Ja ei, tästä mä en jousta. Mä en vaan hyväksy tätä millään muotoa. Mun mielestä ihmisillä pitäis olla tarpeeks munaa kertoa, että ei ole niin paljoa toisesta kiinnostunut että näkisi tulevaisuutta yhdessä.
Ähh en halu ees puhua enempää asiasta ku tulee vaan liikaa oma historia mieleen ja tää johtaa itkufiilikseen. Niin monilta sydänsuruilta olisin välttynyt, jos mulle oltais oltu rehellisiä. Ei tässä oikeen jaksa enää luottaa siihen, että pysyvä onni osuisi omalle kohdalleen.
Kun ees tietäis, mikä itessä on niin vikana, ettei mun kanssa halua kukaan seurustella.
En itsekään hyväksy tuota. Enkä kyllä siksi varmaan voisikaan mihinkään suhteeseen ryhtyä, kun tiedän, etten tulisi asiasta suoraan kertomaan.
Oletko muuten varma, ettei ne ihmiset ole ollut sulle rehellisiä (eli tiesi alusta alkaen, ettei se johda mihinkään) vai tuliko niille jotain muuta, esim. itseen liittyvää? Ainakin itselläni on käynyt niin, että olen ollut jonkun kanssa ihan tosissani, mutta en kuitenkaan itseni takia ole sillä hetkellä voinut jatkaa juttua. Tästä sitten toiselle on saattanut jäädä käsitys, etten ole ollut rehellinen tai että olen vain käyttänyt häntä hyväkseni.
Tuskinpa sussa on mitään vikana. Itseäni suojaa tuollaisilta ajatuksilta ehkä se, että olen itse aina se joka lähtee karkuun. En silti ajattele, että kenessäkään toisessa olisi koskaan ollut mitään vikaa.
aada, 21.12.2009 21:38:
Oletko muuten varma, ettei ne ihmiset ole ollut sulle rehellisiä (eli tiesi alusta alkaen, ettei se johda mihinkään) vai tuliko niille jotain muuta, esim. itseen liittyvää? Ainakin itselläni on käynyt niin, että olen ollut jonkun kanssa ihan tosissani, mutta en kuitenkaan itseni takia ole sillä hetkellä voinut jatkaa juttua. Tästä sitten toiselle on saattanut jäädä käsitys, etten ole ollut rehellinen tai että olen vain käyttänyt häntä hyväkseni.
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".
Freja, 21.12.2009 21:44:
--- aada, 21.12.2009 21:38:
Oletko muuten varma, ettei ne ihmiset ole ollut sulle rehellisiä (eli tiesi alusta alkaen, ettei se johda mihinkään) vai tuliko niille jotain muuta, esim. itseen liittyvää? Ainakin itselläni on käynyt niin, että olen ollut jonkun kanssa ihan tosissani, mutta en kuitenkaan itseni takia ole sillä hetkellä voinut jatkaa juttua. Tästä sitten toiselle on saattanut jäädä käsitys, etten ole ollut rehellinen tai että olen vain käyttänyt häntä hyväkseni.
---
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".
Auts?
Olen kyllä itse aika pitkälti juuri tuollainen. Jotenkin jos näen, ettei jutusta tule mitään, en itse sillä hetkellä pysty mihinkään tms. niin pyrin kyllä vain katkaisemaan kaiken yhteyden kyseiseen ihmiseen. En jotenkin osaa olla kaverina, enkä sitten halua moikkailla, jutella tms. koska en halua herättää toiveita tai sitten olen jotenkin niin häpeissäni, etten kehtaa. Tämä ei kyllä liity siihen toiseen millään lailla, se on vain oma tapani toimia.
Nää illat on kyllä eniten perseestä kun on yksin.
Vähän väliä iskee masisfiilikset, ja uskon sen johtuvan aika pitkälti vaan siitä ettei ole juttuseuraa/mitään muutakaan seuraa.
Noh, kaitpa tää tästä(alkaa jo itteeki vituttaa ton hokeminen, mikään mihinkään muutu kuitenkaan).
