niomic, 15.12.2008 17:44:
Ei ton jäykkäpaskasivistyssanakirjamuodon vitutusarvo laske yhtään oikeassa elämässäkään :D
Olet kyllä ihan oikeassa.. Ongelmani taitaa kuitenkin tältä osin olla vähän lievempi, vaikka kieltämättä huomaan itsekin toisinaan pyrkiväni kommunikoimaan hitusen verran liian eksplisiittisin sanankääntein - en nimittäin ole kovin usein (jos koskaan?) saanut asiasta ulkopuolisilta kommenttia.. Tai sitten mulla on vaan suhteellisen hyvät defenssit ignorata moinen palaute? ;)
Klubbarissa ei jaksa enää niin panostaa, mutta IRL tulee vielä aivan liikaa rakenneltua virkkeitä tarkasti kuntoon, koska ei ole tärkeää ymmärtääkö toinen mitä yrittää sanoa vaan se, että kokee sanoneensa asian oman kriittisyydensä rajoissa mahdollisimman ekpslisiittisellä tavalla (ellei implisiittisyydellä saavuteta jotain hienompaa hyötyä ;).
Toisen ihmisen ajatusten lukeminen on kuitenkin yleensä aika helvetin vaikea laji, edes sillä tasolla, että näkisi onko toinen jo hiffannut ajatuksen suhteellisen samalla tavoin kuin itse. Vielä vaikeampaa se on kirjallisen tuotoksen tapauksessa ja mielestäni silloin oikeastaan ainoa keino lisätä mahdollisuuksiaan tulla ymmärretyksi oikein on pyrkiä avaamaan ajatuksena eksplisiittisesti. Toisaalta keskustellessani muiden kanssa muovaan samalla myös omia ajatuksiani selkeämpään muotoon, ja mielestäni tämä jo itsessään on varsin hyvä peruste pyrkiä jonkinlaiseen eksplisiittisyyteen, jonka edellytyksenä on se, että oikeasti omat ajatukset ovat koherentteja.
Rajansa tietenkin kaikella ja ymmärränhän minä, että syvällinen ja eksplisiittinen pohdinta ei välttämättä ole se neatein tricki pokailla tsubuja radalla - mutta missä se raja menee ja mitkä ovat ne tilanteet, joissa erilaiset lähestymistavat kommunikointiin ovat paikallaan? Aika paha mennä sanomaan kovin eksplisiittisesti ;)