitaan, enkä siihenkään en osaa vastata ;)
Et oo hylkiö!
Replying to SINKKULUUKKU:
Niin sitten tuli vielä mieleen että jos noista pojista ei tosiaan niin paljoa sitä seuraa ole, niin paljonko on kyse vain seuran illuusiosta? On ihan erilaista tulla tyhjään kotiin kuin kotiin jossa on joku, vaikkakin täysin omissa oloissaan.
Tämä toimii toisinpäin parisuhteessa. Olen mäkin hetken elänyt suhteessa, jossa ollaan yhdessä muttei olla yhdessä, kotiin tultua puuhaillaan omiaan ja voi mennä monta päivää ilman että oikeasti puhutaan mistään tai tehdään mitään yhdessä. Suhteen alussa, tai etäsuhteissa, yhdessäolo on paljon intensiivisempää, kun sitä yhteistä aikaa ei oteta itsestäänselvyytenä.
Pinkillä maalattuun kohtaan totean, notta amen sister.
Kyseisestä johtuen avoliitossa korostuukin se, että oikeasti järjestetään sitä yhteistä aikaa ja huomioidaan toinen toisiaan pienillä asioilla, sanoilla, teoilla. Molempien on oltava aktiivisia. Itse tosin olen sen verran erakkokin (duunissa saa sosiaaliseerata ihan tarpeeksi), että tykkään asua yksin ja tarviin kyllä sitä omaa aikaa ja rauhaa myös, kukapa ei tarvitsisi. En sinänsä kaipaa ketään kotiin odottamaan, mutta jos avoliittoon jonkun kanssa päädyn, haluan kyllä tietoisesti järkätä sellaista hyvänlaatuista yhteistä ajanvietettä, ja odotan samaa toiselta.
Tällä hetkellä tosin voinen sanoa, että pelkkä ajatuskin avoliitosta vähän puistatuttaa. On tää vaan niin siistiä olla oman linnansa herra. Mut aikansa kutakin. Meikäläiselle tekee ihan gutaa, jos joskus vielä rohkaistun jonkun kanssa lyömään hynttyyt yhteen - joudun kasvattamaan hermoja, jotka pääsee ehkä liiaksikin lepäämään näin yksin omassa neuroosipesäkkeessäni asustellessa.
edit: Sanajärjestys oli hassu. /end of neuroosipilknus
Posts: 2,945
Posts: 5,618
Posts: 4,120
Posts: 2,945
Posts: 4,120
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Älä nyt oo ton muotonen..
Hiljaa, tai soitan sulle uusinta polkkaa päättymättömällä mp3-tiedostolla! ;)
Posts: 2,396
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Moi sinkkuluukku! Mitä kuuluu? :)
---
paskaaks tässä, entä ittelles ?
Paskan haju on kevään tuoksu!
Posts: 950
Posts: 162
Replying to SINKKULUUKKU:
---
En nyt siis kuitenkaan tarkoita, että seurustelu on saatanasta ja että kaikki ihmiset ois onnellisempia kommuunissa, vaan että seurusteluun ei mielestäni kannata ryhtyä seurustelun takia, tai siksi että elämästä tuntuu puuttuvan jotain.
---
[rambling]..laumaeläimelle saattaa useinkin itsenäisyyttä ja yksinäisyyttänsä vaaliessa hiipiä sellainen olo, että jotain tästä yhtälöstä on kateissa ja sitä sitten paikkaillaan mitä mielenkiintoisimmilla vaihtoehdoilla.
Kuitenkaan moni ei pysty läheisimmillekään ystävilleen rehellisesti kertoa asioita ja jakaa elämäänsä, vaan pidetään niitä omia asioitamme tiukasti itsellämme.[/rambling]
Ja sen sanon lisäyksenä keskusteluun, omasta kokemuksesta, etäsuhteessa olevana, elämäni olis huomattavasti enemmän perseestä, jos mulla ei olis kahta ystävää kämppiksenä
---
2la:
Ei mulla varmaan ollut oikein mitään kysymystä, muuta kuin tuo että olenko nyt hylkiö, ja siihen otan vastauksena hiljaisuuden eli myöntymisen!
---
LÄLÄLÄÄLÄLLÄLÄLLÄLÄ ei täällä ole hiljaista
jos kommuunista puhutaan ja ihmiset elää vain siellä omassa kommuunissaan niin eikös se kasvata mm. narsismia (kun ne kehuvat toisiaan) ja harhakäsityksiä oikeasta elämästä oman elämän ulkopuolella ja sitten ne tulee tänne nettiin inttään maailman tappiin asti vastaan, niin, että pää meinaa räjähtää ja varsinkin kun niitä on 10 kpl.
Posts: 162
Replying to SINKKULUUKKU:
---
---
Älä nyt oo ton muotonen..
---
Hiljaa, tai soitan sulle uusinta polkkaa päättymättömällä mp3-tiedostolla! ;)
Köytetään nojatuoliin ja laitetaan korvalappustereoista Antti Tuiskun ja Mikko Alatalon raiskausta päättymättömällä mp3-tiedostosta ja näytetään Mikko Alatalon kuvaa.
Posts: 162
Tämä Sinkkuilu laskee kyllä itsetuntoa ja lisää tressiä, koska niitä yhden illan suhteita ei pysty toistaan ja kukaan ei usko ja vittuilee... ja mä en pahemmin dikkaa sitä että asioita pitää väkisin todistaa ihmisille esim. laittamalla videot näistä Redtuben pyöriin ja epäilijöille sähköpostilla.. niin kuin junteilla on aina tapana mm. Intissä vähintäänkin vetää rinta rottingilla kun nainen soittaa ja korstaa itseään, että hei kaikki kattokaa nainen soittaa haluutteks tekin puhua sen kanssa pervoja?
Posts: 2,994
Replying to SINKKULUUKKU:
Antti Tuiskun ja Mikko Alatalon raiskausta päättymättömällä mp3-tiedostosta ja näytetään Mikko Alatalon kuvaa.