Mä oon välillä miettiny että minkähänlainen ihminen mä olisin parisuhteessa. Kun näin pitkään on eläny seurustelematta, niin kykenisköhän siihen enää? Hinku olis kyllä kova.
Freja, 21.12.2009 21:44:
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".
Auts?
Mä kyl voin sanoa kuuluvani tohon urpo-luokkaan.
Jos mulle tulee tilanne, että ajattelen toisen olevan kyvytön samaistumaan elämäntilanteeseeni, niin annan olla. Elämä on kuitenkin ollu sellasta hullunmyllyä, että hyvin harva sitä ymmärtää, vaikka useimmat ehkä niin väittääkin vedoten siihen, ettei se omakaan elämä ole helppoa ollut. En nyt tarkoita, että haluisin, että toinen kuuntelisi ja voivottelisi. En ole kertonut puoliakaan ihmisille niistä asioista mitä esimerkiksi täällä, mutta jos huomaan esimerkiksi toisen ymmärryksessä vikaa esim. yhteiskunnallisten normien välinpitämättömyyttä, tai henkistä jaksamista kohtaan, niin äkkilähtö on edessä.
Onhan se vika myös sussa, ei vaan välttämättä henkilökohtaisella tasolla, joten turha sitä on liiaksi miettiä. Paska jätkä, teh end.
Reivaaja, 21.12.2009 22:06:
--- Freja, 21.12.2009 21:44:
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".
Auts?
---
Mä kyl voin sanoa kuuluvani tohon urpo-luokkaan.
Jos mulle tulee tilanne, että ajattelen toisen olevan kyvytön samaistumaan elämäntilanteeseeni, niin annan olla. Elämä on kuitenkin ollu sellasta hullunmyllyä, että hyvin harva sitä ymmärtää, vaikka useimmat ehkä niin väittääkin vedoten siihen, ettei se omakaan elämä ole helppoa ollut. En nyt tarkoita, että haluisin, että toinen kuuntelisi ja voivottelisi. En ole kertonut puoliakaan ihmisille niistä asioista mitä esimerkiksi täällä, mutta jos huomaan esimerkiksi toisen ymmärryksessä vikaa esim. yhteiskunnallisten normien välinpitämättömyyttä, tai henkistä jaksamista kohtaan, niin äkkilähtö on edessä.
Onhan se vika myös sussa, ei vaan välttämättä henkilökohtaisella tasolla, joten turha sitä on liiaksi miettiä. Paska jätkä, teh end.
Jep. Paha sitä on alkaa toiselle perustelemaan, kun ei välttämättä halua kaikkea kertoa ja se ei oikeastaan liity siihen toiseen. Voi vaan olla, että se toinen tuo esiin sellaisia vanhoja juttuja, toimintamalleja tms. tietämättään pikemminkin kuin että auttaisi pääsemään niistä eroon. Ei tälle voi mitään, niin vain käy joskus.
Kenellekään ei saisi tehdä noin, jos toisella on aitoja tunteita ja toinen antaa ymmärtää olevansa ihastunut ja osoittaa "etenemismahdollisuuden" merkkejä, vaikka todellisuudessa ei näitä näekään. Se on suoraa kusetusta toista kohtaan ja hemmetin väärin.
Ja ei, tästä mä en jousta. Mä en vaan hyväksy tätä millään muotoa. Mun mielestä ihmisillä pitäis olla tarpeeks munaa kertoa, että ei ole niin paljoa toisesta kiinnostunut että näkisi tulevaisuutta yhdessä.
Kerran eräs säätö mulle totesi, ettei kaipaa suhdetta tai muutakaan, mutta paneminen olis kivaa. Kaikki muut on antanut ymmärtää muuta.
Se on oma moka, jos sitten sattuu ihastumaan toiseen liikaa ja kuvittelemaan liikoja vaikka toinen on kertonut, ettei enempiä tahdo.
Se, että ihastuu toiseen hurjasti, ja tämä osapuoli antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut, ja yhtäkkiä vaan selviää ettei hän muuta halunnutkaan, on vaan ihan väärin.
