Replying to SINKKULUUKKU:
aada, 5.1.2010 20:42:
Olen tästä kyllä eri mieltä. Voisin aivan hyvin kuvitella itse elävänä jossain vaiheessa (varsinkin myöhemmällä iällä) parisuhteessa, jossa seksiä ei ole, mutta muita yhdessä pitäviä asioita hyvinkin paljon ja luottamus ja kunnioitus toiseen on yhä tallella.
Word. Ei ne pelit ja vehkeet ikuisesti skulaa yhtä hyvin kuin nuorena. Jos koko homma on rakennettu ensisijaisesti seksin varaan, saattaa edessä odottaa aika karu ylläri - mikäli siis on halukas ja kykenevä sitoutumaan johonkin ihmiseen.
Tosin, seksi ja seksuaalisuus ovat nuoremmalla iällä yleensä tosi tärkeitä asioita, ja ikää karttuessa monet muut asiat tulevatkin tärkeämmiksi tai ainakin yhtä tärkeiksi. On siis mielestäni aivan luonnollista, että nuorena haluaa suhteen, jossa seksuaalisuuden alue on kunnossa ja kemiat kohtaa kunnolla. Niin minäkin haluan. Harva ihminen jaksaa hekuman hetkellä funtsia, että ''Entäs sitten mummona / pappana...'' Nyt on nyt ja sitten on sitten, eihän sitä edes tiedä milloin kuolo korjaa. Omat arvot ja ajatukset muovautuvat ajan myötä, samoin koko parisuhde. On siis kuitenkin hyvä tiedostaa, että elämässä sattuu ja tapahtuu jos hengailee jonkun kanssa pidemmän aikaa. Keskusteluyhteys lienee se kaikista oleellisin asia, myös seksuaalisuuden kannalta. Harva ihminen osaa täyttää toisen toiveet, jos se toinen ei osaa avata suutaan ja kertoa niistä toiveistaan.
Mä koen itse niin, että kun ''ne muut asiat'' (läheisyys, kunnioitus, luottamus, yhteinen aika, toisen huomioiminen, yhdessä nauraminen yms.) on kunnossa, niin seksuaalisuuskin kukoistaa. Tämähän ei mene kaikilla näin, eikä itsellänikään ole aina mennyt, mutta nykyään sitä kokee asioita eri tavalla kuin joskus aiemmin, vaikka nuori edelleen olenkin. Nyt tosin ehkä voi jo sanoa, että nuori aikuinen.