Ähh en halu ees puhua enempää asiasta ku tulee vaan liikaa oma historia mieleen ja tää johtaa itkufiilikseen. Niin monilta sydänsuruilta olisin välttynyt, jos mulle oltais oltu rehellisiä. Ei tässä oikeen jaksa enää luottaa siihen, että pysyvä onni osuisi omalle kohdalleen.
Kun ees tietäis, mikä itessä on niin vikana, ettei mun kanssa halua kukaan seurustella.
Tiedätkö mitä voisit tehdä? Jos olet ihastunut, pidättäydy seksistä niin kauan, että olet varma, että toinen on suhteessa sinun itsesi, eikä seksin takia. Aika harva jaksaa kuitenkaan käydä monilla treffeillä, olla kiinnostunut kuulumisistasi jne. vain seksin takia ja siten saat itsekin ehkä nopeammin selville millä mielellä se toinen on ja toisaalta hellyys, seksi ja läheisyys eivät pääse vaikuttamaan mieleesi.
Näin ainakin itse toimin, jos olen jostakin oikeasti kiinnostunut.
aada, 23.12.2009 13:09:
Tiedätkö mitä voisit tehdä? Jos olet ihastunut, pidättäydy seksistä niin kauan, että olet varma, että toinen on suhteessa sinun itsesi, eikä seksin takia. Aika harva jaksaa kuitenkaan käydä monilla treffeillä, olla kiinnostunut kuulumisistasi jne. vain seksin takia ja siten saat itsekin ehkä nopeammin selville millä mielellä se toinen on ja toisaalta hellyys, seksi ja läheisyys eivät pääse vaikuttamaan mieleesi.
Näin ainakin itse toimin, jos olen jostakin oikeasti kiinnostunut.
Sanotko, että oon ehkä liian helppo? :DD En vaan tie, miten pitkän ajan sitä si vaa pitäis venaa. Tai siis, mistä sen si tietäsin. Hm. :P
Hassua kyl, tänään on taas hyvä päivä itseni suhteen. Vkonloppuna/alkuviikosta oli jotenkin kova angsti päällä taas ja kaikki tuntui surkeelta, nyt taas tuntuu siltä että hyvinhän mulla menee. :)
Ei oo helppoo tää sinkkuilu vs. parisuhteessa oleminen, varsinkaan kun ei oikein tiedä kumpaan kategoriaan kuuluu... Oon deittaillut nyt muutaman kuukauden yhden kundin kanssa ja menee ihan kivasti. Ollaan muuttamassa tammikuussa yhdessä Australiaan minne mä lähden työkomennukselle, se lähtee seuraks hengailemaan (ja yrittää tietty löytää itelleenkin jotain töitä). Itse asiassa oli tarkotus että muutetaan kirjat saman katon alle vielä ennen lähtöä, kundi sanoi tänään tekevänsä muuttoilmoituksen että ollaan virallisestikin avopari ennen lähtöä ja hänet on mun työsopimuksessa merkitty avopuolisoksi.
No eihän tässä muuten mitään, mutta kundin mukaan sitä ei saa kutsua poikaystäväksi ja esim. Facebookissa mulla lukee vielä relationship statuksena "single". Kuitenkin on ihan selkeästi sovittu hänen aloitteestaan jo aikoja sitten että muiden kanssa ei enää olla. Mutta ei sitä näköjään voi silti käyttäytyä niin kuin olisi parisuhteessa, ei se oo musta juuri kenellekään mitään puhunut edes siinä yhteydessä kun on puhunut kavereilleen muuttavansa Australiaan ens vuodeks. Kun ollaan yhdessä liikenteessä niin ei voi julkisella paikalla pitää kädestä ja bileissä käydessä on turha odotella et tulis paljon pusuja tai huomiota ylipäänsä.
On vähän WTF olo aina välillä. Mitä hittoa tässä nyt tapahtuu...? Vai onko kyse vaan tavallisesta suomalaisesta miehestä ja mä en vaan ton jenkeissä asumisen jälkeen enää muista miten ne käyttäytyy
Freja, 21.12.2009 21:44:
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".
Auts?
Se on se henkinen pudotustila, beibi, henkinen pudotustila! Tai tunteet joista ei saa otetta :D
Freja, 23.12.2009 13:15:
--- aada, 23.12.2009 13:09:
Tiedätkö mitä voisit tehdä? Jos olet ihastunut, pidättäydy seksistä niin kauan, että olet varma, että toinen on suhteessa sinun itsesi, eikä seksin takia. Aika harva jaksaa kuitenkaan käydä monilla treffeillä, olla kiinnostunut kuulumisistasi jne. vain seksin takia ja siten saat itsekin ehkä nopeammin selville millä mielellä se toinen on ja toisaalta hellyys, seksi ja läheisyys eivät pääse vaikuttamaan mieleesi.
Näin ainakin itse toimin, jos olen jostakin oikeasti kiinnostunut.
---
Sanotko, että oon ehkä liian helppo? :DD En vaan tie, miten pitkän ajan sitä si vaa pitäis venaa. Tai siis, mistä sen si tietäsin. Hm. :P
Hassua kyl, tänään on taas hyvä päivä itseni suhteen. Vkonloppuna/alkuviikosta oli jotenkin kova angsti päällä taas ja kaikki tuntui surkeelta, nyt taas tuntuu siltä että hyvinhän mulla menee. :)
Kyllä. Ei helppoudessa itsessään ole mitään vikaa (jos haluaa vaikka vain seksiä), mutta ainakin tässä sinun tapauksessasi siinä näyttää olevan jotain vikaa, kun se ei oikein toimi omaksi eduksesi. Itse ainakin olen huomannut, että jos olen oikeasti jostakin kiinnostunut, pidättäydyn seksistä melkeinpä niin kauan, että se toinen osaa olla jollain tapaa haavoittuvainen kanssani. Sitä ei saa kuitenkaan olla alusta alkaen, sillä silloin se osoittaa mielestäni vain sen, ettei toinen ole niin kiinnostunut, että välittäisi siitä hyväksynkö heikkouksineen ja vahvuuksineen hänet vai en.
aada, 24.12.2009 00:20:
Kyllä. Ei helppoudessa itsessään ole mitään vikaa (jos haluaa vaikka vain seksiä), mutta ainakin tässä sinun tapauksessasi siinä näyttää olevan jotain vikaa, kun se ei oikein toimi omaksi eduksesi.
Hmm.. Voidaanko me oikeasti vetää tällaista johtopäätöstä? Entä jos kyseessä onkin ollut vain ikäviä sattumia? Voiko tällaisella persoonan muutoksella olla myös epätoivottuja seurauksia? Olisiko kenties jotain muuta tehtävissä?
Itse ainakin olen huomannut, että jos olen oikeasti jostakin kiinnostunut, pidättäydyn seksistä melkeinpä niin kauan, että se toinen osaa olla jollain tapaa haavoittuvainen kanssani. Sitä ei saa kuitenkaan olla alusta alkaen, sillä silloin se osoittaa mielestäni vain sen, ettei toinen ole niin kiinnostunut, että välittäisi siitä hyväksynkö heikkouksineen ja vahvuuksineen hänet vai en.
Heh.. Nämä sinun loogiset abstraktiosi ovat kyllä niin loistavia, että jos tosiaan elät reaalielämässä niiden mukaan, etkä vain suistu tunteittesi viemäksi niin sun elämäsi miesseikkailuista saisi varmasti viihdyttävän draamakomediasarjan :D Pääsisi kuulemaan sisäistä dialogiasi miehen haavoittuvuudesta ja niiden miesten ajatukset, jotka hylkäät sanatta sillä perusteella, että mies ei ollut riittävän haavoittuvainen tai mies oli liian pian haavoittuvainen :D Möisi varmasti kuin kuumille kiville kaikille Sinkkuelämää/Allymcbeal/whateveritistoday-addikteille ;)
No eihän tässä muuten mitään, mutta kundin mukaan sitä ei saa kutsua poikaystäväksi ja esim. Facebookissa mulla lukee vielä relationship statuksena "single". Kuitenkin on ihan selkeästi sovittu hänen aloitteestaan jo aikoja sitten että muiden kanssa ei enää olla. Mutta ei sitä näköjään voi silti käyttäytyä niin kuin olisi parisuhteessa, ei se oo musta juuri kenellekään mitään puhunut edes siinä yhteydessä kun on puhunut kavereilleen muuttavansa Australiaan ens vuodeks. Kun ollaan yhdessä liikenteessä niin ei voi julkisella paikalla pitää kädestä ja bileissä käydessä on turha odotella et tulis paljon pusuja tai huomiota ylipäänsä.
On vähän WTF olo aina välillä. Mitä hittoa tässä nyt tapahtuu...? Vai onko kyse vaan tavallisesta suomalaisesta miehestä ja mä en vaan ton jenkeissä asumisen jälkeen enää muista miten ne käyttäytyy
Jotkut ihmisistä ottaa kaiken minkä saa, kyse on sun tapauksessa siitä mitä olet valmis antamaan ja mihin olet valmis tyytymään. Eihän toi mikään ongelma ole jos se sulle on ok, mutta kyllä mulla ainakin alkaa hälytyskellot soimaan tosi lujaa ton tarinan perusteella...
Onko se mahdollisesti juuri eronnut ennen teidän tapaamista tai onko se mallia ikisinkku (ei ole paljoa seurustellut), se selittäis tollasen käytöksen! miehet käyttäyy tuolla lailla usein jos haluaa pitää vaihtoehdot auki siltä varalta jos vaikka jotain parempaa saattaa tulla vastaan, tai sitten eroamisen kohdalla tämä "laastari" ilmiö selittäisi myöskin käytöksen. Tuntuu hyvälle olla yhdessä, mutta ahdistaa ajatus että se olisi virallista ja ei muutenkaan ole valmis uuteen suhteeseen. Tietysti on myös mahdollista että sillä on useempi kattila tulessa samaan aikaan, silloinhan olis loogista olla hys hys ettei kärähdä mihinkään suuntaan tekemisistään...
Tai sitten se kuuluu siihen prosentin murto-osaan jotka vaan on erilaisia ja niillä on erilaiset tarpeet.
Mä en henkilökohtaisesti suostuisi moiseen, kokisin sen niin että toinen ei arvosta mua riittävästi ja ei ole tarpeeksi kiinnostunut jos kerta halutaa salailla se! Se on aluksi ihan jees kun tapaillaan, mutta kyllä tossa vaiheessa kun puhutaan yhteen muuttamisesta ja yhteisestä pidemmästä reissusta niin miettisin pariin kertaan! Mun mielestä muutenkin molemmin puolinen huomioiminen ja hellyyden (niin verbaalisen kuin fyysisenkin) saaminen on parisuhteessa tärkeetä ja haluun että kaikki tietää kenen kanssa olen ja että sekin on valinnut juuri mut!
Meitäkin nimittäin on ketkä kyllä näyttää tunteensa niin julkisesti kuin kotonakin kun sen aika on. Mä en ainakaan edes malttaisi olla puhumatta siitä naisesta kavereilleni joka mun sydämen saa pompahtelemaan, saati sitten etten näyttäisi sitä julkisesti! -Sehän tavallaan vaan viestittää muille että tää on muuten mun, pitäkää sormet erossa!
Selvität vaan itselles mitä haluut, mutta sun tekstistä ainakin heijastuu että haluisit vähän enemmän kuin mitä on tarjolla! Jos se toinen susta oikeesti välittää, niin kyllä se noi sulle antaakin. Aika perusjuttuja kuitenkin vaadittaviksi parisuhteessa!
Toivottavasti sun juttu selvii ja selkeytyy, ja mielellään niin että sun ei tarvii tehdä kompromissejä tossa asiassa! -itse en tekisi!
Sanotko, että oon ehkä liian helppo? :DD
En vaan tie, miten pitkän ajan sitä si vaa pitäis venaa. Tai siis, mistä sen si tietäsin. Hm. :P
